”Kun onnistuu, on suomalainen, jos epäonnistuu, nähdään maahanmuuttajana” – Miltä suomalainen media näyttää maahanmuuttajan silmin? | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

”Kun onnistuu, on suomalainen, jos epäonnistuu, nähdään maahanmuuttajana” – Miltä suomalainen media näyttää maahanmuuttajan silmin?

Suomalaisista perheistä tai elämäntavasta kertovissa jutuissa haastateltavat ovat lähes aina valkoisia, helsinkiläinen Suldaan Said Ahmed sanoo. Medialla on valtaa sen määrittelyssä, ketkä ovat ”meikäläisiä” ja ketkä jätetään ulkopuolelle.

Suldaan Said Ahmed istuu kahvilan pöydän ääressä

”Mediassa minua siteerataan aina 'maahanmuuttajataustaisena' kaupunginvaltuutettuna, vaikka voisi sanoa vaan vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu”, helsinkiläinen poliitikko Suldaan Said Ahmed sanoo työpaikkansa Helsingin Diakonissalaitoksen kahvilassa. Kuva: Silja Ylitalo / Maailma.net.

Miten Suomessa uutisoidaan maahanmuutosta? Mikä ärsyttää, onko jossain parantamisen varaa? Miten Suomessa voisi tehdä laadukkaampaa journalismia maahanmuutosta ja siirtolaisuudesta, vai onko kaikki jo hyvin?

Maailma.net kysyi kolmelta julkisuuden kanssa tekemisissä olevalta maahanmuuttajalta, miten he näkevät suomalaisen median maahanmuuttoaiheisen uutisoinnin.

Yksi ilmeinen ongelma käy ilmi jo tämän jutun kysymyksenasettelussa, kuten helsinkiläisen kaupunginvaltuutetun Suldaan Said Ahmedin kommentista kuuluu:

”Valtuustoaloitteeni ovat liittyneet syrjäytymiseen, sosiaalisiin kysymyksiin, työelämään tai tavallisten helsinkiläisten arjen parantamiseen. Myös työni kautta olen profiloitunut näihin aiheisiin. Silti toimittajat soittavat minulle ainoastaan, kun kyse on maahanmuutosta”, Said Ahmed sanoo.

Hän kertoo joskus kieltäytyvänsä antamasta haastatteluja ”maahanmuuttajana” mutta kokee toisaalta velvollisuudekseen puhua aiheesta, jotta tilanne joskus muuttuisi.

Suomalaisuuden käsite on liian kapea

Teini-ikäisenä Somaliasta Suomeen tullut Said Ahmed, 26, työskentelee Helsingin Diakonissalaitoksella yhteisötyöntekijänä syrjäytymisen vastaisessa työssä ja toimii vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettuna Helsingissä.

Poliitikkona Said Ahmed sekä seuraa mediaa että on itse uutisoinnin kohde.

Erityisesti yksi asia vaivaa häntä maahanmuuttajiin liittyvässä journalismissa.

”Maahanmuuttajataustaisia, tai jopa Suomessa syntyneitä, siteerataan mediassa ’suomalaisina’ silloin kun he ovat saavuttaneet jotain erityistä. Mutta jos on kyse vaikka nuorisorikollisuudesta tai syrjäytymisestä, sitten on maahanmuuttaja.”

”Kun onnistuu jossain, pidetään suomalaisena mutta kun epäonnistuu, nähdään maahanmuuttajana”, hän tiivistää.

Perimmäisenä ongelmana Said Ahmedin mukaan on suomalaisuuden käsitteen kapeus: ei-valkoiset ovat Suomessa aina ensisijaisesti maahanmuuttajia. Etenkin nuorissa tämä aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta ja turhautumista.

Said Ahmedin mukaan medialla on iso vaikutus siihen, ketkä nähdään ”meikäläisinä” ja ketkä suljetaan ulos.

”Kun puhutaan esimerkiksi suomalaisista perheistä tai suomalaisista nuorista, kerrotaan yleensä valkoisista nuorista ja valkoisista perheistä. En muista nähneeni juttua, jossa suomalaisesta elämäntavasta tai arjesta olisivat puhuneet ruskeaihoiset perheet.”

Osittain näkökulmien yksipuolisuus johtuu Said Ahmedin mukaan siitä, että media on Suomessa pitkälti valkoisten ihmisten käsissä. Parannusta on kuitenkin tapahtunut, ja media-alalla toimivat nuoret ovat aiempia sukupolvia avarakatseisempia, Said Ahmed kiittää.

Monien rodullistettujen suomalaisnuorten näkökulmasta muutos on kuitenkin tuskallisen hidas.

Huomiota myös koulutetuille

Tämän kevään ylioppilas, vuoden pakolaisnaiseksi valittu Rand Mohamad Deep, 19, pakeni perheensä kanssa Syyrian sotaa ensin Mauritaniaan ja sitten Suomeen. Deeb opetteli suomen kielen viidessä kuukaudessa, kirjoitti ylioppilaaksi kahdessa vuodessa erinomaisin arvosanoin ja tähtää nyt lääketieteelliseen tiedekuntaan.

Deep kertoo seuranneensa suomalaista mediaa enemmän vasta sen jälkeen, kun hänet viime keväänä valittiin vuoden pakolaisnaiseksi.

Hän ylistää vuolaasti Suomea ja suomalaisia mutta löytää myös parannettavaa suomalaisen median toimintatavoista. Hänen mukaansa maahanmuuttajista uutisoidaan useammin kielteiseen kuin myönteiseen sävyyn, mikä vaikuttaa ihmisten mielikuviin ja myös viranomaisten asenteisiin.

Rand Mohamad Deep ikkunan vieressä

”Maahanmuuttajien odotetaan kykenevän vain matalan koulutustason tehtäviin. Paljon resursseja käytetään niiden valmennukseen, joita opiskelu ei kiinnosta lainkaan, ja ne, joilla on valmiiksi koulutusta ja korkea motivaatio, jäävät helposti ilman tukea.”

Vahingollista on Deebin mukaan myös ihmisten niputtaminen yhdeksi ”maahanmuuttajien” ryhmäksi, jolloin unohtuu että kyse on yksittäisistä ihmisistä, joiden taustat ovat erilaisia.

Moniin muihin maihin verrattuna tilanne on Suomessa kuitenkin hyvä, Deep sanoo.

”Esimerkiksi minuun on aina suhtauduttu ystävällisesti, silloinkin kun on ollut paljon kielteistä uutisointia maahanmuuttajista. Uskon että suomalaisten ajattelutapa on niin avoin, että he pystyvät näkemään ihmiset ihmisinä.”

”Maahanmuuttajataustainen” tarkoittaa ei-valkoista

Äitinsä puolelta suomalainen Enrique Tessieri, 64, on syntynyt Argentiinassa, kasvanut Yhdysvalloissa ja asunut vuodesta 1978 lähtien pääosin Suomessa mutta myös eri puolilla espanjankielistä maailmaa.

Nykyään Otava-opistolla Mikkelissä työskentelevällä Tessierillä on pitkä tausta toimittajana, uutispäällikkönä ja kirjeenvaihtajana erimaalaisissa ja -kielisissä medioissa. Vuodesta 2007 lähtien Tessieri on pitänyt Migrant Tales -blogia, jossa käsitellään maahanmuuttoa ja mediaa Suomessa siirtolaisten näkökulmasta.

Reilussa kymmenessä vuodessa Suomen mediailmapiiri muuttunut paljon, Tessieri sanoo.

”Asiat, joita ei ennen olisi sanottu ääneen, ovat nyt melkein normaalia puhetta. Esimerkiksi ’matu’, ’maahantunkeutuja’, sehän on ihan hirveä sana. Keskeinen kysymys on, miksi maahanmuuttovastaiset, äärioikeistolaiset äänet ovat saaneet niin paljon valtaa Suomessa.”

Jo termi ”maahanmuuttajataustainen” on koodikieltä, joka todellisuudessa tarkoittaa ei-valkoista, ei-EU-kansalaista, ihmistä, jolla on juuria Afrikassa, Aasiassa tai Lähi-Idässä, Tessieri huomauttaa.

”Saksalaista ei koskaan kutsuttaisi ’maahamuuttajataustaiseksi’.”

Yksipuolista uutisointia

Suomalaisia toimittajia Tessieri kritisoi siitä, etteivät nämä tarpeeksi haasta rasistista puhetta tai tarkista maahanmuuttovastaisten poliitikkojen väitteitä ennen niiden julkaisemista. Vaikka virheet myöhemmin oikaistaisiin, alkuperäinen mielikuva jää elämään.

Maahanmuuttovastaisen ideologian haastamisen sijaan media saattaa valaa bensaa liekkeihin, Tessieri harmittelee. Esimerkkinä ylilyönneistä hän nostaa uutisoinnin Oulussa tapahtuneista seksuaalirikoksista, joiden tekijät olivat pakolais- ja turvapaikanhakijataustaisia.

Tessieri laski, että marraskuun lopun ja helmikuun alun välissä pelkästään Yle kirjoitti 77 juttua aiheesta. Yhtenä päivänä ilmestyi 13 juttua.

”Kirjoitettiin ’ringistä,’ vaikka tekijät olivat eri maista eivätkä edes tunteneet toisiaan. Uutisointi aiheesta meni överiksi, se ei ollut reilua eikä tasapuolista.”

Kun kantasuomalaisten miesten pedofiliaverkosto paljastui hieman sen jälkeen, siitä kirjoitettiin Ylellä vain viikon ajan ja juttuja oli yhteensä seitsemän, Tessieri vertaa.

Ylilyöntien taustalla vaikuttaa Tessierin mukaan sama syy kuin minkä Said Ahmed nosti esiin: media on Suomessa liian valkoinen, siitä puuttuu moninaisuutta. Rakenteellista rasismia on silloin vaikea havaita.

”Ihmiset katsovat asioita omasta perspektiivistään.”

Oikaisu 26.8.2019: Suldaan Said Ahmed työskentelee Helsingin Diakonissalaitoksella yhteisötyöntekijänä, ei yhteisökouluttajana.

Lisää uusi kommentti