Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Ihmisiä muuttoliikkeessä -sivustolla. Lue lisää täältä.

Kotouttamissuunnitelmat vähentävät todistetusti sosiaaliturvan käyttöä ja vahvistavat maahan muuttaneiden työllisyyttä. Kotouttamissuunnitelmia alettiin laatia vuoden 1999 kotouttamislain jälkeen. Laissa määriteltiin, että kotouttamissuunnitelmiin ovat oikeutettuja toukokuussa 1997 tai sen jälkeen väestörekisteriin kirjatut työttömät maahanmuuttajat, mutta eivät huhtikuussa 1997 tai sitä ennen rekisteröityneet maahanmuuttajat.

Tutkijat Kari Hämäläinen ja Matti Sarvimäki pystyivät näin vertailemaan työllisyyden kehitystä kymmenen vuoden aikana kahden taustoiltaan samanlaisen maahanmuuttajaryhmän välillä. Ainut ero ryhmien välillä oli se, että toiselle tehtiin kotoutumissuunnitelma, toiselle ei.

Kotoutumissuunnitelman tehneiden ryhmässä tulot nousivat 20 000 eurolla kymmenen vuoden ajanjaksolla verrokkiryhmään verrattuna. Sosiaalietuuksia paremmin menestynyt ryhmä nosti 8 000 euroa vähemmän kymmenen vuoden aikana henkilöä kohti kuin verrokkiryhmä.

Onnistumisen taustalla oli ennen kaikkea työvoimakoulutusten sisältöjen muokkaaminen vastaamaan asiakkaan tarpeita ja kielikoulutuksen lisääminen. Työ- ja elinkeinoministeriön raportin mukaan maahan muuttaneiden työllisyys vahvistuu tehokkaimmin mahdollisimman lähellä varsinaista työelämää olevilla toimenpiteillä. Ammatilliseen työvoimakoulutukseen, rekrytointikoulutukseen ja oppisopimuskoulutukseen osallistuneista merkittävä osa on toimenpiteen jälkeen työssä tai työllistyy kohtalaisen ajan kuluessa.

Nämä tiedot on hyvä pitää mielessä keskusteltaessa maahan muuttaneiden työmarkkina-aseman vahvistamisesta. Ne myös pureutuvat hyvin myyttiin siitä, että eroja eri toimenpiteiden vaikuttavuudessa ei olisi tai että maassaoloaika ei vaikuttaisi merkittävällä tavalla ihmisen työllisyyteen.

Koko kotoutumisen elämänpiirin kuvaamiseen kansantaloudellinen näkökulma ei kuitenkaan sovellu. Tuntuisi absurdilta ja hämmentävältä, jos ventovieras yhtäkkiä kysyisi kesken arkisten askareideni, olenko työssä, maksanko veroja ja kenen rahoilla olen ostamassa tuotteen, joka korissani on.

"Olen omin silmin todistanut tilannetta, jossa ventovieras utelee 'veronmaksajien rahojen' käyttöä ihmiseltä, joka on hoitamassa arkiostoksiaan."

Valitettavasti juuri tällainen kohtelu on monille maahan muuttaneille arkipäivää. Olen omin silmin todistanut tilannetta, jossa ventovieras utelee "veronmaksajien rahojen" käyttöä ihmiseltä, joka on hoitamassa arkiostoksiaan. Jotkut ovat jopa vaivautuneet tonkimaan roskiksia ja valokuvailemaan ihmisiä puskista ilman lupaa etsiessään todisteita toimeentulotuen myöntämisestä "niille kaiken maailman eri perustein". Vaivautuminen on turhaa. Kyseisillä menetelmillä ei saa kokoon minkäänlaista todistusaineistoa yhtään mistään toimeentulotuen myöntämisperusteisiin liittyvästä, saati luotettavaa väestöryhmien välistä vertailuasetelmaa.

Taannoisessa Tuuli Anna Mähösen ja kumppaneiden tutkimuksessa kävi ilmi, että mitä enemmän taloudellista hyötyä nuoret arvelivat venäläisten maahanmuuttajien tuovan yhteiskunnalle, sitä kielteisemmät implisiittiset asenteet heillä oli tätä ryhmää kohtaan. Sosiaalisesti suotavat kannat, esimerkiksi työperusteisen maahanmuuton kannattaminen, eivät välttämättä näykään myönteisinä asenteina maahan muuttaneisiin. Päinvastoin.

Asia ei ole rakettitiedettä. Kun ihmistä arvioidaan yksinomaan sillä, kuinka paljon hyötyä hänestä voisi olla "meille", häneen ei suhtauduta vertaisena, jonka kokemuksiin ja tuntemuksiin voisi samastua.

Miellyttäväksi ja tasavertaiseksi koetut kontaktit ryhmien välillä lisäävät myönteistä suhtautumista toisiin ryhmiin. Jatkuva syytetyn penkillä oleminen ilman syytä rapauttaa luottamusta ja kääntää kohtalotoverit sisäänpäin. Jokainen ihminen kaipaa onnistumisen kokemuksia ja tunteen siitä, että hänet hyväksytään omana itsenään.

Kokemus kotoutumisesta ja yhteenkuuluvuudesta syntyy ensisijaisesti siinä elinympäristössä, jossa ihminen elää joka päivä: asuinalueilla, harrastuksissa, vapaa-ajalla ja ihmissuhteissa.

Sillä, millaisia mahdollisuuksia ryhmärajoja ylittävien ystävyyssuhteiden ja kontaktien luomiseen rakennetaan, on suuri merkitys paitsi työllisyyden ja elinolojen, myös terveyden kehittymisessä. Hyviä käytäntöjä on vaikka kuinka paljon. Niin Kölvi-toiminnan, Vamoksen kuin 09 Helsinki Human Rightsin piirissä olevilla nuorilla saattaisi olla paljon sanottavaa siitä, mikä on auttanut eteenpäin.

Kirjoittaja työskentelee asiantuntijana Väestöliiton Monikulttuurisessa Osaamiskeskuksessa.