Uutiset Yritysvastuu

Akkuteollisuus ei pärjäisi ilman Kongon pahamaineisia kaivoksia – Koboltin eettisyyttä on vaikea varmistaa, sanoo kaivosalueella vieraillut suomalaistutkija

Kongon kobolttivyöhykkeellä työskentelee lapsia ja aikuisia surkeissa oloissa. Suuryritykset vakuuttavat hankkivansa raaka-aineensa vastuullisista lähteistä, mutta käytännössä koboltin tuotantoketjua on hyvin vaikea jäljittää, sanoo tutkija Anna Härri. Hän selvittää parhaillaan, olisiko mahdollista rakentaa täysin eettinen kannettava tietokone.
Tutkija Anna Härri
Kongon demokraattisessa tasavallassa vierailleen tutkija Anna Härrin mukaan tällä hetkellä on lähes mahdotonta varmistaa, että länsimaissa jalostettava koboltti olisi peräisin eettisistä lähteistä. (Kuva: Teija Laakso)

Tavallisen länsimaisen kuluttajan arki ei pyörisi nykyiseen malliin ilman litiumioniakkuja.

Niitä käytetään melkein kaikessa pienelektroniikassa: älypuhelimissa, läppäreissä, partakoneissa, kameroissa – sekä tulevaisuudessa yhä enemmän myös sähköautoissa.

Yksi tärkeimmistä akuissa tarvittavista mineraaleista on koboltti, josta peräti 60 prosenttia tulee Kongon demokraattisen tasavallan eteläosista. Koboltintuotannon ytimessä on Kolwezin kaivoskaupunki, jossa Eettisen kaupan puolesta (Eetti) ry:n tutkija Anna Härri pääsi vierailemaan alkukesästä.

”Kolwezi oli köyhin kaupunki, jonka olen koskaan nähnyt, vaikka sieltä tulee suurin osa yhdestä maailman keskeisimmistä metalleista. Koboltin kaivaminen ei tuntunut tuovan hyvinvointia kongolaisille – tai ainakin hyvin vähän”, hän kuvailee.

Monet kobolttia hyödyntävät suuryritykset väittävät hankkivansa kobolttinsa eettisistä lähteistä. Härrin mukaan tällä hetkellä yritysten on kuitenkin lähes mahdotonta jäljittää koboltin alkuperää varmasti.

Tienesti dollarin tai kaksi päivässä

Kongon koboltti louhitaan kahdesta lähteestä: 80 prosenttia tulee isoista teollisista, usein kiinalaisten omistamista kaivoksista. Ne eivät päästäneet Härriä tutustumaan toimintaansa.

Noin 20 prosenttia kaivajista taas on pienkaivajia, joita on vaihtelevien arvioiden mukaan 150 000–255 000. Heistä todennäköisesti kymmenet tuhannet ovat lapsia.

”Lapsia oli töissä joka puolella. Mitään suojalaitteita ei käytetty. Ihmiset elävät hökkeleissä ja kertoivat ansaitsevansa yhden tai kaksi dollaria päivässä. Kaivajia kuolee onnettomuuksissa koko ajan”, Härri kertoo.

Joukko ihmisiä kaivamassa kobolttia
Noin viidennes Kongon koboltinkaivajista on pienkaivajia. Kuva vuodelta 2011. (Kuva: Fairphone / CC BY-NC 2.0)

Isot länsimaiset firmat sanovat ostavansa kobolttinsa pääosin teollisista kaivoksista, joissa työolosuhteet ovat paremmat. Esimerkiksi ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on kuitenkin kritisoinut vuonna 2017 ilmestyneessä raportissaan muun muassa Microsoftia, Lenovoa, Renaultia, Vodafonea ja Huaweita siitä, etteivät ne juurikaan valvo koboltin tuotantoketjuaan.

Härri ei vierailunsa perusteella usko, että länsimaiset yritykset voivat tällä hetkellä varmistaa aukottomasti, että niiden käyttämä koboltti tulisi vain teollisilta kaivoksilta eikä pienkaivajilta. Ainakin se on erittäin vaikeaa.

