Näkökulmat

Valkokangas paljastaa Israelin miehityksen karun todellisuuden

Kansainvälinen huomio Viisi rikottua kameraa -elokuvalle ovat kääntäneet maailman katseet palestiinalaisen Emad Burnatin kotikylän arkeen Israelin miehityksen alaisuudessa.
(Kuva: Miika Malinen)

Länsirannalla sijaitseva Bil’inin kylä nousi maailmalla laajempaan tietoisuuteen, kun dokumenttielokuva Viisi rikottua kameraa julkaistiin vuonna 2011. Palkinto Sundance-elokuvafestivaaleilla ja Oscar-ehdokkuus käänsivät maailman katseet palestiinalaisen kameramiehen Emad Burnatin kokemuksiin ja hänen kotikylänsä arkeen Israelin miehityksen alaisuudessa.

Israelilaisen elokuvantekijän Guy Davidin kanssa yhteistyössä tehty elokuva on herättänyt tärkeätä keskustelua palestiinalaisten sekä israelilaisten keskuudessa. Monet israelilaiset ovat ensimmäistä kertaa nähneet vilauksen miehityksen alaisuudessa elävien palestiinalaisten elämästä. Palestiinalaisten keskuudessa elokuva on tuonut laajempaa tunnustusta rauhanomaisille mielenosoituksille miehityksen vastustamisen menetelmänä.

"Israel pitää palestiinalaisten rauhanomaisia mielenosoituksia sekä niihin kohdistuvaa huomiota uhkana kansainvälisen oikeuden vastaiselle miehityspolitiikalleen."

Elokuva kertoo siitä, kuinka Israel vuosien 2005-2011 välisenä aikana anastaa suuren osan Bil’inin kylän viljelysmaista, ja siitä, miten yhteisö nousee vastustamaan maidensa riistämistä.

Israel pitää palestiinalaisten rauhanomaisia mielenosoituksia sekä niihin kohdistuvaa huomiota uhkana kansainvälisen oikeuden vastaiselle miehityspolitiikalleen. Tästä syystä koko miehitystä ylläpitävä koneisto, johon myös sotilastuomioistuin kuuluu, on mobilisoitu tukahduttamaan niitä.

Elokuva näyttää esimerkkejä sotilastuomioistuimen menetelmistä kyläläisten kontrolloimiseksi. Näihin lukeutuu muun muassa mielenosoittajien vangitseminen ja nuorien poikien pidättäminen pelottavissa olosuhteissa. Sotilastuomioistuimessa kyläläisiä vastaan nostetuilla syytteillä pyritään saamaan tunnustettuja ihmisoikeusaktivisteja kaltereiden taakse, tavalla tai toisella.

Bil’inin maiden riisto ja miehityksen vastustajat

Ramallahista länteen sijaitsevassa Bil’inissä aloitettiin viikoittaiset rauhanomaiset mielenosoitukset vuonna 2005. Tuolloin Israel rakensi kylän maille piikkilanka-aidan osana – suureksi osaksi Länsirannan rajojen sisälle – rakentamaansa muuria. Vuonna 2004 YK:n kansainvälinen tuomioistuin, maailman korkein juridinen elin, totesi muurin olevan laiton. Israelin rakentama aita anasti puolet kylän maista.

Vuonna 2007 Israelin korkein oikeus hyväksyi kyläläisten nostaman kanteen ja määräsi aidan siirrettäväksi kauemmas kylästä - määräys jota Israelin armeija totteli vasta vuonna 2011 kovan painostuksen seurauksena. Muurin uusi reitti anastaa kuitenkin yhä suuren osan kylän maista läheisen Modi’in Illitin siirtokunnan käyttöön. Elokuvassa näytetään miten mielenosoittajia pidätetään, ja ammutaan kyynelkaasuammuksilla, kumipäällysteisillä teräsluodeilla ja jopa kovilla luodeilla. Israelin armeijan tarkkampujat ampuvat Burnatin kameroita hajalle hänen kuvatessa tapahtumia.

Israelin miehitysviranomaiset syyttävät mielenosoittajia julkisen rauhan rikkomisesta ja kivien heittelystä. Elokuvassa kuitenkin osoitetaan, kuinka Israelin armeijan erikoisjoukkojen sotilaat soluttautuvat mielenosoittajien sekaan pidättämään heidän johtohenkilöitään, lietsomaan kaaosta ja mustamaalaamaan rauhanomaisia mielenosoituksia. Vuoden 2012 toukokuussa israelilaislehti Haaretz raportoi Israelin sotilaiden tunnustaneen osallistuneensa valepuvuissa Bil’inissä pidettyihin mielenosoituksiin ja heittäneensä sotilaita kivillä provosoidakseen ja oikeuttaakseen armeijan väkivaltaiset toimet kyläläisiä vastaan.

