Uutiset Suomalaisia maailmalla

Kimmo Kososen tehtävänä on vakuuttaa maailman johtajat siitä, että lapsia kannattaa opettaa heidän omalla äidinkielellään – ”En olisi yliopistoon mennessäni arvannut, missä olen nyt”

Sadat miljoonat lapset eivät opi koulussa juuri mitään. Osasyynä on, että opetus tapahtuu kielellä, jota he eivät ymmärrä. Suomen Lähetysseuran asiantuntija Kimmo Kosonen on tehnyt yli 20 vuotta työtä ongelman ratkaisemiseksi. Työ vaatii ennen kaikkea kärsivällisyyttä.
Mies puolilähikuvassa puisen seinän edessä.
Kimmo Kosonen vietti koronarokotteen vuoksi kesän Konnevedellä Keski-Suomessa kesämökillään. Hän palaa takaisin Thaimaahan lokakuun alussa. (Kuva: Tuula Kosonen)

Kimmo Kosonen odottaa vuoroaan hermostuneena. Edessä on tapaaminen 11 Aasian maan opetusministerin kanssa.

Hänen pitäisi esitellä ministereille toimittamaansa kirjaa (pdf), joka käsittelee äidinkielellä tapahtuvaa opetusta Kaakkois-Aasian maissa. Tavoitteena on vakuuttaa maiden johtajat siitä, että kouluopetuksen pitäisi tapahtua nimenomaan lasten omalla äidinkielellä, ei pelkästään kunkin maan valtakielellä.

Aikaa on kymmenen minuuttia.

”Kyllä siinä puntit tutisivat. En enää muista, millainen esitys oli, koska olin niin hermona. Indonesian ja Filippiinien ministerit kyllä kysyivät jotain”, Kosonen muistelee toistakymmentä vuotta myöhemmin etäyhteyden päässä kesämökillään Konnevedellä.

Kososesta piti oikeastaan tulla alun perin luokanopettaja. Monen mutkan kautta hänestä on kuitenkin tullut koulutuksen ja kielten tutkija sekä monikielisen koulutuksen asiantuntija ja lobbari, joka työskentelee etupäässä Kaakkois-Aasian maissa.

”En oikein itsekään ymmärrä, miten olen tähän päätynyt. Jos minulta olisi yliopistoon mennessäni kysytty, missä uskon olevani nyt, niin en olisi osannut sanoa. Se, mitä minulle on avautunut, on jotain sellaista, mitä en olisi ikinä voinut kuvitella”, Kosonen, 56, sanoo.

Maailma avautuu

Kososen lapsuus ei antanut viitteitä kansainvälisestä urasta, sillä hän vietti ”tyypillisen, suomalaisen keskiluokkaisen” lapsuuden Kymenlaakson ja Pohjois-Karjalan pikkukaupungeissa.

1960- ja 1970-lukujen Suomi ei ollut kovin monikulttuurinen, eikä tavallisissa perheissä juuri matkusteltu ulkomaille, saati haaveiltu työnteosta ulkomailla.

Kososta maailma Suomen ulkopuolella kiinnosti kuitenkin jo lapsena.

”Äiti kyseli, miksi en välillä lukisi romaaneja, sillä luin jo pienenä tietokirjoja. Olin kiinnostunut myös karttakirjoista, muista maista ja kulttuureista. Pidin maantiedosta ja englannista koulussa.”

Lukion jälkeen Kosonen suuntasi heti maailmalle. Hän meni ajan trendin mukaisesti vapaaehtoistyöhön israelilaiselle kibbutsille.

Sen jälkeen edessä oli paluu Suomeen armeijaan ja hieman myöhemmin luokanopettajaopinnot silloisessa Joensuun yliopistossa.

Siellä hänelle selvisi, että samalla voisi opiskella paljon muutakin. Hän valitsi kehitysmaatutkimusta, sosiologiaa, kielitiedettä ja englantia.

Samaan aikaan, 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa, Suomi alkoi kansainvälistyä ja globaalit kehitysmaakysymykset nousivat opiskelijapiireissä pintaan.

