Pian vuoden kestänyt sota on tehnyt Sudanista maan, jossa on enemmän sisäisiä pakolaisia kuin missään muualla – ”Paenneilta kuulee hirveitä tarinoita siitä, mitä he ovat joutuneet kokemaan” | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Pian vuoden kestänyt sota on tehnyt Sudanista maan, jossa on enemmän sisäisiä pakolaisia kuin missään muualla – ”Paenneilta kuulee hirveitä tarinoita siitä, mitä he ovat joutuneet kokemaan”

Sudanissa on noin yhdeksän miljoonaa maan sisäistä pakolaista, joista suurin osa on lähtenyt kodeistaan sen jälkeen, kun taistelut armeijan sekä puolisotilaallisen RSF-ryhmittymän välillä viime keväänä alkoivat. Lääkärit ilman rajoja -järjestön Sudanin hätäavun päällikkö Hanna Majanen kertoo, että järjestö voi auttaa vain kaikkein eniten apua tarvitsevia.

Luoti kädessä.

Sudanista Tšadiin paennut nainen sai osuman luodista. Kuva: Mohammad Ghannam / MSF.

”Viimeisin kuulemani luku on yli 7,7 miljoonaa. Niin paljon ihmisiä on joutunut pakenemaan joko maan sisällä tai sen ulkopuolelle. Se on ihan järjetön määrä”, sanoo Lääkärit ilman rajoja -järjestön  (MSF) Sudanin hätäavun päällikkö Hanna Majanen.

Hän palasi joulun alla Sudanista, jossa on käyty sisällissotaa viime huhtikuusta alkaen.

Kun tilastoihin lisätään vielä ne, jotka olivat pakolaisina jo ennen sodan alkua, määrä nousee 10,7 miljoonaan, joista yhdeksän miljoonaa on maan sisällä. Sudan pitääkin hallussaan nyt surullista ykkössijaa: siellä on enemmän maan sisäisiä pakolaisia kuin missään muualla maailmassa.

”Osa on joutunut lähtemään kodeistaan monta kertaa. Avun tarve on niin suuri, että mikään organisaatio ei yksin pysty vastaamaan tarpeisiin, vaikka haluaisi”, Majanen kertoo.

Sotaa käydään Sudanin armeijan ja puolisotilaallisen RSF-ryhmittymän välillä. Taustalla ovat kiistat siitä, miten RSF sulautetaan armeijaan, mutta todellisuudessa konflikti on mutkikkaampi.

Vain heikoimpia voidaan auttaa

Taistelut alkoivat huhtikuun 15. päivänä viime vuonna pääkaupunki Khartumista, ja ne ovat levinneet ympäri maata. Maan itäosat ovat pääosin armeijan hallussa, länsi sekä suurin osa Khartumista RSF:llä.

Sodasta on seurannut valtava humanitaarinen kriisi ja vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Yli 13 000 ihmisen arvioidaan kuolleen. YK:n mukaan noin puolet maan väestöstä, vajaat 25 miljoonaa ihmistä, tarvitsee humanitaarista apua.

Maan infrastruktuuri on laajasti vahingoittunut, terveydenhuoltojärjestelmä on murskana, pankit ja koulut on suljettu. Talous on käytännössä romahtanut ja lähes puolet väestöstä on työttöminä. Inflaatio huitelee 250 prosentissa.

Maailman ruokaohjelma kertoi viime viikolla, että nälkäkuolemista on jo tietoja. Vain kolmisen prosenttia YK:n tämänvuotisesta hätäapuvetoomuksesta Sudaniin on saatu rahoitettua.

Majasen mukaan suurimmat humanitaariset tarpeet ovat ruoka, suoja ja terveyspalvelut.

MSF tukee ympäri maan paikallisia sairaaloita esimerkiksi akuuttihoidon antamisessa ja vetää myös omia sairaaloitaan sekä mobiiliklinikoita. Se jakaa lääkkeitä ja muita lääkinnällisiä tarvikkeita, hoitaa aliravitsemuspotilaita ja tukee etenkin raskaana olevia naisia ja lapsia. 

”Kaikille toimijoille on vaikeaa, että tarpeet ovat niin suuret joka puolella. On yritettävä löytää ne ihmiset, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa, ja auttaa heitä. Suurimmista tarpeista pitää valita ne kaikkein suurimmat.”

