Uutiset Israel ja Palestiina

Palestiinalaispakolaisten leireillä kärsitään ahtaudesta ja haaveillaan paremmasta – ”Ihmisistä tuntuu, ettei elämä ole omassa hallinnassa”, sanoo leirien arkea tutkinut Tiina Järvi

Palestiinalaispakolaisten leirit Lähi-idässä ovat yli 70 vuoden aikana muuttuneet lähiöiksi, joissa hermoja kiristää niin huono infrastruktuuri kuin työttömyyskin. Tiina Järven väitöstutkimuksessa selvisi, että leirit ylläpitävät palestiinalaisten toiveita palata takaisin synnyinseuduilleen mutta monelle myös riittäisi ihmisoikeuksien toteutuminen.
Betonirakennuksia ylhäältäpäin kuvattuna.
Dheishan pakolaisleiri sijaitsee Betlehemin eteläpuolella miehitetyllä Länsirannalla. Tutkija Tiina Järvi asui leirillä tehdessään väitöstutkimustaan. (Kuva: Tiina Järvi)

”Ahtaus on palestiinalaisleireissä yleinen, kaikkialla jaettu ärsytyksen aihe”, sanoo antropologi Tiina Järvi.

Hänen tammikuussa julkaistussa sosiaaliantropologian väitöskirjassaan kerrotaan, millaista Lähi-idän palestiinalaispakolaisten leireillä asuminen on ja miten leirit asuinympäristöinä vaikuttavat ihmisten tulevaisuuden haaveisiin.

Järvi haastatteli palestiinalaispakolaisia vuosina 2015 ja 2016 kolmella alueella: Jordaniassa, Libanonissa ja Länsirannalla. Hän asui kahdella pakolaisleirillä myös itse.

Toisinaan väitöskirjasta löytyvät tarinat ahtaudesta ovat traagisia. El Bussin leirissä eteläisessä Libanonissa erästä miestä ammuttiin. Ampuja oli naapuri. Syy oli se, että mies aikoi rakentaa asunnon, joka olisi estänyt auringonvalon pääsyn naapurin kotiin.

Ampuminen oli poikkeuksellinen tapaus. Ihmisten turhautuminen siihen, että omia asuinoloja ei leireissä juuri voi parantaa, on kuitenkin yleistä. Eräs El Bussin leiriin kyllästynyt mies kertoi Järvelle aikeistaan myydä asunto ja lähteä Libanonista. Asunto piti kaupata halvalla, koska monella oli sama suunnitelma.

Nainen puolilähikuvassa kirjahyllyn edessä.
Tiina Järvi työskentelee Tampereen yliopistossa Suomen Akatemian rahoittamassa Palestiinan nyky-tulevaisuudet -hankkeessa. Postdoc-tutkijana hän jatkaa väitöskirjansa aiheen parissa. (Kuva: Mikko Joronen)

Kotona pakolaisleirissä

Moni palestiinalaispakolaisten leireistä on ollut olemassa yli 70 vuotta. YK:n palestiinalaispakolaisten järjestö UNRWA avasi leirejä, kun lähes 800 000 palestiinalaista pakeni Israelin valtion perustamista naapurimaihin sekä Länsirannalle ja Gazaan vuonna 1948.

Taustalla oli Euroopassa syntynyt sionistinen liike, jonka tavoitteena oli juutalaisvaltion perustaminen Lähi-itään. Palestiinan aluetta hallitsi ensimmäisen maailmansodan jälkeen Iso-Britannia, joka tuki sionistista liikettä ja sen tavoitteita. Britannian luovuttua mandaatistaan YK yritti jakaa alueen Israelin ja palestiinalaisten kesken, tuloksetta. Seurauksena oli konflikti.

Vuosikymmenien aikana palestiinalaisleireistä on tullut urbaaneja lähiöitä. Koska pakolaisstatus periytyy, palestiinalaispakolaisia on UNRWA:n mukaan nykyään yli kuusi miljoonaa (2019). Virallisissa leireissä heistä asuu keskimäärin 28 prosenttia.

Järvi asui Libanonissa tutkimusta tehdessään palestiinalaisperheessä ja pääsi osaksi perheen arkea. Koti oli epävirallisessa palestiinalaisleirissä. Epäviralliset leirit ovat alueita, joihin on kerääntynyt palestiinalaisia virallisten leirien käytyä liian ahtaiksi.

