Uutiset Suomalaisia maailmalla

Edes musta surma ei lopettanut kaupungistumista – Siksi maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelusta pitää luopua, sanoo kestävämpiä kaupunkeja edistävä Paula Pennanen

Maailma.netin Suomalaisia maailmalla -sarjan kolmas osa esittelee Kiuruvedeltä Keniaan päätyneen Paula Pennasen, joka työskentelee YK:n asuinyhdyskuntaohjelmassa. Hänen mielestään moni maailman ongelma olisi ratkaistavissa hyvällä kaupunkisuunnittelulla.
Paula-Pennanen-Rebeiro-Hargrave lähikuvassa, taustalla ikkunasta näkyviä pilvenpiirtäjiä.
Matkakärpänen puraisi Paula Pennasta jo nuorena. Kuva työmatkalta Bahrainista. (Kuva: Paula Pennasen kotialbumi)

Paula Pennanen kärvisteli pätkätyöläisenä Helsingissä vuonna 2003. Hän oli vastikään valmistunut tohtoriksi Lontoon King’s Collegesta, jossa hän oli erikoistunut kaupunkien merenranta-alueiden kehityshankkeisiin.

Moni vanha opiskelukaveri oli päässyt Suomessa uraputken alkuun kesätyöpaikan kautta. Suomeen jääminen ei kuitenkaan houkutellut Pennasta, sillä hän oli kiinnostunut kehitysyhteistyöstä ja halusi mieluummin maailmalle.  

”Jos haluaa työskennellä kehitysyhteistyön parissa, on parasta viettää aikaa kentällä –
yhteistyökumppaneiden ja avunsaajien kanssa. Pitää päästä siihen ilmapiiriin ja arkeen kiinni”, Pennanen, koko sukunimeltään Pennanen-Rebeiro-Hargrave, 50, kertoo lähes parikymmentä vuotta myöhemmin.

Sitten onni potkaisi ja Pennanen pääsi YK:n vapaaehtoiseksi Malawiin, jossa hän toimi YK:n maajohtajaan erityisavustajana. Nykyään hän työskentelee yhdyskuntasuunnittelijana UN-Habitatissa, joka on YK:n asuinyhdyskuntaohjelma.

”Kannattaa tehdä määrätietoisesti työtä haluamansa uran eteen, ja minua kiinnosti nimenomaan kehitysyhteistyö. Omaa ansioluetteloaan voi alkaa täydentää jo nuorena esimerkiksi vapaaehtoistyöllä, ja nykyään verkossa on koulutuksia ja kursseja”, hän ohjeistaa.

Reppumatkailijat tartuttivat matkakuumeen

Palataan kuitenkin hieman ajassa taaksepäin, tarkemmin ottaen 1970-luvun Kiuruvedelle, jossa Pennanen kasvoi osana kahden lapsen perhettä.

Hän ei omasta mielestään ole mikään kulttuuriperheen vesa, mutta 1960-luvulla hänen äitinsä oli osallistunut jo kahdelle opettajankoulutuslaitoksen maailmanympärysmatkalle, joihin kuuluivat pysähdykset muun muassa Tyynenmeren saarilla ja Pakistanissa potkurikoneiden kyyditsemänä.

”Äiti keräsi rahaa matkoihin ostamalla vasikoita keväällä ja myymällä ne syksyllä. Elämä oli maatilalla sellaista. Lapsina katsoimme sitten kuvia äidin matkoilta dioilta. Se oli jännittävää”, Pennanen muistelee.

Kenties äitinsä inspiroimana Pennanen lähti lukion jälkeen Helsinkiin opiskelemaan maantieteitä. Savolaisten osakunnassa hän tapasi maailmalla matkanneita opiskelutovereita ja päätyi matkakuumeen tartuttamana tekemään kaksi pidempää reppumatkaa, ensin Kaakkois- ja Etelä-Aasiaan ja Oseaniaan, sitten Etelä-Amerikkaan.

Matkailu tunnetusti avartaa, ja niin se teki myös Pennaselle, mutta nykyisin hän suhtautuu siihen kriittisemmin kuin opiskeluaikansa alkuvuosina.

”Moni paikka olisi varmasti voinut säilyä paremmassa kunnossa ilman reppumatkaajien ryntäystä. Silloin ei tiedostettu samalla tavalla, kuinka turmiollista ympäristölle ja kulttuureille tuhansien reppumatkailijoiden tulo voi pidemmän päälle olla”, hän pohtii.

Hyvä kaupunkisuunnittelu voi ratkaista monia ongelmia

Pennasen nykyinen työpaikka sijaitsee Kenian pääkaupungissa Nairobissa, jossa UN-Habitatin päämaja on. Hän työskenteli järjestön maa- ja aluetoimistoissa vuosina 2006–2015. Vuodesta 2018 alkaen hän on työskennellyt järjestössä yhdyskuntasuunnittelijana.

