Suomalaisten rauhanjärjestöjen vuodenvaihdetta ovat varjostaneet muutosneuvottelut ja lomautukset. 

Syynä ovat budjettileikkaukset. Oikeusministeriön hallinnoimaa rauhantyön yleisavustusta on luvassa rauhanjärjestöille tänä vuonna noin 62 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna.

”Tämä on historiallisen suuri leikkaus. Vastaavia on tehty viimeksi joskus 1990-luvun lama-aikoina”, sanoo Sadankomitean pääsihteeri Jarmo Pykälä.

Oikeusministeriö myönsi viime vuonna 20:lle rauhantyötä tekevälle järjestölle yhteensä 852 000 euron edestä tukea. Tänä vuonna luvassa on enää 325 000 euroa.

Rauhanjärjestöt tekevät esimerkiksi tiedotus-, koulutus- ja vaikuttamistyötä, toimivat rauhankysymysten asiantuntijoina ja ovat mukana erilaisissa kansainvälisissä verkostoissa, jotka keskittyvät esimerkiksi asevalvontaan.

Oikeusministeriön tuki on niille erityisen tärkeää, sillä se on yleistukea, jonka turvin ne pystyvät pyörittämään toimintansa perusrakenteita, joita ei hankerahoituksella voi rahoittaa kuin rajoitetusti. 

Esimerkiksi Sadankomitean budjetista suurin osa tuli viime vuonna oikeusministeriöltä. Se sai 124 000 euroa ja oli kolmanneksi suurin tuensaaja. Järjestö leikkasi jo viime syksynä 30 prosenttia työntekijäpanoksestaan ennakoidessaan leikkauksia, Pykälä kertoo.

Myös suurimmat tuensaajat, Suomen Rauhanliitto ja Rauhanpuolustajat, ovat ryhtyneet lomauttamaan henkilökuntaansa. Lisäksi järjestöissä pohditaan esimerkiksi tiedotustoiminnan, vapaaehtoistyön ja kansainvälisen toiminnan kustannuksia.

Joululahjarahaa sotamuseoille

Rauhantyöstä leikattiin tuntuvasti myös Juha Sipilän (kesk) hallituskaudella vuosina 2015–2019, mutta viime hallituskaudella tukea korotettiin. Tänä vuonna mennään Sipilän kaudenkin alapuolelle.

Historiallisen suuria leikkauksia selittää osittain se, että viime vuonna tukisumma oli poikkeuksellisen suuri. Järjestöt saivat 350 000 euroa niin sanottua eduskunnan joululahjarahaa, jota ne eivät tänä vuonna saaneet, kertoo osastopäällikkö Johanna Suurpää oikeusministeriöstä. 

Lisäksi tänä vuonna 175 000 euroa suunnataan budjettimomentin sisällä muihin tarkoituksiin, kuten rikollisuuden ehkäisyyn.

Leikkausten syynä on myös budjetin niukkuus. Muillekin järjestöille tulee leikkauksia, hän muistuttaa.

Rauhanjärjestöt ovat leikkauksista osin yllättyneitä, sillä viime hallituskaudella hahmotellussa valtiontalouden kehyksessä oikeusministeriö arvioi, että rauhantyötä voidaan lähivuosina tukea puolella miljoonalla eurolla vuodessa.

Nyt oikeusministerin salkku on kuitenkin perussuomalaisilla, joka on vuosia vastustanut rauhanjärjestöjen tukemista. Sadankomitean Jarmo Pykälän mukaan päätös onkin poliittinen, ja sillä linjataan sitä, mitä asioita valtion ylipäätään halutaan tukevan.

Myös Suomen Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius pitää päätöstä arvovalintana. Summa on ollut järjestöille tärkeä mutta valtion kannalta mitätön, hän muistuttaa.

”Meillä on katsottu, että toimivassa demokratiassa valtionavustuksilla tuetaan moniäänistä kansalaisyhteiskuntaa ja kolmatta sektoria, joka sitten tekee yleishyödyllistä toimintaa, kanavoi ja resursoi kansalaisten yhteiskunnallista aktiivisuutta. Ei voi olla kokematta, että vaikka aikamme todella tarvitsee rauhantyötä, sitä ei arvosteta Suomessa, vaan koko yhteiskuntaa, myös kansalaisyhteiskunnan viestintää ja toimintaa, halutaan ylhäältä käsin ohjata asevaraisemman ja militäärisemmän ajattelun puolelle”, hän viestii sähköpostitse.

Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro taas kokee, että rauhanjärjestöjä rangaistaan siitä, että ne ovat pitäneet yllä yhteyksiä venäläiseen kansalaisyhteiskuntaan, jota kuitenkin huudetaan nyt apuun kaatamaan presidentti Putinia.

”Siinä on melkoinen ristiriita.”

Rauhanjärjestöissä ihmetellään myös eduskunnan joululahjarahojen kohdentumista. Esimerkiksi Raatteen Portin talvisotamuseo ja Jääkärimuseo saivat kumpikin 50 000 euroa.

”Ehkä rauhantyö tänä päivänä on sitä, että muistellaan sotaa, mutta en ymmärrä, miten se kulminoituu sodan estämiseen”, Pykälä huomauttaa.

Ei vain valtion toimintaa

Se, minkä verran kultakin järjestöltä leikataan, ei ole vielä selvillä, sillä hakuaika päättyi vasta tammikuun alkupäivinä eikä avustuspäätöksiä ole vielä tehty.

”Joka vuosi odotetaan, tipahtaako taivas niskaan. Jatkuvuutta ei ole voitu taata. Monille järjestöille voi olla selviytymiskysymys, jos pitää mennä neljä kuukautta ilman tietoa valtionavun suuruudesta”, Matinpuro kritisoi.

Oikeusministeriön Suurpää kertoo, että järjestöjen huoli aikataulujen venymisestä on kuultu ja tilannetta yritetään korjata.

Järjestöissä mietitään nyt vaihtoehtoisia rahoituslähteitä leikkauksia paikkaaman. Monet niistä rahoittavat toimintaansa jo nyt erilaisilla hankerahoituksilla, jäsenmaksuilla sekä keräämällä rahaa yksityisiltä lahjoittajilta.

Rauhantyö ei monen lahjoittajan näkökulmasta kuitenkaan ole yhtä houkuttelevaa kuin vaikkapa lapset, nuoret tai söpöt eläimet, Pykälä muistuttaa.

Hän pohtii, ovatko rauhanjärjestöt osanneet kertoa riittävän selkeästi, mitä rauhantyö on ja miksi se on tärkeää. Valtio kyllä hänen mielestään haluaa tukea rauhaa, sillä esimerkiksi puolustusbudjetin lisäyksiä perustellaan osin halulla torjua sotaa ja presidenttiehdokkaidenkin joululahjatoivelistalla oli rauha. Se ei hänen mielestään riitä.

”Kestävä rauha ei ole toimintaa, jota valtio pystyy yksin ylläpitämään. Puolustusmenot kohdistuvat valtion toimintaan. Meillä on oltava jotain muutakin rauhan ja turvallisuuden toimintaa – kansalaisyhteiskunnassa tapahtuvaa – kuin sotilaallista. Rauhanjärjestöt ovat ainoita toimijoita, jotka tekevät inhimillisen ja laajan turvallisuuden parissa Suomessa työtä ja tuovat sitä näkökulmaa ja osaamista esille”, hän sanoo.