UNRWA:n leirit ovat kuormittuneet entisestään Syyrian sodan takia, kun Jordaniaan ja Libanoniin on tullut lisää pakolaisia. Olosuhteet Libanonin leireissä, olipa leiri virallinen tai ei, ovat haastavia.

”Silti perheiden arkeen kuuluvat tavalliset asiat, kuten lastenhoito ja ruoanlaitto”, Järvi kertoo.

Keskeneräisiä betonirakennuksia, kauempana lapsia kadulla.
Libanonin palestiinalaispakolaisten leireissä ei ole valtion palveluja. Kuva Rashidien leiriltä. (Kuva: Tiina Järvi)

Työttömyys piinaa eniten

Libanonissa palestiinalaisleirien rakennukset ovat usein kiinni kaupunkien muussa asutuksessa. Muutoin leirit ovat yhteiskunnasta irrallisia alueita. Niissä ei ole valtion palveluja, eivätkä libanonilaiset yleensä käy leireissä. Osaan leireistä mennäkseen Järven piti hakea lupa.

Järvi kertoo, että Libanonissa palestiinalaisille yhteistä on kansalaisuudettomuus. Se vaikeuttaa arkea etenkin niin, että töiden löytäminen on hyvin vaikeaa. Suuri osa ammateista on palestiinalaisilta kiellettyjä.

”Työ määrittää elämää. Jos työtä ei ole, se heijastuu kaikkeen muuhun.”

Pakolaisleireissä asuvat ihmiset murehtivat ahtauden lisäksi kotiensa huonoa kuntoa. Rakennukset ovat heikkoja, asunnot kylmiä ja kosteita. Kun kotiin tarvitaan lisää tilaa, rakennetaan ylöspäin. Muualla tilaa ei ole.

Pakolaisten heikko asema Libanonissa tuli esille paitsi haastatteluissa, myös arkisissa keskusteluissa. Järvenkin isäntäperheessä pohdittiin, pitäisikö lapsia auttaa lähtemään Libanonista.

Sinnittelyä miehityksen alla

Väitöskirjan toinen kohdealue oli Palestiinalaisalueeseen kuuluva Länsiranta, jossa Järvi kävi ensimmäisen kerran vuonna 2008. Hän oli 19-vuotias ja kiinnostui palestiinalaisten tilanteesta pysyvästi.

Länsirannan palestiinalaisille, paikallisille ja pakolaisille, yhteistä on Israelin miehityksen alla eläminen.

”Miehitys vaikuttaa arjessa kaikkeen.”

Liikkuminen paikasta toiseen on valvonnan takia fyysisesti hidasta ja henkisesti pelottavaa, vaikka etäisyydet ovat lyhyitä. Pakolaisleirien sijainnilla on vaikutusta niiden ilmapiiriin. Arroub-leirin alue eteläisellä Länsirannalla on Israelin hallinnassa. Sotilaita käy leirissä usein öisin, ja he pidättävät asukkaita. Samassa leirissä pitää pelätä, että alueelle rakennetaan siirtokunnista Israeliin vievä tie, jolloin palestiinalaisten elintila pienenisi edelleen.

Järvi asui Länsirannalla Dheishan leirillä Betlehemissä. Leiri on korkeiden rakennusten sokkelo, jossa uusi kulkija eksyy helposti. Israel säätelee esimerkiksi sähkön ja veden saantia.

”Ihmisistä tuntuu, ettei elämä ole omassa hallinnassa. Silti arki, johon kuuluu perhe ja ystävät, jatkuu”, Järvi kuvailee.

Kansalaisia ja pakolaisia

Järven väitöskirjan kolmannessa kohdemaassa, Jordaniassa, palestiinalaisten asema on moninainen. Palestiinalaiset, jotka tulivat maahan vuonna 1948, saivat Jordanian kansalaisuuden. Niinpä leirit ovat kiinteästi osa yhteiskuntaa. Niissä on valtion palveluja, kuten kouluja, ja ne ovat mukana julkisen liikenteen verkostossa.

