Luontokotouttaminen tutustuttaa maahanmuuttajanuoret siiliin, suohon ja jokamiehenoikeuksiin – ”Metsä on suomalaisen identiteetin rakentaja” | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Luontokotouttaminen tutustuttaa maahanmuuttajanuoret siiliin, suohon ja jokamiehenoikeuksiin – ”Metsä on suomalaisen identiteetin rakentaja”

Luontokotouttaminen on pohjoismaisen kotouttamistyön erikoisuus, jonka tarkoituksena on hälventää maahanmuuttajien luontoon liittyviä pelkoja ja lisätä näiden hyvinvointia. Planin luontokotouttamisretkellä opiskeltiin suomen kielen sanoja, saatiin liikuntaa ja huomattiin, ettei metsä ole pelottava paikka.

Ihmisiä metsässä

Vantaan Hämeenkylän koulun valmistavan luokan oppilaat etsivät luonnosta materiaaleja taideteosta varten Vantaan Kuusijärvellä. Kuva: Silja Ylitalo / Maailma.net.

”Ensin esitellään itsemme. Minä olen Mila.”

”Minä olen Anu.”

”Minä olen Phuc.”

”Minä olen Elisa.” ”Minä olen Lisette.” ”Minä olen Shoh.” ”Minä olen Kelli.” Ja niin edelleen.

Olemme Vantaalla Kuusijärven ulkoilualueella ja alkamassa on Plan International Suomi -järjestön vetämä luontokotouttamisretki ryhmälle vantaalaisia valmistavan luokan oppilaita. Takana avautuu pieni Kuusijärvi, vierestä alkaa metsä.

Esittelyn jälkeen aloitetaan lämmittelyleikki, sitten päästään varsinaiseen aiheeseen: suomalaiseen metsään ja jokamiehenoikeuksiin. Mitä metsässä saa tehdä ja mitä ei?

Valmistavan luokan yhdeksän 16-vuotiasta nuorta ovat kotoisin Syyriasta, Thaimaasta, Vietnamista, Virosta, Venäjältä, Uzbekistanista ja Angolasta. Ainoastaan muutama ymmärtää kohtalaisesti suomea. Osa on tullut maahan viime kesänä, jotkut vasta muutama viikko sitten.

Luonto-ohjaaja Mila Sjöholm puhuu hitaasti ja käyttää apuna kuvakortteja ja eleitä.

Onko ok uida? On ok. Onko ok telttailla? On ok. Onko ok poimia marjoja? On ok. Onko ok katkoa oksia puista? Ei ole ok. Nuoret jakavat kuvakortit sallittuihin ja kiellettyihin. Sallittuja kertyy huomattavasti enemmän.

Seuraavaksi lähdetään Sjöholmin, luokan opettajan Saara Pitkäsen ja Planin luontokotouttamishankkeen koordinaattori Anu Roveraton kanssa kiertämään kilometrin mittaista metsäpolkua Kuusijärven ympäri.

Luonto voi pelottaa

Plan on järjestänyt maahanmuuttajalapsille ja nuorille suunnattuja luontoretkiä viime vuoden alusta lähtien. Tarkoituksena on tutustuttaa maahanmuuttajia suomalaiseen luontoon ja sitä kautta tukea kotoutumista.

”Luonto tarjoaa liikuntamahdollisuuksia ja lisää henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Suomessa luontoa on joka puolella, se on puhdasta, ja tietyllä tapaa myös suomalaisen identiteetin rakentaja”, sanoo hankkeen koordinaattori Anu Roverato.

”Metsään meneminen voi olla vaikeaa erityisesti heille, jotka tulevat hyvin erilaisesta luontoympäristöstä. Se voidaan kokea pelottavana tai vaarallisena. Haluamme madaltaa kynnystä lähteä luontoon esimerkiksi käymällä läpi, onko metsässä vaarallisia villieläimiä.”

Plan järjestää luontoretkiä eri puolilla pääkaupunkiseutua: Kuusijärven lisäksi muun muassa Helsingin Uutelassa ja Keskuspuistossa ja Espoossa Villa Elfvikin ympäristössä.

Kuusijärvi

Osallistujat ovat pääosin koululuokkia, mutta yhteistyötä tehdään myös perheiden, aikuisopiskelijoiden ja järjestöjen kanssa.

Jokamiehenoikeuksien ja metsässä liikkumisen lisäksi Plan järjestää retkiä myös muiden teemojen ympärillä: ohjelmassa on esimerkiksi talviurheilulajien kokeilua ja kaupunkiluontoon tutustumista.