Resurssipulan lisäksi ongelmana on byrokratia. Viranomaiset ja eri alueilla valtaa pitävät toimijat ovat asettaneet avustusjärjestöille hallinnollisia esteitä, jotka hidastavat avun perillemenoa. 

Myös monet aiemmin toimineet tuotantoketjut ovat poikki. Pääkaupunki Khartum oli ennen sotaa keskeinen paikka, jossa valmistettiin esimerkiksi lääkkeitä ja muita tarvikkeita ja jonka kautta muualle maahan saatiin jaettua tavaraa. Nyt sota on katkonut toimitusketjut ja tuhonnut palvelut.

”Khartumissa oli ennen sotaa yhtä hienoja sairaaloita kuin Euroopassa, mutta nyt toiminnassa on enää muutama. Niissäkin, jotka toimivat, ei joko ole riittävästi henkilökuntaa tai he eivät ole saaneet palkkaansa. Materiaaleista ja lääkkeistä on pulaa”, Majanen kertoo.

Osa toimitusketjuista ja ihmisistä siirtyi sodan alkamisen jälkeen parinsadan kilometrin päähän Wad Madaniin, mutta joulukuussa RSF otti vallan myös siellä. Monet joutuivat pakenemaan uudelleen, ja esimerkiksi Pelastakaa Lapset -järjestö joutui siirtämään toimintonsa kaupungista pois.

Pelastakaa Lapset antaa muun muassa terveyspalveluita, hoitaa aliravitsemusta ja jakaa käteisapua. Se järjestää myös lapsille tekemistä, jotta nämä saisivat ajatuksensa muualle. Se on tavoittanut hätäapuoperaatiossaan noin 350 000 ihmistä.

Järjestön Sudanin maatoimiston lastensuojelun ohjelmavastaavan Osman Abdelkarimin mukaan konflikti vaikuttaa psyykkisesti etenkin lapsiin.

”Lasten ei ole helppoa ymmärtää tätä. He kyselevät, milloin he pääsevät kotiin. Koulut ovat olleet nyt kiinni jo vuoden, ja se vaikuttaa kokonaiseen sukupolveen. Myös se, miten aikuiset puhuvat heille sodasta, vaikuttaa heihin. Moni on kostonhaluinen, sillä he ovat menettäneet kaiken”, hän kertoo.

Darfurissa jälleen sotarikoksia

YK ja ihmisoikeusjärjestöt ovat kertoneet koko konfliktin ajan räikeistä kansainvälisen oikeuden loukkauksista. Terveyskeskuksiin on hyökätty ja klinikoita on ryöstelty. Siviilejä on teloitettu, pahoinpidelty, kidutettu ja raiskattu.

”Paenneilta ihmisiltä kuulee hirveitä tarinoita siitä, mitä he ja heidän läheisensä ovat joutuneet kokemaan. Väkivaltaa on ihan kaikkia, myös lapsia ja naisia, kohtaan. Myös seksuaalista väkivaltaa käytetään osana tätä sodankäyntiä. Psyykkiset tarpeet ovat jo nyt tosi suuret”, Majanen sanoo.

Erityistä huolta on herättänyt maan länsi- ja lounaisosissa sijaitsevan Darfurin tilanne. Kansainvälisen oikeuden asiantuntijat ovat varoittaneet, että siellä saattaa tapahtua samanlainen kansanmurha kuin 20 vuotta sitten.

Sudanin presidentti Omar al-Bashir lähetti 2000-luvun alussa Darfuriin niin sanottuja Janjaweed-taistelijoita taltuttamaan alueen aseellista kapinaa. Janjaweedit syyllistyivät laajamittaisiin julmuuksiin etenkin ei-arabitaustaisia siviilejä kohtaan. Ainakin 300 000 ihmistä tapettiin. Nykyinen RSF on koottu Janjaweedin jäänteistä.

Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa (ICC) on käyty oikeutta Darfurin 20 vuoden takaisista tapahtumista. Al-Bashir on yhä etsintäkulutettu kansanmurhasta. 