Palestiinalaispakolaisia tuli Jordaniaan myös kuuden päivän sodan seurauksena vuonna 1967. Länsiranta oli sodan alkaessa Jordanian miehittämä, joten sieltä tulleilla on maan kansalaisuus. Gazasta vuonna 1967 tulleilla taas ei ole kansalaisuutta. Heidän asemansa vastaa Järven mukaan palestiinalaispakolaisten asemaa Libanonissa.

Jordanian yksityisellä sektorilla työskentelee paljon palestiinalaisia. Monien taloudellinen asema on hyvä. Leirit ovat lähinnä heikosti toimeentulevien asuinpaikkoja. Jordaniassa asuinalue voi leimata ihmistä, ei niinkään palestiinalaisuus.

”Saatetaan ajatella, että pakolaisleirissä asuva ihminen ei ole yhtä osaava kuin joku muu. Hänelle ei tarjota mahdollisuutta esimerkiksi työnhaussa”, Järvi kertoo.

Seinämaalaus, jossa Israelin karttoja ja niiden sisällä joka kuvassa pienempi Palestiinan alue.
Palestiinalaiset puhuvat yhä usein paluusta synnyinseuduilleen, selviää Tiina Järven väitöskirjasta. Dheishan pakolaisleirin karttamaalaus näyttää, kuinka palestiinalaisten elinalue pienenee vuosi toisensa jälkeen. (Kuva: Tiina Järvi)

Paluu vapauteen

Tutkimusta tehdessään Tiina Järvi kuuli sekä poliittisia kannanottoja että arkisia toiveita. Palestiinalaisten tulevaisuuden toiveet ovat usein tavallisia: halutaan löytää töitä ja perustaa perhe.

”Asema eri maissa luo näille toiveille omat ulottuvuutensa. Se, mitä mahdollisuuksia ja rajoituksia elämään liittyy, on pakko huomioida koko ajan”, Järvi kertoo

Erityisesti Libanonista suuri osa palestiinalaisista haluaisi lähteä pois. Järven kenttätyön aikaisen isäntäperheen lapsista yksi on muuttanut Saksaan. Jotkut taas asuvat leirissä, vaikka voisivat muuttaa muualle. Silloin syynä voivat olla esimerkiksi perhe ja ystävät.

Palestiinalaiset puhuvat myös usein paluusta synnyinseuduilleen. Joillekin leireissä asuminen on poliittinen kannanotto. Ajatellaan, että palestiinalaispakolaisten kuuluu asua leireissä ja sitä kautta ylläpitää vaatimusta historialliseen Palestiinaan, nykyisen Israelin alueelle, paluusta. Henkilökohtaista tulevaisuuttaan he kuitenkin rakentavat muunlaisin tavoittein.

”Palestiinaan paluun varaan ei voi rakentaa elämää. Se ei näyttäydy ratkaisuna arjen haasteisiin”, Järvi sanoo.

Osa haastatelluista ajattelee, että paluun vaatimusta voi ajaa paremmin muualla kuin leireissä. Paikassa, jossa arjen pyörittäminen ei vie kaikkia voimia.

Länsirannalla Järvi tapasi myös nuoria aikuisia, jotka ovat alkaneet ajatella paluusta uudella tavalla. Heille paluu ei välttämättä tarkoittaisi konkreettista paluuta palestiinalaiskyliin, vaan oikeuksien saamista ja miehityksestä vapaata elämää.

Se, että Israel purkaisi miehityksen Länsirannalta, vaatisi Järven mukaan sitä, että kansainvälinen yhteisö painostaisi Israelia siihen yhteisvoimin.

”Suomi ja muut Euroopan maat eivät ole tilanteesta ulkopuolisia. Jos Israelia ei kohdella miehittäjävaltiona ja aseteta vastuuseen, vaan sen kanssa esimerkiksi käydään kauppaa kuin normaalin valtion kanssa, ollaan mukana mahdollistamassa miehityksen jatkaminen”, hän sanoo.

Israel ja Palestiina asuminenpakolaisetpolitiikkakonflikti IsraelJordaniaLibanonPalestiina

Kommentit

Lähettänyt Rauha Israeliin (ei varmistettu) 25.3.2021 - 18:16

Jutun yläosassa on kuva "pakolaisleiristä". Miksi sitä sanotaan pakolaisleiriksi? Sehän on ihan tavallisen arabikaupungin näköinen. Miksi pakolaisia ei kotouteta länsirannalle, puhutaan vaan pakolaisista ja pakolaisleireistä? Äitini oli karjalan evakko. Hän joutui muuttamaan pohjanmaalle, eikä Karjalaan ollut enää mitään asiaa. Palestiinalaisia "pakolaisia" on miljoonia, eihän heitä enää voi palauttaa Israeliin.

