Sota ei ole mikään partioleiri, eikä siitä selvitä kotivaralla ja kuntosalitreenillä | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Sota ei ole mikään partioleiri, eikä siitä selvitä kotivaralla ja kuntosalitreenillä

Päättäjät ja asiantuntijat peräänkuuluttavat sotaan varautumista. Jos aiheesta todella halutaan puhua, pitää puhua myös sodan vakavista inhimillisistä vaikutuksista, kirjoittaa Teija Laakso.

Bannerikuva, jossa nainen puolilähikuvassa sinisellä pohjalla ja teksti kolumni.

Kielentutkijat ja sanakirjakustantajat valitsevat vuodenvaihteessa usein vuoden sanan. Esimerkiksi Kotimaisten kielten keskuksen mukaan yksi viime vuoden sanoista oli käärijänvihreä.

Oma ehdokkaani sekä vuoden 2023 että 2024 sanaksi on varautuminen.

Ruotsin siviilipuolustusministeri Carl-Oskar Bohlin varoitti hiljattain kansalaisiaan sodan mahdollisuudesta, ja Helsingin Sanomat riensi sen jälkeen kysymään ruotsalaisilta, uskovatko nämä, että Ruotsiin voi tulla sota ja jos voi, miten he ovat varautuneet siihen. 

Varautuminen puhuttaa Suomessakin. Hallitus aikoo selvittää, voisiko sotilaskäyttöön tarkoitettujen kriisivarautumisvälineiden hankintaan tarjota verovähennyksiä.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak puolestaan herätti hämmennystä viime vuoden lopulla sanoessaan Ylellä, että Suomen reserviläisten kannattaa hankkiutua hyvään kuntoon vuoden 2025 alkuun mennessä. Lisäksi kansalaisten on huolehdittava riittävästä kotivarasta, kuten vedestä ja lääkkeistä.

Viime viikonloppuna myös saksalaistutkija Fabian Hoffmann viittasi osin samaan aiheeseen. Hänen mielestään on puhuttava julkisesti sodan mahdollisuudesta Venäjän ja Naton välillä ja mietittävä, mitä se tarkoittaa. 

No puhutaan sitten. En ole kokenut sotaa enkä ole käynyt armeijaa. Mutta olen käynyt monessa maassa, joiden lähihistoriaa sota yhä varjostaa ja kirjoittanut vuosien varrella lukuisia artikkeleita konflikteista eri puolilta maapalloa.

Ikinä ei ole tullut mieleen, että sodasta voisi selvitä käymällä kuntosalilla, ostamalla kotiin varsikengät tai ”laittamalla kotivaran kuntoon”. 

Riippumatta siitä, onko ihminen sotilas vai siviili, sota tarkoittaa normaalin elämän päättymistä ja perusturvallisuuden romahtamista. Elinkeinotoiminta keskeytyy, kun työpaikoille tai pelloille ei enää päästä. Peruselintarvikkeista ja tärkeistä raaka-aineista on pulaa ja hinnat nousevat. Jos kriittiseen infrastruktuuriin osuu iskuja, tietoliikenneyhteydet katkeavat, tiet menevät poikki ja normaali hygieniasta huolehtiminen muuttuu mahdottomaksi. Vuosikymmeniä poissa pysytelleet tartuntataudit palaavat samaan aikaan, kun terveyspalvelut heikkenevät. Lapset eivät pääse kouluun. Ne, jotka voivat, pakenevat.

Ennen kaikkea sota tarkoittaa kuolemia, sairauksia ja vammautumisia. Psyykkisiä ja taloudellisia vaikutuksia maksetaan vähintäänkin vuosikymmeniä jälkikäteen.

Jostain syystä näistä seurauksista puhutaan yhä hyvin vähän, vaikka sotapuhe koko ajan lisääntyy. Mieluummin luodaan kuvaa siitä, että täällä Pohjois-Euroopassa sota on jonkinlainen partioleiri, josta sotilas selviää hyvällä peruskunnolla ja siviili muutaman säilyketölkin turvin.

Tietenkin sodan katastrofaalisimpia vaikutuksia torjutaan osin juuri varautumalla, ja sitä Suomi valtiona tekeekin hyvin. Kotivaran hamstraaminen ei sinänsä ole väärin, ja joidenkin ihmisten turvallisuuden tunnetta se voi parantaa. Eikä uhkakuvilla pidäkään mässäillä varsinkaan, kun tällä hetkellä siihen ei ole mitään syytä.

Varautuminen ylenmääräinen painottaminen mediassa voi kuitenkin etäännyttää ihmisiä sodan todellisista seurauksista ja sysätä vastuun siitä selviämisestä yksilön vastuulle. Jos vaaditaan puhumista sodasta, on puhuttava sen kaikista ulottuvuuksista, myös vakavista inhimillisistä kustannuksista, jotka koskettavat kaikkia yksilöitä varautumisesta riippumatta.

Kommentit

Lähettänyt Maria (ei varmistettu) 27.5.2024 - 23:29

Istutin juuri korpimökilleni lisää marjapuskia (eri lajeja), pähkinäpensaita, luumuja ja muuta, omenaa jo olikin, siis nämä sotauutiset mielessä, ja löysin tämän artikkelin, kun yritin hakea, miten muutoin sitä ylipäätään tavallisena kansalaisena voi edes varautua. Parasta antia on kai ollut ukraina-vapaaehtoistyö, siinä ainakin kuulee, mistä ihmisillä on sodan keskellä puutetta (kaikesta). Omat vattu- ja herukkaviljelmätkin tuntuu ¨vaan joltakin¨ eikä miltään kunnon puskurilta... vaikka toisaalta istuttaminen joku oma resilienssihaave päässä tuntuukin jotenkin miellyttävältä. No, ei kai siinä, toivotaan että maailma pysyy raiteillaan :)

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia