Näkökulmat

Lupa nauraa itselleen

Mistä ihmeestä Suomessa on syntynyt käsitys, että muualta tulevat olisivat herkkähipiäisiä huumorin suhteen, pohtii Husein Muhammed.
(Kuva: Marko M. Marila / cc 2.0)

Tämä kolumni on julkaistu alun perin Maailman Kuvalehdessä 3/2013. Tilaa lehti täältä.

Maahanmuuttajamyönteiset monesti vitsailevat maahanmuuttovastaisten argumenteilla typistäen ne esimerkiksi muotoon "Ulkomaalaiset vievät meidän naiset". Herätin pari viikkoa sitten aikamoista hämmennystä esiintyessäni satapäiselle yleisölle toteamalla, että "mutta sehän pitää paikkansa".

Kun vitsi ei tepsinyt, tarkensin olevani naimissa suomalaisen kanssa. Ei paljon naurattanut.

Huumori on tietysti vaikea laji, enkä ole sellaisen taitaja. Maahanmuutto ja monikulttuurisuus ovat kuitenkin aiheita, joista kaikilla tuntuu olevan sanottavaa ja kaikki onnistuvat pahoittamaan asiasta mielensä. Jos ei itse onnistuta loukkaantumaan, pitää ainakin teeskennellä olevansa loukkaantunut muiden puolesta.

Monet maahanmuuttajiin niin kielteisesti kuin myönteisestikin suhtautuvat suomalaiset ovat omaksuneet jostain kumman syystä käsityksen, että muualta tulevat ovat jotenkin käsittämättömän herkkähipiäisiä. Tästä maahanmuuttokielteiset päättelevät, että kannattaa keskittyä loukkaamaan maahanmuuttajia, jotta osaisivat pysyä kaukana Suomesta. Maahanmuuttajamyönteiset taas katsovat, että aivan kaikkea on varottava, ettei vain loukattaisi muualta tulleita.

Eri näkemyksiä edustavien tahojen tulisi kuitenkin voida keskustella keskenään, vaikka samanmielisiksi ei tarvitsekaan ryhtyä. Välit ovat kuitenkin olleet hyvin tulehtuneita: kukin osapuoli on kaivautunut syvälle omiin poteroihin, eikä keskustelua synny. Kun ilmoitin vähän aikaa sitten sosiaalisessa mediassa olevani menossa alustamaan Perussuomalaisten nuorten järjestämään tilaisuuteen, yksikin tuttavani kommentoi: "Minä en kyllä ymmärrä, että joku viitsii keskustella [kansanedustaja Jussi] Halla-ahon kanssa."

Olen kovinkin monesta asiasta eri mieltä Halla-ahon kanssa, mutta olen valmis keskustelemaan myös hänen kanssaan. Niin on tietääkseni hyvin moni muukin maahanmuuttaja, myös niistä väestöryhmistä, joita Halla-aho kumppaneineen parjaa. Meitä ei tarvitse suojella hänen kaltaisiltaan. Haluamme kohdata myös – tai ehkä nimenomaan – niitä, joilla on suurimmat ennakkoluulot meitä kohtaan.

Huumori on paitsi vaikea laji myös vahva ase. Niin maahanmuuttajiin myönteisesti kuin kielteisestikin suhtautuvat suomalaiset yllättyivät aika lailla siitä, että maahanmuuttajat ovat itse perustaneet suositun Facebook-ryhmä, jossa tuhannet maahanmuuttajat nauravat itselleen ja heihin kohdistuville ennakkoluuloille toistamalla ja myös keksimällä uusia stereotypioita itsestään.

Tällainen asetelman äkillinen muuttuminen on kirpaissut myös viranomaisia. Valtakunnansyyttäjä Mika Illman kiirehti jo toteamaan, että maahanmuuttajat voivat itsekin joutua syytetyiksi kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tai uskonrauhan rikkomisesta. Imperiumin syyttäjälle ei toki parane ryppyillä: juridisesti laittomuudet ovat laittomuuksia riippumatta siitä, kuka niihin syyllistyy.

Sen sijaan moraalisesti ja yhteiskunnallisesti on vain hyvä asia, että vähemmistöjen oma, roisi ja ravisuttavakin huumori pääsee pinnalle. Tähän asti suomalaiset ovat kuolanneet sellaisen perään, jos sillä pilkataan suomalaisuutta. Roman Schatzin, Ruben Stillerin ja Umayya Abu-Hannan kaltaiset onnistuvat saamaan kymmenet tuhannet suomalaiset nauramaan itselleen tai pahoittamaan mielensä mitättömänkin asian tähden.

Muualla maahanmuuttajat ovat päässeet tekemään jo huippusuosittuja elokuvia, joissa nauretaan itselle ja muille, tabuja kavahtamatta. Hyvinä esimerkkeinä voidaan mainita esimerkiksi pakistanilais-brittiläisen Ayub Khan-Dinin käsikirjoittama East Is East tai libanolilais-ruotsalaisen Josef Faresin Jalla! Jalla! Niissä saavat kyytiä niin isäntämaan kuin lähtömaankin kulttuuri ja jopa uskonto.

Silloin harvoin kun Suomessa maahanmuuttaja pääsee jonkinlaiseen rooliin, hänet esitetään joko uhrina tai yliluonnollisena olentona. Sellaisissa ällömakeissa rooleissa kuin vaikka brittiläis-suomalaisen Neil Hardwickin elokuvassa Jos rakastat, jossa maahanmuuttaja on komea, ahkera ja pyyteettömän ystävällinen. Hän pelastaa tietysti yliluonnollisen kauniin ministerin tyttären, joka oitis rakastuu häneen.

Get real! Ei kukaan meistä maahanmuuttajista ihan tuollainen suojelusenkeli ole!

Näkökulma vähemmistöpolitiikkasiirtolaisuusmediakansalaisyhteiskunta EurooppaSuomi Maailman Kuvalehti

Lue myös

Nuorten väkivaltainen radikalisoituminen Jordaniassa

Kun yhteiskunta ei tarjoa tukea ja vaihtoehtoehtoja, nuori saattaa kääntyä ääriliikkeiden puoleen.
Tietokoneen näppäimistö ja sormet

Näkökulma: Sananvapaus on tärkeimpiä ihmisoikeuksia – mutta sillä on rajansa

Sananvapaus on keskeinen ihmisoikeus, jota ei saa rajoittaa mielivaltaisesti, mutta se ei ole ainoa oikeus, muistuttaa Ihmisoikeusliiton asiantuntija Matti Jutila.

Näkökulma: Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?

Yhdysvaltain ilmastopolitiikan täyskäännös tarjoaa Kiinalle mahdollisuuden nousta maailmanpolitiikan johtajaksi. Ilmastotavoitteiden toteuttamisessa on kuitenkin paljon haasteita, ja osa niistä johtuu länsimaisista kuluttajista, kirjoittaa Sanna Kopra.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.