”Pienkaivajat toimivat aivan teollisten kaivosten kyljessä. Sekä teollisten kaivosten että pienkaivajien kaivama koboltti päätyy lopulta myyntiin kiinalaisille, ja silloin yrityksen on vaikea tietää, mistä tietty kobolttilasti on peräisin, ellei se valvo toimintaa itse yksityiskohtaisesti paikan päällä”, hän sanoo.

Koboltilla on linkki myös Suomeen, sillä Kokkolassa toimiva Freeport Cobalt jalostaa jo 11 prosenttia maailman koboltista. Yhtiö ei antanut Maailma.netille varsinaista haastattelua mutta kertoo sähköpostivastauksessaan, että yli 90 prosenttia sen jalostamasta koboltista tulee Kongon suurista teollisista kaivoksista, kuten Tenke Fungurumesta.

Freeport Cobalt kertoo myös hankkivansa kobolttinsa suoraan kuparivalmistajilta, joille kobolttihydroksidi on sivutuote. Se vakuuttaa käyvänsä kauppaa sellaisten yritysten kanssa jotka huomioivat työturvallisuuden, ihmisoikeudet ja ympäristön. Yhtiö kertoo myös tehneensä jo vuosien ajan sisäisiä hankinta-auditointeja ja käyvänsä paikan päällä, jotta vaatimukset täyttyvät.

Eettinen läppäri – vaikea tehtävä

Koboltin kysyntä ja hinta on viime vuosina kasvanut älylaite- ja sähköautobuumin takia. Siksi Kongon koboltille riittää kysyntää jatkossakin eettisistä ongelmista huolimatta.

Härri on mukana Koneen säätiön rahoittamassa hankkeessa, jossa yritetään muun muassa tutkijoiden avustuksella selvittää, onko mahdollista rakentaa täysin eettisesti tuotettu tietokone.

Se on ollut paljon vaikeampaa kuin alun perin ajateltiin, Härri tunnustaa. Koboltti ei ole ainoa ongelmallinen ainesosa, vaan yhdessä läppärissä on yli 30:tä mineraalia kaikilta maailman mantereilta. Kaikkiin liittyy omat ongelmansa, ja tuotantoketjujen jäljittäminen on lähes mahdotonta etenkin alan monopolisoituneiden toimijoiden vuoksi.

Ratkaisuvaihtoehtojakin on kuitenkin löydetty. Yksi niistä on kierrätys. Tällä hetkellä vain puolet elektronisista laitteista Suomessa kierrätetään, vaikka niistä voisi ottaa talteen arvokkaita metalleja. E-jätteen määrän voi odottaa kasvavan, sillä esimerkiksi älypuhelimen keskimääräinen käyttöikä on vain pari vuotta.

Toinen vaihtoehto voi olla kotimainen koboltti, jota Suomessa tuotetaan sivutuotteena Terrafamen kaivoksessa. Se ei kuitenkaan riitä koko maailman tarpeisiin – eikä Härri muutenkaan haluaisi viedä elinkeinoa Kongon köyhiltä pienkaivajilta.

Tärkeämpää olisi sen varmistaminen, että työolosuhteet ovat kunnolliset. Se voidaan tehdä vain valvomalla paremmin.

”Valvonta on vaikeaa, mutta kyllä suuret yritykset voisivat vaatia enemmän alihankkijoiltaan ja perustaa vaikka omia toimistoja paikan päälle. Tuotantoketjua pitäisi ottaa enemmän itse haltuun ja tehdä siitä lyhyempi – eikä shoppailla sieltä, missä raaka-aineet ovat halvimpia”, hän sanoo.

Esimerkiksi Amnestyn raportissa onkin jo kiitelty muun muassa Applea, HP:tä ja Delliä siitä, että ne ovat ottaneet askeleita tuotantoketjunsa avaamiseksi. Apple on sittemmin jopa kertonut neuvottelevansa koboltin ostosta suoraan Kongosta.

Entäpä sitten kuluttajat, jotka haluavat käyttää uutta elektroniikkaa mutta toimia silti eettisesti? Härri suosittelee seuraamaan esimerkiksi erilaisia listauksia, joissa kerrotaan, miten helposti tietty laite on korjattavissa. Kuluttajan kannattaa ostaa mahdollisuuksien mukaan helposti korjattavaa, laadukasta ja käytettyä elektroniikkaa ja käyttää sitä pitkään.

Hän kannustaa kuluttajia myös kysymään yrityksiltä, miten ne varmistavat vastuullisuuden. Samaa mieltä ovat Kongon pienkaivajat.

”Monet heistä tiesivät, että tuote päätyy lopulta länsimaihin. He kehottivat kuluttajia vaatimaan lisätietoa siitä, mistä koboltti tulee.”

Yritysvastuu ihmisoikeudeteriarvoisuusköyhyystyötalouskuluttaminenliiketoimintayhtiötympäristö Kongon demokraattinen tasavaltaSuomi Eettisen kaupan puolesta ry

Kommentit

Lähettänyt Kari Kojonen (ei varmistettu) 16.8.2019 - 09:18

Suomessa kobolttia saadaan Outokummun alueen kaivoksista ja vanhoista rikadtusjötekasoista. Tärkein CO mineraali on pentlandiitti, mutta myös rikkikiisu sisältää kobolttia. Pitoisuudet ovat huomattavasti suuremmat kuin Talvivaarassa

Lähettänyt Anton Hausen (ei varmistettu) 19.8.2019 - 18:45

Samankuuloinen meininki kuin esim. kultakaivoksilla länsi-Afrikassa. Sielläkin ainakin muutama vuosi sitten pienkaivokset oli virallisten, suurten kaivosten kyljessä. Villin lännen meininkiä kertakaikkiaan, missä lapsen elämän hinta oli halpa. Kylissä näkyi enemmän leskinaisia kuin muita.... liekö kultateollisuus petrannut sekään.

Mielenkiintoinen artikkeli ja hanke!

Lähettänyt Juhani Fredrikson (ei varmistettu) 11.1.2020 - 10:14

Entä raakaöljyn rikinpoistoon käytettävä koboltti? Suomessa käytettävä venäläinen raakaöljy on erittäin rikkipitoista ja vaatii paljon kobolttia. Kuka vahtii öljy-yhtiöiden eettisyyttä?

Lähettänyt Anonyymi (ei varmistettu) 15.3.2021 - 22:23

Ihmisille kaupataan uutta "vihreää" teknologiaa kuten sähköautoja kauniilla mielikuvilla hiili- ja fossiilivapaana liikkumismuotona. Totuus ei ole kuitenkaan lähellekään noin yksinkertainen. Sähköauto ei kylläkään tuota ajettaessa pakopäästöjä, mutta sen valmistus kaiken kaikkiaan on erittäin saastuttavaa ja kuluttaa uusiutumattomia luonnonvaroja (fossiileja) kiihtyvällä tahdilla.
Isoimpien kobolttikaivosten ihmisoikeus- ja ympäristöongelmat ovat mittavat. Etelä-Kongossa mineraaleja keräävät lapset nälkäpalkalla väkivaltaisten pomojen hakkaamina. Paikallinen maaperä ja vesistö myrkyttyy kovaa vauhtia alkeellisen "salvage"tekniikan takia.
Elämme teollista aikakautta edelleen eikä sille näy ihan pian loppua. Nykyisen elämänmuotomme hinta on inhimillisesti ja ympäristön kannalta katsoen kova. Kun maapallon väkiluku oli 1920-luvulla pari miljardia ihmistä ja auto vasta käyttöön otettu ja suhteellisen harvinainen kulkuneuvo, ihmisen toiminta ja ympäristö olivat edes jonkunlaisessa balanssissa. Siitä eteenpäin öljyn kysyntä senkun vain kasvoi, ei pelkästään polttoaineena mutta lämmitysenergiassa ja useissa käyttömateriaaleissa.
Kun öljyn mahdollisuudet aikoinaan havaittiin, oli se pelkästään iloinen uutinen. Nyt olemme pisteessä jossa olemme jo hyvän aikaa ymmärtäneet öljyn olevan uusiutumaton ehtyvä luonnonvara jonka ylikulutus on aiheuttanut ympäristölle ja ilmastolle ongelmia.
Mikä siis eteen? Haluamme pitää kiinni elintasostamme, mutta samalla vähentää siitä koituvia haittavaikutuksia, vaikea yhtälö. Vähän sama kun halusi syödä joka päivä hampurilais-aterioita ja litran jäätelöä, lihomatta kuitenkaan grammaakaan. Pystysimmekö sittenkin tulemaan toimeen vähemmällä? Olisiko mahdollista "taantua" vaikka jonnekin 1960-luvun tasolle jolloin monenlaisia käyttötarvikkeita ja koneita osteltiin harvakseltaan ja ne kestivät käytössä todella kauan. Lihaa syötiin vain murto-osa nykyisestä. Olisko elämäntapamme kohtuullistettavissa? Ei, niin kauan kun meille saaranataan kulutuksen, tuotannon ja kasvun välttämättömyydestä. Hamuamme uutta elektroniikkaa, uusia älylaitteita, uusia autoja, uusia vaatteita ja muuta krääsää.

