Tekikö ilmastonmuutos ydinvoimasta tilapäisesti ”vihreää”? – Tulevaisuuden energianlähde se tuskin on | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Tekikö ilmastonmuutos ydinvoimasta tilapäisesti ”vihreää”? – Tulevaisuuden energianlähde se tuskin on

Ydinvoiman kannatus on kasvanut, eikä osa ympäristöliikkeestäkään vastusta sitä yhtä äänekkäästi kuin aiemmin. Kannatuksen kasvun taustalla on periaatteessa ilmastonmuutos mutta myös halu säilyttää rikkaiden länsimaalaisten elintaso, toteaa tutkija Maarit Laihonen.

Keltaisia kiviä, joissa ydinvoimamerkki.

Kuva: Cliff Gilmore / CC BY-NC-ND 2.0.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ja vielä viime vuosikymmenen alussakin Suomessa käytiin kiihkeää keskustelua ydinvoimasta.

Vihreät lähti hallituksesta kahteen otteeseen, ensin vuonna 2002 Olkiluoto 3:n ja myöhemmin vuonna 2014 Fennovoiman ydinvoimaluvan takia. 

Ympäristöjärjestöt vastustivat uusia voimaloita äänekkäästi. Greenpeace pystytti vuonna 2010 itsekkyyden muistomerkin, johon kirjoitettiin ydinvoiman lisärakentamisen puolesta äänestäneiden kansanedustajien nimet. Pyhäjoen Hanhikivenniemelle puolestaan nousi ympäristöaktivistien protestileiri vastustamaan Fennovoiman ydinvoimalahanketta.

Tällä hetkellä Suomessa ei ole aktiivista ydinvoimalahanketta. Olkiluoto 3 on valmis, joskaan ei täydessä toimintavalmiudessa. Fennovoima-hanke kaatui Ukrainan sodan vuoksi.

Silti ydinvoiman kannatus on kasvanut. Energiateollisuuden kyselytutkimuksen mukaan viime keväänä 60 prosenttia suomalaisista suhtautui ydinvoimaan myönteisesti. Se on enemmän kuin koskaan sitten kyselyiden alkamisen.

Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen keväällä julkaiseman tutkimuksen mukaan lähes puolet pääkaupunkiseudun suomenkielisistä asukkaista huolisi pienydinvoimalan kotikuntaansakin.

Myöskään ympäristöliike ei enää vastusta ydinvoimaa yhtä kiihkeästi kuin ennen.

Hallituspuolue vihreiden kannanmuutoksesta on uutisoitu jo useamman vuoden ajan. Ydinvoiman vastustus poistettiin pari vuotta sitten sen periaateohjelmasta. Kansanedustajat jakaantuvat sen suhteen, kannattavatko he ydinvoimaa vai eivät.

Vaikuttaa siltä, että myös osa ympäristöjärjestöistä on tarkistanut kantaansa. STT kertoi hiljattain, että suomalaisista järjestöistä ainakaan Greenpeace ja Suomen luonnonsuojeluliitto eivät vastusta ydinvoimaa enää niin kiihkeästi kuin aiemmin. 

Greenpeacen toiminnanjohtaja Touko Sipiläinen kertoi STT:n jutussa, ettei kiista ydinvoimasta ole ”ilmasto- ja energiapolitiikan näkökulmasta ajankohtainen”.

Muutos on kiinnostava, sillä ydinvoimasta ei ole viime vuosina tullut esiin juurikaan olennaista uutta tietoa. Ydinjäteongelmaa ei ole ratkaistu eikä sataprosenttisen turvallista ydinvoimalaa ole keksitty. Silti jokin tuntuu muuttuneen.

”Ydinvoimavastaisuus on ollut yksi kantavia teemoja niin vihreissä kuin Suomessa toimivissa ympäristöjärjestöissäkin. Kannanmuutos on siinä mielessä merkittävä”, sanoo ydinvoimakeskustelua pitkään seurannut Tampereen yliopiston valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari.

Ilmasto ajoi turvallisuuden ohi

Suomi ei ole ainoa maa, jossa ydinvoiman kannatus on lisääntynyt. Esimerkiksi Saksa on harkinnut peruvansa viimeisten ydinvoimaloiden sulkemisen. Fukushiman ydinvoimalakatastrofin jälkeen ydinvoiman käytännössä hylännyt Japani aikoo käynnistää reaktorit uudelleen sekä rakentaa jopa uusia ydinvoimaloita.