UN-Habitat edistää ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää kaupungistumista. Pennasen tehtävänä on muun muassa luotsata UN-Habitatin julkaisuhankkeita suunnittelemalla tutkimusten kysymyksiä ja painopisteitä, kokoamalla tutkimushankkeiden asiantuntijaryhmiä ja ohjaamalla tutkimusryhmien työskentelyä.  

Paula Pennanen lähikuvassa.
Paula Pennanen Abu Dhabissa. Yläpuolella oleva katto on kuumuuteen kehitetty urbaani ”tekometsä”, jonka materiaalina on kierrätetty kumi. (Kuva: Paula Pennasen kotialbumi)

Pennasen mukaan moni maailman ongelma olisi ratkaistavissa juuri hyvällä kaupunkisuunnittelulla. Esimerkiksi Keniassa monen ihmisen ei tarvitsisi asua slummissa, ellei liikenne olisi niin ruuhkaista ja kallista.

Lisäksi kaupunkisuunnittelu voi Pennasen mukaan laukaista positiivisten tapahtumasarjan, jolla on myös yllättäviä seurauksia. Näin kävi esimerkiksi Kolumbian pahamaineisessa Medellínin kaupungissa, jonka kupeessa sijaitsi slummi kukkulalla.

”Kun slummin asukkaat kävelivät mäkeä alas kaupungin keskustaan, he joutuivat usein huumerikollisuuden sivustakärsijöiksi, ryöstöjen ja jopa raiskausten uhreiksi. Sitten slummin ja kaupungin välille rakennettiin julkinen köysirata, joka kuljetti ihmisiä turvallisesti paikasta toiseen. Köysiradan myötä rikollisuus väheni ja slummista tuli turvallisempi, mikä rohkaisi yrittäjiä tarjoamaan palveluitaan alueella”, Pennanen kertoo.

Slummien lisäksi erityisen haavoittuvaisessa asemassa ovat kaupunkimaiset pakolaisleirit, joita ei Pennasen mukaan pitäisi ehdoin tahdoin eristää muusta väestöstä.

”Pakolaisia pitäisi kohdella kuin kaupungin uusina asukkaina. Heille pitäisi taata samat peruspalvelut kuin muillekin kaupunkilaisille niin, että heidän ympäristöstään voisi tulla haluttu ja viihtyisä alue, jonne muuttaa myös kaupungin muita ryhmiä,” hän sanoo.

Terveys edellä

Koronaviruspandemia aiheuttaa haasteita myös kaupunkisuunnittelulle. Tiivis asuminen ei kuitenkaan ole Pennasen mukaan ongelma pandemian nujertamisen kannalta.

Ratkaisevaa on sen sijaan julkisten palvelujen saatavuus. Siksi kehitysmaiden slummeihin ja kehittyneiden maiden tiiviisti asutetuille alueille pitäisi rakentaa etenkin terveyspalveluita niin, ettei oireileva ihminen joudu matkustamaan pitkiä matkoja sairaalaan ja matkojen aikana tartuta muita ihmisiä. Etenkin riskiryhmille pitäisi taata peruspalvelut ja ulkoilumahdollisuudet mahdollisimman lähellä.

Haasteista huolimatta kaupungistuminen ei kuitenkaan ole loppumassa ja siksi Pennanen toivoo loppua maaseudun ja kaupunkien keinotekoiselle vastakkainasettelulle.

”Edes musta surma tai kolera eivät lopettaneet kaupungistumista. Sen sijaan ne pakottivat kaupunkeja uudistumaan. Jätevesiviemäreiden ja vessanpönttöjen sijoituspaikat ovatkin seurausta edellisistä pandemioista. Siksi päättäjien pitäisi nytkin ajatella, miten kaupunkeja voisi kehittää terveys edellä eikä vain talouskasvua ajatellen”, Pennanen sanoo.

Tosin kestävä kaupungistumien tarvitsee myös talouskasvua, hän huomauttaa.

”Afrikasta Eurooppaan pyrkivät nuoret lähtevät liikkeelle tai radikalisoituvat usein sen takia, ettei paikallishallinto toimi eikä toivoa paremmasta huomisesta ole. Esimerkiksi arabikevät Tunisiassa alkoi turhautumisesta korruptoitunutta paikallishallintoa kohtaan.”

Paula Pennanen-Rebeiro-Hargrave

  • Asuu Nairobissa, Keniassa.
     
  • Väitteli tohtoriksi vuonna 2003 Lontoon King’s Collegen kaupunkitutkimusohjelmassa.
  • Työskennellyt 18 vuoden aikana kestävän kehityksen, paikallishallinnon kehittämisen ja katastrofiavun parissa muun muassa Somaliassa, Keniassa, Japanissa ja Malawissa. Työnantajina muun muassa UN-Habitatin eri maa- ja aluetoimistot sekä Suomen Lähetysseura.
     
  • Perheeseen kuuluu aviomies ja kaksi lasta.

Suomalaisia maailmalla asuminenkehitysyhteistyötyöYK KeniaSuomi

Lue myös

Mies puolilähikuvassa puisen seinän edessä.

Kimmo Kososen tehtävänä on vakuuttaa maailman johtajat siitä, että lapsia kannattaa opettaa heidän omalla äidinkielellään – ”En olisi yliopistoon mennessäni arvannut, missä olen nyt”

Sadat miljoonat lapset eivät opi koulussa juuri mitään. Osasyynä on, että opetus tapahtuu kielellä, jota he eivät ymmärrä. Suomen Lähetysseuran asiantuntija Kimmo Kosonen on tehnyt yli 20 vuotta työtä ongelman ratkaisemiseksi. Työ vaatii ennen kaikkea kärsivällisyyttä.
Mies puolilähikuvassa tiiliseinää vasten.

Köyhyys on poliittista – Matti Kohosen missiona on taistella eriarvoisuutta vastaan talouspolitiikan keinoin

Financial Transparency Coalitionia johtava Matti Kohonen tekee työtä oikeudenmukaisemman talousjärjestelmän puolesta. Hän sai kipinän työhönsä jo lapsuudessa kohtaamastaan eriarvoisuudesta ja uskoo, että köyhyys ja eriarvoisuus eivät ole maailmassa välttämättömiä asioita.
Nainen puolilähikuvassa.

Syyriassa työskentelevän Tuuli Karjalan tehtävänä on arvioida, kenellä on oikeus kansainväliseen suojeluun – ”Objektiivisuus auttaa pitämään tunteet kurissa”

Tuuli Karjala kiinnostui pakolaisoikeudesta opiskeluaikoinaan ja näki pakolaisjoukot omin silmin ensimmäisen kerran Ecuadorin ja Kolumbian rajalla. Nyt hän johtaa Syyriassa YK:n pakolaisjärjestön raportointiyksikköä. Turvapaikkahakemusten arvioijan pitää olla empaattinen mutta objektiivinen, hän sanoo.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Joukko naisia ja muutama mies istuu maassa osoittamassa mieltään naisten oikeuksien puolesta..

Pakistanin naiset pelkäävät kaduilla ja kodeissa – Härintä on yltynyt, mutta myös vastarinta voimistuu

Pakistanissa naisiin kohdistuu yhä enemmän väkivaltaa ja ahdistelua julkisilla paikoilla. Aktivisti Sheema Kermanin mukaan maa on parissa vuodessa taantunut monta sataa vuotta. Pääministeri Imran Khan vähättelee ongelmaa ja sysää syyn häirinnästä naisten niskoille.
Polvillaan maassa istuvia lapsia, joilla on käsissään kulhoja.

Nälkä hellittää hitaasti

Maailman ravitsemustilanne on kohentunut selvästi 2000-luvun alkuun verrattuna, mutta viime vuosina positiivinen kehitys on hidastunut. Globaalin nälkäindeksin mukaan kymmenessä maassa ollaan ravitsemuksen suhteen hälyttävällä tai äärimmäisen hälyttävällä tasolla.
Keski-ikäinen mies puhuu mikrofoniin valkokankaan edessä.

Dokumentaristi kuvasi pandemiaa pakolaisleirillä – Ahtaissa oloissa kehotukset turvaväleistä olivat huono vitsi

Afganistanilainen dokumentaristi Reza Adib asui perheensä kanssa pakolaisleirillä Kreikassa, kun koronapandemian ensimmäinen aalto iski. Hän taltioi koronakriisin vaikutuksia leirin elämään. Tällä hetkellä Adib asuu Hämeenlinnassa ja työstää dokumenttia kotimaansa elämästä Talebanin valtaannousun jälkeen.
Aikuisen käsi pitelee stetoskooppia pienen lapsen rintakehällä.

Koronapandemia on lisännyt tuberkuloosikuolemia – tautiin sairastuu vuosittain jopa 10 miljoonaa ihmistä

Kun terveydenhuollon voimavarat on keskitetty koronapandemian hoitoon, moni tuberkuloosiin sairastunut ihminen on jäänyt vaille diagnoosia ja hoitoa.
Kolme nuorta miestä istuu maassa ja leikkaa kaakaopuun hedelmiä.

Kaakaotiloilla käytetään edelleen paljon lapsityövoimaa

Sertifiointijärjestelmistä huolimatta alle 18-vuotiaiden osuus kaakaotilojen työläisistä on kasvanut. Norsunluurannikon kaakaoviljelijät aliarvioivat käyttämänsä lapsityövoiman määrää sertifikaatin menettämisen pelossa.

Luetuimmat