Lähettänyt Anonyymi (ei varmistettu) 16.3.2021 - 21:00

Sähköauton ympäristöhaitat suhteessa saavutettuun hyötyyn eivät tällä hetkellä ole kovin optimaaliset. Pelkän autokorin valmistus vaatii fossiilisten raaka-aineiden prosessointia, sillä minkä tahansa muun auton tavoin, sähköauto on metalleja, muovia, kumia ja lasia. Sitten on oma lukunsa kokonaan massiivinen akkupaketti joka vaatii moninkertaisesti litiumia ja kobolttia verrattuna moottoriauton yhteen pieneen käynnistysakkuun. Sähköautot ladataan suurimmaksi osaksi fossiilienergialla, kuten hiili- ja ydinvoimalla. Ydinvoimalat eivät tosin päästä hiilivoimalan tavoin mustaa käryä taivaalle, mutta uraanin louhinta on saastuttavaa ja ydinjätteen käsittely hyvin kyseenalaista. Pahimmat seuraukset ydinjätteiden välinpitämättömästä loppusijoittamisesta on nähtävissä Keski-Venäjällä Uralin alueilla jossa on laajoja perinpohjin saastuneita alueita tuhansiksi vuosiksi eteenpäin.
Jos nyt siis pohditaan tunnin tai kahden ajelua bensiini- tai diesel-käyttöisellä autolla päivässä, ja verrataan sitä siihen että akkuauto kytketään samaksi ajaksi sähköverkkoon joka saa voimansa hiili- tai turvelaitoksesta, niin hyötysuhde kääntyy moottori-auton puolelle. Puhumattakaan että lataus kestää koko työpäivän eli 8 tuntia, tai vastaavasti yön yli. Siihen Teslan perään kasvaa ammottava pakoputki joka puskee hiiltä taivaalle.
Miksei siis aleta suosia kaasua autojen käyttövoimana. Se on halvempi, yksinkertaisempi ja riippumaton latauspisteistä. Vanhat, jo käytössä olevat autot olisi suhteellisen vähällä muunnettavissa kaasukäyttöisksi ja kokonaishaitat ilmaston ja ympäristön kannalta ovat pienemmät kuin bensiini- diesel- tai akkukäyttöisillä autoilla. Raskas maantie- ja meriliikenne olisi nopeasti muutettavissa kaasukäyttöiseksi. Päästötavoitteet olisi näin ollen ylitettävissä moninkertaisesti ja paljon nopeammin kun nyt on kaavailtu.
Sähkö on yksi merkittävä tulevaisuuden käyttövoima monessa tarkoituksessa, mutta yksin sen varaan ei voida kaikkea laskea. Siksi kaasun ja vaihtoehtoisten puhtaampien polttoaineiden kehitys on välttämätöntä. Toimintavarmuus on oltava olemassa silloinkin jos sähköverkko on syystä tai toisesta pitkään pimeänä. agrikaatit ja generaattorit on saatava käyntiin ja ajoneuvojen niinikään.

Lähettänyt Jaakko Palvi (ei varmistettu) 29.7.2021 - 13:00

Koko kaivostoiminta on epäeettistä, vaikka kukaan ei kuolisi välittömästi tai tekisi orjatyötä.
Maa ympärillä saastuu sadoiksi tuhansiksi vuosiksi laajalta alueelta, luonto kuolee ympäriltä ja ihmiset myrkyttyvät hitaasti.

Panostakaa vetymoottoreiden kehitykseen ja unohtakaa tämä järjetön siirtymä ja välivaihe kehityksessä.

Lue myös

Mielenosoittajia rivissä kylttien kera.

Protestiliike vaatii urheilutarvikejätti Pumaa luopumaan yhteistyöstä Israelin jalkapalloliiton kanssa

Urheilutarvikevalmistaja Puma sponsoroi Israelin jalkapalloliitto IFAa, jonka liigoissa pelaa myös seuroja Israelin siirtokunnista miehitetyllä Länsirannalla. Samalla Puma auttaa työntämään palestiinalaisten oikeudet taka-alalle, kirjoittaa ICAHD Finlandin hallituksen jäsen Miika Malinen.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Mies puolilähikuvassa puisen seinän edessä.

Kimmo Kososen tehtävänä on vakuuttaa maailman johtajat siitä, että lapsia kannattaa opettaa heidän omalla äidinkielellään – ”En olisi yliopistoon mennessäni arvannut, missä olen nyt”

Sadat miljoonat lapset eivät opi koulussa juuri mitään. Osasyynä on, että opetus tapahtuu kielellä, jota he eivät ymmärrä. Suomen Lähetysseuran asiantuntija Kimmo Kosonen on tehnyt yli 20 vuotta työtä ongelman ratkaisemiseksi. Työ vaatii ennen kaikkea kärsivällisyyttä.
Kaksi ihmistä ja juliste, jossa mies kuokka olkapäällä.

Rypäleaseiden aiheuttamien kuolemien ja vammojen määrä kasvoi vuoden aikana – Uhreja etenkin Azerbaidžanissa ja Syyriassa

Rypäleaseet kieltävässä sopimuksessa on mukana noin 110 maata, mutta ne aiheuttavat yhä uhreja. Suurin osa uhreista vammautuu tai kuolee maassa olevien jäänteiden räjähtämisen seurauksena.
Ihminen kasveja kädessä, kuva kaulasta alaspäin.

Maailma kaipaisi kipeästi ”luontopositiivista” ruuantuotantoa – Tällä viikolla järjestettävässä huippukokouksessa yritetään päättää, mitä se voisi tarkoittaa

Yksi torstaina järjestettävän YK:n ruokajärjestelmähuippukokouksen aiheista on luontopositiivinen tuotanto. Kokousta edeltävä keskustelu on kuitenkin paljastanut, että käsitteen määritelmiä on yhtä monta kuin intressiryhmiäkin. Asiantuntijat toivovat isoja ja nopeita päätöksiä ruokasektorin aiheuttaman luontokadon pysäyttämiseksi.
Kaksi maskein suojautunutta ihmistä tutkimassa laukkua.

Tavoite 40 prosentin rokotekattavuudesta Afrikan maissa lipuu yhä kauemmas – Mantereelta puuttuu lähes 500 miljoonaa annosta

Afrikan maiden väestöstä vasta 3,6 prosenttia on rokotettu. WHO on joutunut laskemaan ennustettaan siitä, kuinka moni rokotetaan edes tänä vuonna. Samalla riski rokotteille vastustuskykyisistä muunnoksista kasvaa, sen aluejohtaja Matshidiso Moeti muistuttaa.
Nuoria mielenosoituskyltit käsissä, alla banneri, jossa lukee Climate.