Yhdysvalloissa osa ympäristöliikkeestä on kääntynyt ydinvoiman kannattajiksi jopa ydinvoiman vastaisen liikkeen kotiosavaltiossa Kaliforniassa, kertoi yhdysvaltalainen NPR-media elokuussa.  

Euroopan osalta kehitys liittyy osittain Venäjän Ukraina-hyökkäykseen ja haluun turvata energiansaanti. Tärkeämpi syy siihen, miksi ympäristöliike on osittain muuttanut kantaansa, on kuitenkin ilmastonmuutos.

”Aikoinaan ydinvoimaa vastustettiin pitkälti turvallisuusargumentein, ja ne eivät ole hirveästi muuttuneet. Ilmastopolitiikka on kuitenkin tullut poliittiselle agendalle yhä vahvemmin. Se, että ydinvoiman käyttö ei tuota kasvihuonekaasupäästöjä, on keskeinen perustelu sille, miksi sekä ympäristöjärjestöt että vihreät ovat tarkistaneet kantaansa”, Ruostetsaari sanoo.

Ympäristöjärjestöt ovat kritisoineet ydinvoimaa paitsi jäteongelman ja turvallisuuskysymysten takia, myös siksi, että ydinvoiman kehittämisen ajateltiin vievän turhaan resursseja tulevaisuuden energianlähteiltä, tuulivoimalta ja aurinkovoimalta.

”Aurinkovoima ja tuulivoima kasvavat meillä nyt hyvin nopeasti. Ongelmana kuitenkin on, että niiden rinnalle tarvitaan säätövoimaksi energiantuotantoa, joka ei riipu säästä, ja siinä ydinvoima on vahvoilla. Ympäristöväen suosimia energiamuotoja on loppujen lopuksi aika vähän. Siksi ydinvoima on nyt saanut armon”, Ruostetsaari toteaa.

Järjestöt edelleen peruskriittisiä

Koko ympäristöliike ei tietenkään edelleenkään ole ydinvoiman kannalla. 

”Epäilen, että ydinvoimakritiikki elää vielä, mutta tässä ajankohtaisessa tilanteessa se on toistaiseksi jäänyt taustalle. Ydinvoima ollaan hyväksymässä välttämättömänä pahana, mutta kyllä järjestöillä on siihen edelleen peruskriittinen asenne”, Ruostetsaari sanoo.

Monet ympäristöjärjestöt, kuten Maan ystävät, vastustavatkin ydinvoimaa edelleen avoimesti. Myös esimerkiksi kansainvälisen Greenpeacen sekä WWF Suomen kanavista on helppo löytää ydinvoimakriittisiä kantoja.

Varsin hiljaa järjestöt kannoistaan kuitenkin ovat. Greenpeace Suomi kertoi Maailma.netille, ettei halua kommentoida aihetta STT:n haastattelua enempää. WWF Suomi kertoo sähköpostivastauksessaan, että järjestön ydinvoimakantoja pohditaan parhaillaan kansainvälisessä verkostossa.

Suomen Luonnonsuojeluliiton (SLL) toiminnanjohtaja Tapani Veistola kertoo, että järjestö suhtautuu ydinvoimaan edelleenkin yleiskriittisesti.

”Ydinvoimassa on hyvää päästöttömyys ja sähköistyminen, mutta ongelma, josta aina muistutamme, on se, että ne ovat hitaita rakentaa ja ne ovat herkkiä vioille ja konflikteille. Uusiutuvan energian järjestelmät ovat hajautetumpia, ne ovat huoltovarmuuden ja turvallisuuden kannalta parempia ja ympäristöongelmat ovat oleellisesti pienempiä”, Veistola sanoo.

SLL vastusti aktiivisesti Fennovoiman ydinvoimalaa, ja se on antanut kriittisiä lausuntoja ydinvoimaloiden jatkolupiin. Muiden isojen ympäristöjärjestöjen tavoin se vastusti myös EU:n viime kesän päätöstä luokitella investoinnit ydinvoimaan ja maakaasu ”vihreiksi”.