”Silloin alettiin puhua siitä, miten hyväosaisia me Suomessa olemme. Siitä maailmanparantaminen tuli itselläkin mukaan”, Kosonen kertoo.

Hän ryhtyi tekemään väitöskirjaa Intian maaseudun tyttöjen koulutuskysymyksistä ja väitteli vuonna 1998.

Nykyinen ura käynnistyi kuitenkin jo vuotta aiemmin, kun Suomen Lähetysseura halusi laajentaa vähemmistökielityötään Kaakkois-Aasiaan. Kosonen ja hänen vaimonsa ryhtyivät työhön.

Perhe muutti Thaimaahan, jossa Kosonen vaimoineen asuu edelleen. Hän ryhtyi työskentelemään Lähetysseuran kautta SIL Internationalissa, kristillispohjaisessa järjestössä, joka kehittää vähemmistökielille kirjakieliä – ”tekee samaa kuin Mikael Agricola teki suomen kielelle.”

Poliittisesti herkkä aihe

Kosonen koulutti aluksi pääosin yliopistoissa kielitieteilijöitä esimerkiksi kielipolitiikasta, lukutaidosta ja monikielisestä koulutuksesta.

Työnkuva kuitenkin muuttui, sillä 1990-luvun ja 2000-luvun taitteessa kehitysyhteistyöpiireissä kävi kuhina. Kansainvälisissä järjestöissä oli alettu tiedostaa, että kehitysmaissa oli käynnissä valtava koulutuskriisi. Yhä useampi lapsi pääsi kouluun, mutta vaikutti siltä, etteivät lapset oppineet koulussa välttämättä edes lukemaan.

Yksi syy oli se, että monissa maissa lapsia opetettiin ja opetetaan yhä kielellä, jota he eivät ymmärrä. Opetuskielenä on joko entinen siirtomaaisäntien kieli tai suurimman etnisen ryhmän valtakieli.

Joidenkin arvioiden mukaan ainakin kolmannes maailman lapsista joutuu opiskelemaan kielellä, jota ei ymmärrä – Afrikassa jopa enemmistö.

Muutama vuosi sitten ilmestyneen YK:n tiede-, kasvatus- ja kulttuurijärjestön raportin mukaan 617 miljoonaa lasta on käynyt peruskoulun ilman, että on oppinut siellä edes perustason luku- tai laskutaitoa. Yksi syy on todennäköisesti se, ettei heillä ole mahdollisuutta saada opetusta omalla kielellään.

Kososen tehtäväksi tuli ryhtyä edistämään sellaista koulutusta, jossa lapsia opetetaan edes alaluokkien ajan näiden omalla äidinkielellä. Seurauksena oppiminen tehostuu ja myös muita kieliä opitaan helpommin.

Viimeisten 20 vuoden ajan hän on tehnyt akateemista tutkimusta monikielisestä koulutuksesta, kouluttanut järjestöjä, virkamiehiä, poliitikkoja ja asiantuntijoita ja vieraillut Aasian maiden päättäjien luona lobbaamassa monikielisen koulutuksesta puolesta.

Työ ei ole helppoa. Osa kehittyvistä maista vastustaa monikielistä koulutusta, koska ei usko sen onnistuvan käytännössä. Osa taas haluaa vaalia kansallista yhtenäisyyttä suosimalla yhtä pääkieltä. Länsimaista etenkin vanha siirtomaamahti Ranska suhtautuu nuivasti monikieliseen koulutukseen.

Kieltämättä suomalaisenkin korvaan kuulostaa mahdottomalta, että yhdessä maassa voitaisiin käyttää satoja eri kieliä opetuskielenä.

Se on kuitenkin mahdollista, Kosonen sanoo. Esimerkiksi Papua-Uuden-Guinean koulujärjestelmässä oli takavuosina 400 eri kieltä. Suomikaan ei ole huono esimerkki – täällä koulunsa voi periaatteessa käydä kolmella kielellä. Maahanmuuttajataustaisille lapsille on monissa kunnissa tarjolla täydentävää opetusta näiden omalla kielellä.

Hänen mukaansa avainasia on luottaa opettajien taitoihin ja antaa vastuuta paikallishallinnoille. Systeemiin satsaaminen maksaa itsensä takaisin.

”Omalla äidinkielellä oppiminen on ihmisoikeus, mutta monissa maissa parantuneet oppimistulokset taloudelliset perustelut vakuuttavat päättäjät parhaiten. Niissä maissa, joissa käytetään äidinkielistä opetusta, on laskettu, että monikielinen koulutus voi alkaa säästää rahaa jo 3–4 vuodessa. Tässä puhutaan vuositasolla kymmenistä miljardeista euroista.”

Vuosikymmenien työ

Monikielisyysasiantuntijan työ vaatii pitkäjänteisyyttä, sillä muutosten saaminen aikaan kestää vuosia. Esimerkiksi tämän jutun alussa mainittu 11 aasialaisministerin tapaaminen ei johtanut suoraan opetusvallankumoukseen.

”Voi kestää useita vuosikymmeniä, että jonkun päättäjän pään saa käännettyä, ja harva päättäjä edes on päättäjänä niin pitkään. Siksi olemme huomanneet, että vaikuttamistyötä kannattaa tehdä nuorten, alemman tason virkamiesten keskuudessa. Yritämme auttaa heitä ymmärtämään haasteet ja toivomme, että osa heistä päätyy vaikutusvaltaisiin asemiin myöhemmin”, Kosonen kertoo.

20 viime vuoden aikana ainakin Filippiineille, Myanmariin, Itä-Timoriin, Thaimaahan, Kambodžaan sekä jonkin verran myös Intiaan ja Nepaliin on saatu luotua monikielistä koulutusta.

Kosonen on kouluttanut opetusministeriön virkamiehiä esimerkiksi Kambodžassa, joka nykyisin tarjoaa monikielistä koulutusta useilla vähemmistökielillä. Filippiineillä puolestaan on nykyisin jo 60 kieltä valtion opetusjärjestelmässä – kymmenen vuotta sitten vain kaksi.

”Todennäköisesti miljoonat lapset saavat nykyisin vähän parempilaatuista opetusta. Ei voida sanoa, että se olisi suoraan meidän työmme seurausta, mutta tilanne ei varmaan olisi sama, jos emme olisi olleet näin aktiivisia viimeisten 25 vuoden aikana”, Kosonen sanoo.

Hän toivoo, että loput työurastaan hän pystyisi keskittymään erityisesti tulevien monikielisyysaktiivien mentorointiin. Perustyötä tarvitaan joka tapauksessa edelleen.

”Tämä on loppumaton työsarka. Pitää iloita niistä pienistä askeleista, joita on saavutettu.”

Kimmo Kosonen

  • Suomen Lähetysseuran monikielisen koulutuksen asiantuntija. Lähetysseuralla vuodesta 1997, suurin osa urasta sijoitettuna SIL International -järjestön tehtäviin.
     
  • Opiskellut kasvatustiedettä, sosiologiaa, kehitysmaatutkimusta Joensuun yliopistossa sekä kielitiedettä Singaporessa. 
     
  • Luokanopettaja ja kasvatustieteen maisteri 1992.
     
  • Kasvatustieteentohtori 1998, väitöskirjan aiheena aiheena Intian maaseudun tyttöjen koulutus. Lukuisia tieteellisiä julkaisuja tohtorintutkinnon jälkeen. Uusin teos Language Issues in Comparative Education II.
     
  • Thaimaalaisen Payapin yliopiston asiantuntija, Suomen dosentuuria vastaava virka.
     
  • Perhe: kaksi aikuista lasta ja vaimo.
     
  • Puhuu suomea, englantia, thaita, ruotsia, ranskaa, saksaa ja espanjaa.
     
  • Asuu Chiangmaissa Thaimaassa.

Suomalaisia maailmalla vähemmistöpolitiikkakehitysyhteistyökoulutuslapset Kaakkois-Aasia Suomen Lähetysseura

Lue myös

Mies puolilähikuvassa tiiliseinää vasten.

Köyhyys on poliittista – Matti Kohosen missiona on taistella eriarvoisuutta vastaan talouspolitiikan keinoin

Financial Transparency Coalitionia johtava Matti Kohonen tekee työtä oikeudenmukaisemman talousjärjestelmän puolesta. Hän sai kipinän työhönsä jo lapsuudessa kohtaamastaan eriarvoisuudesta ja uskoo, että köyhyys ja eriarvoisuus eivät ole maailmassa välttämättömiä asioita.
Paula-Pennanen-Rebeiro-Hargrave lähikuvassa, taustalla ikkunasta näkyviä pilvenpiirtäjiä.

Edes musta surma ei lopettanut kaupungistumista – Siksi maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelusta pitää luopua, sanoo kestävämpiä kaupunkeja edistävä Paula Pennanen

Maailma.netin Suomalaisia maailmalla -sarjan kolmas osa esittelee Kiuruvedeltä Keniaan päätyneen Paula Pennasen, joka työskentelee YK:n asuinyhdyskuntaohjelmassa. Hänen mielestään moni maailman ongelma olisi ratkaistavissa hyvällä kaupunkisuunnittelulla.
Nainen puolilähikuvassa.

Syyriassa työskentelevän Tuuli Karjalan tehtävänä on arvioida, kenellä on oikeus kansainväliseen suojeluun – ”Objektiivisuus auttaa pitämään tunteet kurissa”

Tuuli Karjala kiinnostui pakolaisoikeudesta opiskeluaikoinaan ja näki pakolaisjoukot omin silmin ensimmäisen kerran Ecuadorin ja Kolumbian rajalla. Nyt hän johtaa Syyriassa YK:n pakolaisjärjestön raportointiyksikköä. Turvapaikkahakemusten arvioijan pitää olla empaattinen mutta objektiivinen, hän sanoo.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Ihminen kasveja kädessä, kuva kaulasta alaspäin.

Maailma kaipaisi kipeästi ”luontopositiivista” ruuantuotantoa – Huippukokouksessa yritetään päättää, mitä se voisi tarkoittaa

Yksi torstaina järjestettävän YK:n ruokajärjestelmähuippukokouksen aiheista on luontopositiivinen tuotanto. Kokousta edeltävä keskustelu on kuitenkin paljastanut, että käsitteen määritelmiä on yhtä monta kuin intressiryhmiäkin. Asiantuntijat toivovat isoja ja nopeita päätöksiä ruokasektorin aiheuttaman luontokadon pysäyttämiseksi.
Rakennuksia ylhäältäpäin kuvattuna.

EU-kansalaisaloite yrittää pysäyttää kaupankäynnin Israelin laittomien siirtokuntien kanssa – Tuomioistuin määräsi komission hyväksymään rekisteröinnin

EU:ssa aletaan kerätä allekirjoituksia kansalaisaloitteeseen, joka toteutuessaan estäisi kaupan etenkin Israelin laittomien siirtokuntien kanssa. Allekirjoituksia tarvitaan miljoona.
Syyrian lippu kahden muun lipun välissä.

Al-Holin leirillä kuollut tänä vuonna ainakin 62 lasta – Pelastakaa Lapset kehottaa ulkomaita kotiuttamaan kansalaisensa

Lasten elämä Syyrian pakolaisleireillä on päivittäistä selviytymistaistelua. Jopa murhat ovat yleisiä, sanoo avustusjärjestö.
Kuivaa halkeillutta maata, taustalla ihminen.

Ilmastonmuutos pakottaa miljoonat siirtolaisiksi – Samalla kasvaa myös pakkotyön riski, kertoo tuore selvitys

Esimerkiksi Ghanassa nuoret miehet muuttavat kuivuutta pakoon maan eteläosiin ja joutuvat herkästi velkaorjuuteen.
Kyltti, jossa lukee koronarokotus.