Lähettänyt salopeura (ei varmistettu) 29.3.2021 - 11:24

Palestiinalaisten tilanne on pahentunut viimeaikoina. Jollain keinoin heidät pitäisi päästää palaamaan entisille asuinsijoilleen. Näyttää kuitenkin siltä että kahden valtion malli on kuollut. Ainoalta mahdollisuudelta ainakin itsestäni näyttää se, että palestinnalaiset pääsisivät palaamaan Palestiinaan, josta muodostettaisiin niin palestiinalaisten kuin juutalaisten yhteinen kotimaa, jossa kaikilla olisi tasaveroiset oikeudet. Tämä vaihtoehto saa varmasti kuitenkin paljon vastustusta, mutta pitkän päälle lienee ainut toimiva.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Israel
"Israelissa on vuoden 2020 arvion mukaan noin 9,2 miljoonaa asukasta. Asukkaista 78 prosenttia on juutalaisia, 17 prosenttia arabeja, ja loput druuseja ja muita vähemmistöjä."
https://www.worldometers.info/world-population/state-of-palestine-popul…
"The current population of the State of Palestine is 5,192,582 as of Sunday, April 11, 2021, based on Worldometer elaboration of the latest United Nations data."
Eli juutalaisia on 9,2 x 0,78 = 7,2 miljoonaa ja arabeja 9,2 x 0,17 = 1,6 miljoonaa + 5,2 miljoonaa + 6 miljoonaa "pakolaista". Arabeja siis olisi yhteensä 14,8 miljoonaa. Varmaan ymmärrätte, että tämä ei tule toteutumaan.

Lue myös

Ihmisiä puhujanpönttöjen takana.

Jälleenrakennus voi kestää Gazassa vuosia tai vuosikymmeniä – Etenkin mielenterveyspalveluita tarvitaan vielä pitkään

Israelin ja palestiinalaisten väkivalta on aiheuttanut vaikeita traumoja etenkin lapsille, arvioivat avustusjärjestöt. 12 päivän konfliktin aiheuttamia tuhoja ei ole päästy vielä arvioimaan kokonaisvaltaisesti.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Mies puolilähikuvassa tiiliseinää vasten.

Köyhyys on poliittista – Matti Kohosen missiona on taistella eriarvoisuutta vastaan talouspolitiikan keinoin

Financial Transparency Coalitionia johtava Matti Kohonen tekee työtä oikeudenmukaisemman talousjärjestelmän puolesta. Hän sai kipinän työhönsä jo lapsuudessa kohtaamastaan eriarvoisuudesta ja uskoo, että köyhyys ja eriarvoisuus eivät ole maailmassa välttämättömiä asioita.
Traktori pellolla, taustalla kylä.

Tutkijat: Euroopan voisi ruokkia luomuviljelyllä vuonna 2050

Tuoreen tutkimuksen mukaan ympäristön huomioiva viljely on mahdollista, mutta se vaatii monenlaisia muutoksia, muun muassa eläinperäisten tuotteiden käytön vähentämistä.
Kahta nuorta naista esittävä seinämaalaus korkean talon seinässä.

Ensi viikolla järjestetään suurin feministinen kokoontuminen neljännesvuosisataan – Tavoitteena tasa-arvon takapakin estäminen

YK:n tasa-arvojärjestön, Meksikon ja Ranskan johtama Generation Equality -foorumi aloittaa viisivuotisen kampanjan, jonka tavoitteena on edistää sukupuolten tasa-arvoa muun muassa teknologia-alalla. Se on osittain vastareaktio populistiselle voimille, jotka ovat viime vuosina haastaneet tasa-arvoa, kertoo ulkoministeriön tasa-arvosuurlähettiläs Katri Viinikka.
Iranin lippuja

Kovaa kritiikkiä Iranin uudelle presidentille – Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Ebrahim Raisi oli mukana vuoden 1988 joukkoteloituksissa

Iranissa tapettiin tuhansia poliittisia vankeja vuonna 1988. Uutta presidenttiä on epäilty osallisuudesta tapahtumiin, mutta ketään ei ole rangaistu.
Mies ajaa aasien vetämillä kärryillä tietä pitkin.