Vaikutelma siitä, että järjestön kannat olisivat lieventyneet, johtuukin Veistolan mukaan enemmän siitä, ettei Suomessa tällä hetkellä ole aktiivista ydinvoimalahanketta, jota voisi vastustaa.

Myös Maan ystävistä todetaan, että vaikka järjestö vastustaa edelleen ydinvoimaa, keskustelu ei tällä hetkellä ole aktiivista.

Ilmastokriisi on elintasokriisi

Ydinvoimapolitiikasta vuonna 2016 väitellyt filosofian tohtori, Metropolia-ammattikorkeakoulun lehtori Maarit Laihonen seurasi ydinvoimakeskustelua jo Fennovoiman ydinvoimahankkeen alkuvuosina.

Hänkin on havainnut ydinvoiman kannatuksen kasvun sekä sen, että ilmastosta on tullut aiempaa tärkeämpi osa ydinvoimakeskustelua. Hänen mielestään olennaisempaa kuitenkin on, että ydinvoima on esimerkki keskitetystä, laajasta energiajärjestelmästä – ja niitä ympäristöjärjestöt ovat perinteisesti vastustaneet.  

”Ympäristöjärjestöt ovat aiemmin kannattaneet pieniä ja hajautettuja järjestelmiä, sillä laajojen energialaitosten ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutukset ovat yleensä suurempia. Jos ympäristöjärjestöt asettuvat nyt keskitetyn järjestelmän puolelle, se on paljon radikaalimpi muutos”, hän sanoo.

Laihosen mielestä tämänhetkisestä ydinvoimakeskustelussa myös unohtuu eräs olennainen asia: pysyvästä energiansäästöstä tai energiatehokkuudesta ei juurikaan enää puhuta. Kun puhutaan energiakriisistä, puhutaan oikeastaan siitä, onko energiaa tarpeeksi nykyisen elämäntyylin ylläpitämiseen.

”Meillä kriiseillään koko ajan sen puolesta, voimmeko me tehdä kaikki ne samat asiat kuin aiemminkin. Suuren mittakaavan energiantuotanto ydinvoimalla on ratkaisu – ei ilmastonmuutokseen, vaan siihen, että voidaan säilyttää nimenomaan meidän rikkaiden länsimaisten ihmisten elintaso. On vain helpompi sanoa kannattavansa ydinvoimaa ilmaston takia kuin haluavansa pitää 200-neliöistä taloa lämpimänä sähköllä ja katsoa samalla kolme telkkaria”, Laihonen toteaa.

Ei tulevaisuutta

Ydinvoiman kannatus näkyy Suomessa tällä hetkellä esimerkiksi intona rakentaa pienydinvoimaloita. Muun muassa Tampereella ja Helsingissä kaupunginvaltuustot ovat pohtineet pienydinvoimaloita.

Asiantuntijat suhtautuvat kuitenkin epäillen siihen, että suunnitelmat toteutuisivat. Ydinvoima tuskin on tulevaisuuden energianlähde, vaikka sitä juuri nyt kannatetaankin.

”Pienydinvoimaloissakin on säteilyvaara. Pahoin pelkään, että jos pienydinvoimaa alettaisiin suunnitella kärjistäen vaikka Hämeenpuistoon tai Kaivopuistoon, paikallinen väestö tuskin lämpenisi asialle”, Ilkka Ruostetsaari toteaa.

Vaikka luvat saataisiinkin kuntoon, ensimmäiset pienydinvoimalat saattaisivat valmistua vasta 2030-luvulla. Silloin oltaisiin jo myöhässä.

”Ilmastokriisi pitää hoitaa 2020-luvulla, meillä ei usko 30-luvun vaihtoehtoihin riitä. Liian kauas meneviin järjestelmiin ei voida luottaa. 2030-luvulla aletaan keskustella Suomen ydinvoiman alasajosta”, SLL:n Tapani Veistola ennustaa. 

Hän huomauttaa, että myös taannoinen Nordstream-kaasuputken räjähdys on esimerkki siitä, miksi uusiutuva energia on parempi ratkaisu. 

”Polttoon perustumaton uusiutuva energia on halvempaa ja turvallisempaa, ja myös kriisinkestävyys ja huoltovarmuus on ihan toista. Nordstream-tapaus osoitti, kuinka herkkiä keskitetyt ratkaisut ovat.” 

Lisää uusi kommentti