Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin uusi raportti syyttää useita korkean tason viranomaisia ja poliitikkoja Libanonissa vuosi sitten tapahtuneesta, yli 200 ihmisen kuolemaan johtaneesta räjähdyksestä. Maan lähes romahtanut hallinto ei ole kyennyt tutkimaan tapausta vaan on pikemminkin pyrkinyt estämään tutkinnan.
Palestiinalaispakolaisten leirit Lähi-idässä ovat yli 70 vuoden aikana muuttuneet lähiöiksi, joissa hermoja kiristää niin huono infrastruktuuri kuin työttömyyskin. Tiina Järven väitöstutkimuksessa selvisi, että leirit ylläpitävät palestiinalaisten toiveita palata takaisin synnyinseuduilleen mutta monelle myös riittäisi ihmisoikeuksien toteutuminen.
Libanonissa elokuussa tapahtuneen räjähdyksen tuhoja on saanut korjattua, mutta nyt koronaviruspandemia, rajut rajoitustoimet ja talouskriisi ajavat ihmisiä köyhyyteen. Monella ei yksinkertaisesti ole varaa vuokraan.
Jälleenrakennus edistyy hitaasti Beirutissa kaksi ja puoli kuukautta ammoniumnitraattilastin räjähdyksen jälkeen. Ihmisiä on päässyt muuttamaan takaisin koteihinsa, mutta tulevaisuus on epävarma. Nyt mielialat ovat synkät, kertovat paikalliset avustustyöntekijät.
Libanon tuo maahan 85 prosenttia ruuastaan. Nyt ruoka uhkaa loppua, sillä suurin osa on tullut maahan räjähdyksessä tuhoutuneen Beirutin sataman kautta. Samaan aikaan avustusrahasta on pulaa.
Afrikan sarvesta ja Aasiasta lähtöisin olevat pakolaiset ja siirtotyöläiset kärsivät pahimmin Libanonin talouskriisistä, ja koronapandemia vielä pahensi tilannetta. Nyt päälle tulevat vielä ammoniumnitraattivaraston räjähdyksen vaikutukset.
Kun palestiinalaisäidit kirjoittivat karanteenikokemuksistaan sosiaalityöntekijöille, esille nousi huoli omasta mielenterveydestä. Libanonissa sijaitsevassa, neliökilometrin kokoisessa Ein El Hilwen pakolaisleirissä mielenterveysongelmat olivat yleisiä jo ennen koronaviruskriisiä. Yksi syy ovat äärimmäisen ahtaat asuinolot.
Koronaviruspandemia ei ole vielä tavoittanut maailman pakolaisleirejä ainakaan laajasti. Muun muassa Ugandassa, Bangladeshissa ja Libanonissa jaetaan nyt ahkerasti tietoa ja hygieniavälineitä, jotta niin ei kävisikään.
Fadi Alhalabin MAPs-järjestö haluaa antaa syyrialaislapsille paremman koulutuksen kuin nämä olisivat saaneet kotimaassaan. ”Yritämme saada heidän ajatuksensa muualle kuin siihen, että olemme vain pakolaisia ja uhreja”, hän sanoo. Oppilaiden piirustuksia on nähtävillä Helsingissä.
Palestiinalaisia pakeni joukoittain Libanoniin 70 vuotta sitten, kun Israelin valtio perustettiin. Heillä ei vieläkään ole kansalaisoikeuksia. Pakolaisleireissä elämä on usein raskasta, köyhää ja rajallista, mutta elämänilo voi löytyä vaikkapa lastenkasvatuksesta tai työstä.
Muun muassa Saudi-Arabian ja Libanonin suhteista on kuulunut viime aikoina yllättäviä uutisia. Hannu Reimen mukaan Lähi-idässä käydään parhaillaan taistoa poliittisesta vaikutusvallasta, eikä roskatunkion päälle mahdu kuin yksi paikallinen kukko.
Pakolaisleireilläkin ihmisten ensimmäinen ostos on usein satelliittilautanen, joten tv voi tarjota viihteen lisäksi lapsille myös oppia, uskoo SAT-7-tv-yhtiön johtaja Rita El Mounayer.
Kolmesta tuhoviestistä Pariisin attentaattisarja on saanut loputtoman tilan maailman mediassa, mutta kaikki ovat lopulta saman ilmiön, sunni-jihadismin, erilaisia ilmentymiä, kirjoittaa Liisa Liimatainen.