Energian kalleus edistää metsätuhoa Zimbabwessa – Halvan sähkön puutteessa turvaudutaan puuhiileen

Laiton puunkaato tuhoaa Zimbabwesta joka vuosi noin 60 miljoonaa puuta eli osapuilleen 33 000 hehtaaria metsää. Yksi syy on energianlähteenä käytettävä puuhiili. Sakkorangaistuksetkaan eivät auta, sillä monelle sähkö on liian kallista ja puuhiili ainoa vaihtoehto.

Tuoreimmat

Tutkijat: Euroopan voisi ruokkia luomuviljelyllä vuonna 2050
Ensi viikolla järjestetään suurin feministinen kokoontuminen neljännesvuosisataan – Tavoitteena tasa-arvon takapakin estäminen
Kovaa kritiikkiä Iranin uudelle presidentille – Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Ebrahim Raisi oli mukana vuoden 1988 joukkoteloituksissa
Energian kalleus edistää metsätuhoa Zimbabwessa – Halvan sähkön puutteessa turvaudutaan puuhiileen
Globaali ruokajärjestelmä tuottaa nälkäisiä ja uhkaa planeetan kantokykyä – Systeemin pitää muuttua, ja siihen voi vaikuttaa myös Suomi, summaa tuore raportti
Kuivuus voi olla seuraava pandemia, varoittaa YK-raportti – Ilmastonmuutos altistaa lisää useimpien maiden kuivuusriskiä lähivuosikymmeninä
Köyhyys on poliittista – Matti Kohosen missiona on taistella eriarvoisuutta vastaan talouspolitiikan keinoin
Lämpenevä merivesi tuhoaa koralleja El Salvadorissa ja vie samalla elinkeinon kalastajilta – ”Vesi on niin kuumaa, että se näyttää jo keitolta”
Egypti aikoo teloittaa 12 Muslimiveljeskunnan jäsentä – Teloitukset kiihtyneet jälleen tänä vuonna
Filippiinien huumesodassa on todennäköisesti tapahtunut rikoksia ihmisyyttä vastaan – Kansainvälisen rikostuomioistuimen pääsyyttäjä vaatii virallista tutkintaa

Luetuimmat

Suomen uudessa kehityspolitiikan selonteossa on hienoja periaatteita, mutta konkretia puuttuu, kritisoivat järjestöt – ”Voi jäädä rammaksi ankaksi”
Maailman piti päästä eroon lapsityöstä, mutta kehitys on kääntynyt jyrkkään alamäkeen – ”Intiassa kestää ainakin kymmenen vuotta päästä pandemiaa edeltävään tilanteeseen”
”Suomalaisten ei pitäisi ottaa demokratiaa itsestäänselvyytenä”, vetoaa kansalaisaktivismin veteraani Maina Kiai, joka seuraa huolestuneena koronan vaikutuksia ihmisoikeuksiin
Köyhyys on poliittista – Matti Kohosen missiona on taistella eriarvoisuutta vastaan talouspolitiikan keinoin
Kuivuus voi olla seuraava pandemia, varoittaa YK-raportti – Ilmastonmuutos altistaa lisää useimpien maiden kuivuusriskiä lähivuosikymmeninä
Suomi on tuoreen selvityksen mukaan kestävän kehityksen kärkimaa – Koronapandemia käänsi globaalit trendit kuitenkin laskusuuntaan
Vuoden maailmanparantaja -palkinto vammaistyötä tukevalle Abilis-säätiölle – Pandemia teki järjestön tuesta aiempaakin kysytympää
Maailmassa on yhä vireillä 432 hiilikaivosprojektia, vaikka hiilestä pitäisi luopua, paljastaa tuore selvitys – aktiivisimpia Kiina ja Australia
Pelastakaa Lapset: Lasten sieppauksista on tullut osa sodankäyntiä Mosambikissa – Etenkin tyttöjä kaapataan jopa suoraan kodeistaan
Kysely: Suomalaisilla vääriä mielikuvia mielenosoittamiseen liittyvistä oikeuksista – Etenkin vanhempien ikäluokkien asenteet kovia