Nyt ICC epäilee, että Darfurissa tapahtuu taas sotarikoksia. Alueelta on kevään jälkeen löydetty joukkohautoja. Selviytyneet ovat kertoneet joukkomurhista, kidutuksesta ja seksuaalisesta väkivallasta. Esimerkiksi viime marraskuussa RSF ja sen liittolaiset tappoivat todennäköisesti satoja siviilejä Länsi-Darfurissa.

Konflikti mutkistuu

Sudanin konfliktissa on periaatteessa kyse RSF:n ja armeijan valtapelistä. Kun presidentti al-Bashir vuonna 2019 syrjäytettiin, toiveissa oli, että maasta tulisi demokratia. Armeija kuitenkin kaappasi vallan RSF:n avustuksella vuonna 2021. Sen jälkeen osapuolet eivät ole päässeet sopuun siitä, miten RSF sulautetaan osaksi armeijaa. Lopputuloksena on nykyinen sisällissota. 

Sudanin tilanne ei ole kuitenkaan koskaan ollut vakaa. Maassa on käynnissä lukuisia sisäisiä konflikteja, kuten aseellisen ryhmien kapinoita keskushallintoa kohtaan sekä yhteisöjen välisiä taisteluita, jotka liittyvät esimerkiksi luonnonvaroihin. Nykyinen konflikti vaikuttaa niihinkin. 

Lisäksi konfliktilla on myös alueellinen ulottuvuus, muistuttaa suomalaisen konfliktinratkaisujärjestö CMI:n Sudanin vanhempi projektipäällikkö Sylvia Thompson. Hiljattain julkisuuteen vuotaneen YK-raportin mukaan Arabiemiirikunnat tukee RSF:ää. Ainakin Egyptin puolestaan on arveltu tukevan armeijaa. RSF myös rekrytoi ulkomaisia taistelijoita.

Samaan aikaan armeija on alkanut aseistaa siviilejä.

”Se voi vahvistaa sitä sotilaallisesti, mutta siitä ei seuraa mitään hyvää. Myöhemmin tilannetta voi olla vaikea saada haltuun. Raskaasti aseistetun siviiliväestön aseistariisuntaprosessista tulee valtava”, hiljattain Port Sudanissa Sudanin itäosissa vieraillut Thompson sanoo.

Konfliktia on yritetty ratkaista muun muassa Afrikan unionin ja Itä-Afrikan maiden yhteisön IGADin voimin, mutta neuvottelut junnaavat paikallaan.

CMI:n tavoitteena on tuoda yhteen sudanilaisen kansalaisyhteiskunnan toimijoita ja poliittisia toimijoita, jotka haluavat löytää maan tilanteeseen poliittisen ratkaisun. Mukaan yritetään saada kaikki tärkeät ryhmät, myös naiset ja nuoret. Näin rakennetaan myös pohjaa mahdollisille tulevaisuudessa häämöttäville rauhanneuvotteluille.

”Seuraava askel olisi yrittää saada yhteys siviilien ja armeijan välille ja lopettaa sota. Väkivallan lopettamiseen on kuitenkin vain hyvin pienet mahdollisuudet, ja on paljon esteitä, jotka pitää ylittää ennen kuin päästään tulitaukoon ja poliittiseen prosessiin, joka voisi johtaa demokraattiseen siirtymään”, Thompson sanoo.

Ratkaisua ei ole siis hetkeen näkyvissä, ja avustusjärjestöjä se huolettaa. Majanen ja Abdelkarim toivovat, että kansainvälinen yhteisö painostaa osapuolia kunnioittamaan humanitaarisia periaatteita ja mahdollistamaan avun välittämisen. Myös tietoa kriisin vakavuudesta tarvitaan lisää.

”Tämä kriisi ei saa kovin paljon huomiota, mikä johtuu ehkä siitä, että mediat eivät pysty uutisoimaan asioita, joita ne eivät näe. Myös esimerkiksi Gazan tilanne voi vaikuttaa. Mutta kaikki humanitaariset tilanteet ovat tärkeitä ja ihmisyys on aina sama. Sudan tarvitsee enemmän huomiota ja sitoumuksia”, Abdelkarim sanoo.

Täsmennys 6.2.2024. Muutettu Sylvia Thompsonin titteli.

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia