Maailma menee eteenpäin. Ihmisten koulutustaso kasvaa, elämme yhä terveempinä yhä vanhemmiksi, ja yhä useammalla on varaa pieniin ylellisyyksiin.

Näin on ainakin totuttu ajattelemaan. Viime aikoina on kuitenkin näkynyt merkkejä siitä, että kehitys on monella mittarilla pysähtynyt tai jopa lähtenyt valumaan taaksepäin.

Yksi esimerkki siitä on YK:n kehitysohjelman UNDP:n vuosittain julkaisema Inhimillisen kehityksen raportti.

Raportti pisteyttää maat väestön terveyden, koulutuksen ja vaurauden perusteella. Yleensä sen viesti on ollut, että vaikka maittainen vaihtelu on suurta, maailman saama kokonaispistemäärä on kasvanut. 

Tänä vuonna oli toisin. Ensimmäistä kertaa 32 vuoden aikana kokonaispistemäärä on laskenut, kahtena vuonna peräkkäin, UNDP kertoi syyskuun alussa. Kehitys laski vähintään jompanakumpana vuonna yli 90 prosentissa maailman maista. Maailman kehitystaso vastaa nyt noin vuotta 2016.

UNDP:n tuoreimmat luvut ovat vuosilta 2020 ja 2021, joten suurimpana syynä takapakkiin voi pitää koronapandemiaa. Samalla voi toivoa, että koronasta toipuminen palauttaa kehityksen normaaliin rytmiinsä.

Korona ei ole kuitenkaan ainoa kriisi, joka maailmaa koettelee. Jos pelkkä pandemia voi kääntää kehityksen laskusuuntaan, tarkoittaako se, että hyvät ajat ovat nyt ohi? Onko kehitys saavuttanut huippunsa?

Talous selittää paljon

Inhimillisen kehityksen indeksin laskua osaa parhaiten selittää raporttia tekevän toimiston johtaja Pedro Conceição.

”Tutkimustulos oli tosiaan shokki. Tiesimme, että raportin käsittelemät osa-alueet ovat kärsineet viime vuosina, ja meillä oli siitä simulaatioita aiemmissa raporteissa, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun siitä on olemassa kovaa dataa”, hän sanoo etähaastattelussa.

Indeksi tilastoi perustasolla vain neljää asiaa: bruttokansantuloa henkeä kohti, elinajanodotetta, ihmisten keskimääräistä koulutusvuosien määrää sekä odotettavissa olevaa koulutusvuosien määrää.

Koronapandemia kuritti etenkin koulutusta, mutta se ei näy indeksissä, sillä se huomioi vain koulunaloitusluvut. Inhimillisen kehityksen laskusuhdannetta selittävätkin talouteen ja terveyteen liittyvät muuttujat.

Koronapandemia ajoi monien maiden talouden taantumaan. Keskimääräinen bruttokansantulo henkeä kohti laski vuosina 2020–2021 noin neljä prosenttia. On arvioitu, että pandemian kahden ensimmäisen vuoden aikana mahdollisesti 110–150 miljoonaa ihmistä putosi äärimmäiseen köyhyyteen.

Elinajanodote on laskenut yhtä selvästi. Vielä vuonna 2019 maailman keskimääräinen elinajanodote oli 73. Vuonna 2020 se oli 72,3, viime vuonna enää 71,4.

Se ei välttämättä kuulosta paljolta, mutta Conceiçãon mukaan tilastollisesti muutos on iso.

”Historiallisesti elinajanodotteen voidaan odottaa kasvavan noin neljä kuukautta vuodessa, joskin maittainen vaihtelu on tietysti suurta. Nyt olemme nähneet eri maiden elinajanodotteessa 2–4 vuoden laskua. Se antaa käsityksen muutoksen laajuudesta.”

Esimerkiksi Perussa, jossa koronakuolemia on ollut väkilukuun suhteutettuna eniten, elinajanodote laski peräti 3,8 vuotta.

Monessa maassa tilanne on toki edelleen erittäin hyvä. Esimerkiksi Suomessa indeksi laski vain vuosina 2020–2021, ja sekin selittyy pelkästään taloudella; elinajanodote tai koulutus eivät meillä kärsineet koronasta. Bruttokansantulo henkeä kohti lähti takaisin nousuun jo vuonna 2021.

UNDP:n huolena on kuitenkin koronasta toipumisen eriarvoisuus.

”Ne maat, joissa inhimillisen kehityksen indeksi on erittäin korkea, osoittavat toipumisen merkkejä, mutta monet matalamman tason maat eivät toipuneet vielä vuoden 2021 aikana”, Conceição huomauttaa.

Epävarmuus lisää vastakkainasettelua

Koronapandemia ei ole ainoa syy siihen, että inhimillinen kehitys on pysähtynyt. Esimerkiksi köyhyyden väheneminen hidastui jo ennen pandemiaa.

Kehityksen hidastumiseen on monia syitä. Maailma kärsii yhä vuosien 2008–2009 finanssikriisin jälkimainingeista. Ilmastokriisi etenee ja aiheuttaa äärimmäisiä sääilmiöitä, jotka kurittavat etenkin köyhimpiä maita. Ukrainan sota yhdistettynä muihin kärjistyviin ja pitkittyneisiin konflikteihin sekä sääolosuhteisiin ovat johtaneet valtavaan ruokakriisiin.

Tilanne koettelee myös ihmisten mielialoja. Vaikka UNDP:n raportti yleensä keskittyy nimenomaan aineelliseen hyvinvointiin, nyt tutkijat ovat huomanneet, että epävarmat ajat vaikuttavat myös ihmisten mielenterveyteen.

”Olemme havainneet jotain, joka on meistä hieman paradoksaalista. Toisaalta elintaso on noussut: köyhyys väheni koronapandemiaan asti, lapsikuolleisuus väheni, meistä tuli rikkaampia. Silti jo vuonna 2019 ympäri maailman nähtiin protestiaalto. Ihmiset eivät olleet tyytyväisiä”, Conceição sanoo.

Sitä selittää osaltaan eriarvoisuus, osin myös kasvava epävarmuus. UNDP:n tekemän tutkimuksen mukaan jo ennen koronapandemiaa globaalisti kuusi ihmistä seitsemästä koki olonsa turvattomaksi. Toisen tutkimuksen mukaan ihmiset ovat nyt keskimäärin ahdistuneempia kuin maailmansotien aikaan. Noin puolet ihmisistä myös uskoo, että heidän elintasonsa ei ole enää yhtä hyvä kuin heitä edeltäneellä sukupolvella.

Suurinta epävarmuus on matalan tulotason maissa, jotka kärsivät maailman kriiseistä eniten.

”Epävarmuus on kuitenkin lisääntynyt etenkin monissa sellaisissa maissa, joissa inhimillinen kehitys on korkealla. Olin yllättynyt tästä löydöksestä, koska luulisi, että rikkaissa maissa ihmiset ymmärtävät, että heillä on keinot selvitä siitä, mitä elämä tuo tullessaan. Joissakin köyhissä maissa nuoret ovat jopa toiveikkaampia kuin nuoret rikkaissa maissa”, Conceição kertoo.

Kukaan ei oikeastaan tiedä, ovatko ajat todellisuudessa sen epävarmemmat kuin aiemminkaan. Tällä hetkellä maailmassa on kuitenkin useita toisiinsa vaikuttavia epävarmuustekijöitä, jotka tekevät tilanteesta erityisen monimutkaisen.

UNDP:n tutkimustiimin mukaan ensimmäinen suuri epävarmuutta aiheuttava ilmiö on planetaarinen muutos, joka liittyy nopeasti etenevään ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden hupenemiseen. 

Toinen epävarmuustekijä linkittyy edelliseen: maailma on samaan aikaan siirtymässä hyvin nopeasti uuteen aikakauteen, jota luonnehtivat esimerkiksi digitaalisuus ja uusiutuva energia. 

”Muutos on kenties yhtä suuri kuin aikoinaan siirtyminen maataloudesta teolliseen yhteiskuntaan. Se on periaatteessa myönteistä, mutta se herättää myös ihmisissä huolta”, Conceição sanoo.

Kolmas epävarmuustekijä on valtava polarisaatio: niin maiden sisällä kuin välilläkin on suurta poliittista vastakkainasettelua ja jakolinjoja, jotka lisäävät epävarmuutta entisestään. 

Conceição huomauttaa, että tutkimusten mukaan ihmiset, jotka kokevat erityisen paljon turvattomuuden tunteita, eivät luota yhtä paljon muihin ihmisiin kuin ne, joiden kokema turvattomuus on vähäisempää. Lisäksi he kiinnostuvat herkemmin poliittisista ääriliikkeistä.

Se ei ole hyvä uutinen, sillä esimerkiksi ilmastonmuutokseen puuttuminen vaatisi nimenomaan yhteen hiileen puhaltamista.

Kehitys ei ole ennalta määrättyä

Ajat ovat siis epävarmat – sekä ihmisten mielissä että todellisuudessa. Voiko kehitys tästä vielä palautua vanhalle kasvu-uralle? 

”Se on hyvä kysymys. Saa nähdä. Meidän viestimme on, että kehitys ei ole ennalta määrättyä ja riippuu valinnoistamme. Voimme tehdä valintoja, jotka johtavat takaisin kasvavaan kehitykseen ja planetaaristen paineiden alentamiseen”, Conceição sanoo.

Se on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. 

Conceiçãon mukaan tärkeää on puuttua ihmisten kokemaan turvattomuuden tunteeseen ja lisätä moniäänistä keskustelua. Konkreettisina keinoina raportissa suositellaan etenkin satsaamista sosiaaliturvaan, peruspalveluihin ja muihin välineisiin, joiden avulla voidaan hillitä erilaisten suurten muutosten vaikutuksia ihmisiin. Lisäksi on investoitava lisää ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen. 

Maailma ja ihmisten tapa toimia voi muuttua, nopeastikin, Conceição muistuttaa.

”Ihmiset luulevat joskus, että sosiaalisten normien muuttuminen kestää vuosisatoja, mutta niin ei aina ole. Korona on siitä hyvä esimerkki: aloimme nopeasti käyttää maskeja, pitää turvavälejä ja pestä käsiämme. On siis oltava avoin sille, että perustavanlaatuisia muutoksia voi tapahtua.”