Amnesty kritisoi rokoteyhtiöitä rikkaiden maiden suosimisesta – ”Mikäli Suomen kaltaiset vauraat valtiot sekä lääkeyhtiöt jatkavat tällä linjalla, pandemialle ei näy loppua”

Amnesty vaatii, että koronarokotepatentit jäädytetään ja rikkaiden maiden ylijäämäannokset jaetaan köyhille maille. ”Se, että Suomen hallitus varaa kolmannet rokotteet kaikille yli 12-vuotiaille, ei ole vastuullista toimintaa. Se on itsekästä rokotenationalismia ja vastuunpakoilua pandemian torjumisesta”, sanoo Amnestyn Suomen osaston johtaja Frank Johansson.

Tuoreimmat

EU-kansalaisaloite yrittää pysäyttää kaupankäynnin Israelin laittomien siirtokuntien kanssa – Tuomioistuin määräsi komission hyväksymään rekisteröinnin
Al-Holin leirillä kuollut tänä vuonna ainakin 62 lasta – Pelastakaa Lapset kehottaa ulkomaita kotiuttamaan kansalaisensa
Ilmastonmuutos pakottaa miljoonat siirtolaisiksi – Samalla kasvaa myös pakkotyön riski, kertoo tuore selvitys
Amnesty kritisoi rokoteyhtiöitä rikkaiden maiden suosimisesta – ”Mikäli Suomen kaltaiset vauraat valtiot sekä lääkeyhtiöt jatkavat tällä linjalla, pandemialle ei näy loppua”
Vahinkovakuutukset ja tarkemmat sääennusteet auttavat Kaakkois-Aasian viljelijöitä varautumaan ilmastoriskeihin
Ihmisoikeusjärjestöt: Taliban hyökännyt lähes päivittäin ihmisoikeusaktivisteja vastaan lupauksistaan huolimatta
Rypäleaseiden aiheuttamien kuolemien ja vammojen määrä kasvoi vuoden aikana – Uhreja etenkin Azerbaidžanissa ja Syyriassa
Maailma kaipaisi kipeästi ”luontopositiivista” ruuantuotantoa – Huippukokouksessa yritetään päättää, mitä se voisi tarkoittaa
Tavoite 40 prosentin rokotekattavuudesta Afrikan maissa lipuu yhä kauemmas – Mantereelta puuttuu lähes 500 miljoonaa annosta
Raportti: Ilmastonmuutos on myös tasa-arvokysymys, mutta kansainvälisessä ilmastopolitiikassa tuijotetaan usein vain naisneuvottelijoiden määrää

Luetuimmat

Sosiaaliturva ei Suomessa riitä elämiseen – Kyseessä on ihmisoikeusongelma, mutta sitä ei julkisessa keskustelussa huomioida, sanovat järjestöt
”Suomalaiset eivät ymmärrä, miltä tuntuu jättää kaikki taakseen”, sanoo kotimaansa tilannetta järkyttyneenä seuraava afganistanilainen valokuvaaja Naser Bayat
Kimmo Kososen tehtävänä on vakuuttaa maailman johtajat siitä, että lapsia kannattaa opettaa heidän omalla äidinkielellään – ”En olisi yliopistoon mennessäni arvannut, missä olen nyt”
Maailma kaipaisi kipeästi ”luontopositiivista” ruuantuotantoa – Huippukokouksessa yritetään päättää, mitä se voisi tarkoittaa
YK-järjestöjen selvitys: Suurin osa maataloustuista on haitallisia ympäristölle ja terveydelle
Raportti: Ilmastonmuutos on myös tasa-arvokysymys, mutta kansainvälisessä ilmastopolitiikassa tuijotetaan usein vain naisneuvottelijoiden määrää
Tammet, kanelipuut ja magnoliat ovat vaarassa – Lähes kolmannesta maailman puista uhkaa sukupuutto, paljastaa tuore raportti
Ilmastokatastrofit ajavat perheitä naittamaan tyttärensä Intiassa
Norsunluurannikon kaakaotilojen entisten lapsityöläisten oikeusjuttu monikansallisia ruokafirmoja vastaan kaatui
Sateiden puutteesta kärsivää Brasiliaa odottavat sähkökatkot tai sähkön hinnannousu – ”Ilmasto on muuttanut sadejärjestelmää, eikä se palaa entiselleen”