Raportti: Ilmastonmuutos on myös tasa-arvokysymys, mutta kansainvälisessä ilmastopolitiikassa tuijotetaan usein vain naisneuvottelijoiden määrää

Naisia osallistuu yhä enemmän kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin, mutta muuten tasa-arvoa ei vielä huomioida ilmastopolitiikassa kokonaisvaltaisesti, todetaan Planin raportissa. Suomella voisi olla tasa-arvotyössä profiloitumisen paikka, mutta se ei saa ohittaa perustarvetta, ilmastokriisiin puuttumista, sanoo yksi raportin tekijöistä, Oras Tynkkynen.

Tuoreimmat

Rypäleaseiden aiheuttamien kuolemien ja vammojen määrä kasvoi vuoden aikana – Uhreja etenkin Azerbaidžanissa ja Syyriassa
Maailma kaipaisi kipeästi ”luontopositiivista” ruuantuotantoa – Tällä viikolla järjestettävässä huippukokouksessa yritetään päättää, mitä se voisi tarkoittaa
Tavoite 40 prosentin rokotekattavuudesta Afrikan maissa lipuu yhä kauemmas – Mantereelta puuttuu lähes 500 miljoonaa annosta
Raportti: Ilmastonmuutos on myös tasa-arvokysymys, mutta kansainvälisessä ilmastopolitiikassa tuijotetaan usein vain naisneuvottelijoiden määrää
Sateiden puutteesta kärsivää Brasiliaa odottavat sähkökatkot tai sähkön hinnannousu – ”Ilmasto on muuttanut sadejärjestelmää, eikä se palaa entiselleen”
YK-järjestöjen selvitys: Suurin osa maataloustuista on haitallisia ympäristölle ja terveydelle
Kimmo Kososen tehtävänä on vakuuttaa maailman johtajat siitä, että lapsia kannattaa opettaa heidän omalla äidinkielellään – ”En olisi yliopistoon mennessäni arvannut, missä olen nyt”
Raportti: Yhä useampi maa ei enää rakenna uutta hiilivoimaa – Jäljellä olevat projektit keskittyvät kuuteen maahan, joille luopuminen voi olla vaikeampaa
Afganistanin naistoimittajat piileskelevät Talibania – ”Jos minut löydetään, olen varma, että minut kivitetään kuoliaaksi”
Koronavuosi ei pysäyttänyt ympäristön puolustajiin kohdistuvia hyökkäyksiä – Tuoreen raportin mukaan viime vuonna tapettiin ainakin 227 aktivistia

Luetuimmat

Sosiaaliturva ei Suomessa riitä elämiseen – Kyseessä on ihmisoikeusongelma, mutta sitä ei julkisessa keskustelussa huomioida, sanovat järjestöt
”Suomalaiset eivät ymmärrä, miltä tuntuu jättää kaikki taakseen”, sanoo kotimaansa tilannetta järkyttyneenä seuraava afganistanilainen valokuvaaja Naser Bayat
Kimmo Kososen tehtävänä on vakuuttaa maailman johtajat siitä, että lapsia kannattaa opettaa heidän omalla äidinkielellään – ”En olisi yliopistoon mennessäni arvannut, missä olen nyt”
Tammet, kanelipuut ja magnoliat ovat vaarassa – Lähes kolmannesta maailman puista uhkaa sukupuutto, paljastaa tuore raportti
YK-järjestöjen selvitys: Suurin osa maataloustuista on haitallisia ympäristölle ja terveydelle
Ilmastokatastrofit ajavat perheitä naittamaan tyttärensä Intiassa
Norsunluurannikon kaakaotilojen entisten lapsityöläisten oikeusjuttu monikansallisia ruokafirmoja vastaan kaatui
Akkuteollisuus ei pärjäisi ilman Kongon pahamaineisia kaivoksia – Koboltin eettisyyttä on vaikea varmistaa, sanoo kaivosalueella vieraillut suomalaistutkija
Avokado, vanilja ja puuvilla uhattuina – Monien tärkeiden kasvien luonnonvaraiset sukulaiset ovat vaarassa kadota, paljastaa tutkimus
Raportti: Ilmastonmuutos on myös tasa-arvokysymys, mutta kansainvälisessä ilmastopolitiikassa tuijotetaan usein vain naisneuvottelijoiden määrää