”Olemme huomanneet, että moni lapsi ja nuori ei lainkaan tunne koulun lähiympäristöä tai omaa lähimetsäänsä. Kouluillakin on luontotoimintaa, mutta resurssit eivät välttämättä riitä siihen, että opetuksessa pystyttäisiin kunnolla hyödyntämään lähiluontoa.”

Pohjoismainen erikoisuus

Hankekokonaisuutta rahoittaa Opetushallitus ja osin Tiina ja Antti Herlinin säätiö, ja toiminta on osallistujille maksutonta. Tarkoituksena on jatkossa järjestää sellaisiakin retkiä, joille voivat osallistua maahanmuuttajat ja valtaväestöön kuuluvat yhdessä.

Roveraton mukaan sekä opettajilta että oppilailta kerätty palaute on ollut hyvää.

”Opettajat ovat kokeneet, että retket tukevat opetussuunnitelmaa, vahvistavat suomen kielen taitoa ja lisäävät luonnossa liikkumista. Oppilaista taas huomaa, että vaikka aina ei välttämättä oltaisi niin innokkaita lähtemään liikkeelle, jälkikäteen kaikilla on ollut tosi hyvä fiilis.”

Luontokotouttamista toteutetaan Roveraton mukaan lähinnä Pohjoismaissa. Hän on perehtynyt aiheeseen sosiaalityön kandintutkielmassaan.

”Syynä voi olla, että täällä on niin hyvät jokamiehenoikeudet: luonnossa helppo liikkua ja tehdä kaikenlaista. Pohjoismaissa luontolähtöistä kotouttamistoimintaa on ollut jo aika kauan, mutta toimijoita on vähän. Suomessakaan ei ole kovin montaa tahoa joka tällaista tarjoaisi”, Roverato sanoo.

Suo niin kuin Suomi

Kuusijärveä kiertävät luontoretkeläiset ovat pysähtyneet tasaiselle paikalle järven rannalle kuusien katveesen. Matkan varrella on testattu liikuntapaikan laitteita, tunnusteltu sammalta ja katsottu, miten suo notkuu kun sen päällä hyppii.

”Suo, niin kuin Suomi”, Sjöholm on opettanut.

Pysähdyspaikalla käydään läpi metsän eläimiä. Vantaalaisessa metsässä ei asu susia tai karhuja, mutta paljon muita eläimiä: siilejä, oravia, pieniä hiiriä. Ja lintuja.

Kaksi nuorta tyttöä ja nainen suomalaisessa metsässä

Myöhemmin nojaillaan puihin, kuunnellaan hiljaisuutta ja metsän ääniä. Ollaan rauhassa, niin kuin luonnossa kuuluu.

Jokamiehenoikeuksia kerrataan vielä tekemällä taideteos luonnosta löytyvistä materiaaleista. Sammalta ei saa repiä maasta, Sjöholm muistuttelee, mutta kaikkea irrallaan olevaa saa kerätä.

Kierroksen jälkeen lämmitellään nuotiopaikalla ja syödään eväitä.

Metsä on elämys

Valmistavan luokan opettaja Saara Pitkäsen mukaan luontoretket ovat oppilaiden keskuudessa aina olleet pidettyjä.

”Vaikka välillä on ollut aika hurjakin sää, oppilaat ovat silti olleet sitä mieltä, että kannatti lähteä ja voisivat mennä uudestaankin. Negatiivista palautetta ei ole tullut koskaan.”

Pitkäsen mukaan sanatkin jäävät paremmin mieleen, kun itse koskee, kokee ja näkee.

”Metsä on hyvin suomalainen juttu, mutta samalla se on hieno elämys jokaiselle kansallisuudesta tai asuinpaikasta riippumatta. On ihan erilainen kokemus päästä metsään itse kuin vain katsoa sitä kuvista.”

Myös muutama kuukausi sitten Virosta Suomeen muuttaneet Kelli Pensa ja Lisette-Leontine Põder ovat tyytyväisiä retkeen. He ymmärtävät jo suomea, mutta puhuvat mieluummin englantia. Virolaisnuorille suomalainen metsä ei aiheuta kulttuurishokkia, mutta luontoretki on tervetullutta vaihtelua luokkahuoneessa istumiseen.

”On kivempi olla ulkona kauniissa luonnossa”, sanoo Pensa.

”Pidän luonnosta, se on ikään kuin kaiken alku ja myös osa meitä. Kirjat ehkä opettavat enemmän, mutta ulkona kulkeminen on kiva tapa oppia. Jos kokemus on hyvä, aiheeseen keskittyy paremmin”, Põder sanoo.

Ryhmäkuva nuorista metsässä

Lisää uusi kommentti