Lukuisat mielenosoittajat ovat loukkaantuneet. Vuonna 2008 Bil’inin asukas Ashraf Abu Rahmah haavoittui Ni’linin kylässä kun sotilas ampui häntä jalkaan kumipäällysteisellä teräsluodilla puolentoista metrin etäisyydeltä. Tapahtumahetkellä hänellä oli kädet sidottuna ja silmät peitettynä. Nuori palestiinalaisnainen onnistui videoimaan ampumisen ja tätä kuvamateriaalia käytettiin todistusaineistona julkisuutta saaneessa oikeudenkäynnissä. Teosta vastuussa olleita sotilaita ei kuitenkaan erotettu armeijasta, eikä heille annettu vankeustuomiota tai sakkoja.

Elokuvan järkyttävimpiä tapahtumia on Ashrafin veljen Bassem Abu Rahmahin kuolema huhtikuussa 2009. Israelin armeijan sotilas tappoi Abu Rahmahin ampumalla häntä rintaan kyynelkaasukanisterilla. Israelilainen ihmisoikeusjärjestö B’tselem raportoi, että sotilaat monesti ampuvat kyynelkaasuammuksia suoraan mielenosoittajia kohti vastoin armeijan omia säädöksiä. Melkein neljä vuotta Abu Rahmahin kuoleman jälkeen annetut uudet todistajanlausunnot viittaavat siihen, että sotilas ampui Abu Rahmahin tahallaan. Sotilasta vastaan ei ole nostettu syytteitä.

Elokuvassa käsittelemättä jää, että myös Ashrafin sisko Jawaher Abu Rahmah kuoli mielenosoitusten yhteydessä altistuttuaan kyynelkaasulle tammikuussa 2011.

Mielenosoitusten alkamisesta lähtien monet israelilaiset ja kansainväliset aktivistit ovat liittyneet mukaan osoittamaan solidaarisuutta mielenosoittajille. Israelilainen lakimies Limor Goldstein, irlantilainen rauhannobelisti Mairead Corrigan, Euroopan parlamentin varapresidentti Luisa Morgantini ja italialainen tuomari Julio Toscano ovat osallistuneet Bil’inin mielenosoituksiin ja haavoittuneet israelilaissotilaiden ammuksista.

Säännölliset pidätykset ja sotilastuomioistuin

Vuodesta 1967 lähtien palestiinalaisten jokapäiväisen elämän hallinnoimiseksi laadituista yli 2500 sotilasmääräyksestä suurin osa on yhä käytössä miehitetyillä palestiinalaisalueilla. Sotilasmääräykset toimivat palestiinalaisten massapidätysten oikeutuksena, ja "laillisena" perusteena heidän viemiselle sotilastuomioistuinten eteen. Pidätykset ovat osa Israelin laajempaa Länsirannan kontrolloimiseen ja palestiinalaisten vastarinnan tukahduttamiseen tähtäävää strategiaa.

Tilastot osoittavat miten jokapäiväisiä ja systemaattisia pidätykset ovat. YK:n humanitaarisen avun koordinointiyksikön OCHA:n (pdf) mukaan Israel suoritti Länsirannalla keskimäärin 78 pidätysoperaatiota viikoittain vuoden 2012 aikana. Palestiinalaisten poliittisten vankien oikeuksien turvaamiseen erikoistunut ihmisoikeusjärjestö Addameerin mukaan Israel on pidättänyt yli 800 000 palestiinalaista vuodesta 1967 lähtien – mukaan lukien suuri määrä naisia ja lapsia.

Sotilasmääräys 101 vuodelta 1967 riistää miehitettyjen alueiden palestiinalaisilta ilmaisunvapauden, ja kriminalisoi mielenosoitusten ja kokoontumisten järjestämisen. Sotilasmääräys on ristiriidassa sekä Israelin lainsäädäntöön että kansainvälisen oikeuden säädöksiin nähden. Israelin siirtokuntalaisiin ei sovelleta sotilasmääräyksiä, vaan Israelin siviililainsäädäntöä.

Bil’inin kylän mielenosoitusten jälkeisinä öinä Israelin armeija suorittaa rutiininomaisesti pidätysoperaatioita vangitakseen etenkin nuoria poikia ja yhteisön johtohenkilöitä. Vankiloissa jatketaan pidätyksen aikana alkanutta pahoinpitelyä, jolla pyritään pakottamaan palestiinalaisvangit tunnustamaan Länsirantaa hallinnoivia sotilasmääräyksiä vastaan tehtyjä toimia.

YK:n lastenjärjestö Unicef, Defence for Children International -järjestö (pdf), ja B’tselem ovat raportoineet Israelin armeijan säännöllisesti rikkovan palestiinalaislasten oikeuksia. Breaking the Silence –järjestön laatimassa raportissa (pdf) Israelin sotilaat puhuvat avoimesti lasten pahoinpitelyistä ja pelottavissa olosuhteissa suoritetuista pidätyksistä.

Pelastakaa Lapset ry:n arvion mukaan 8000 palestiinalaislasta – mukaan lukien 12-vuotiaita lapsia – on joutunut israelilaisviranomaisten pidättämäksi vuodesta 2000 lähtien. Näistä lapsista 98 prosenttia koki henkistä tai fyysistä väkivaltaa pidätyksen aikana, ja 90 prosenttia kärsi posttraumaattisesta stressihäiriöstä vapautumisensa jälkeen.

Vankeuden aikana alaikäinen ei saa nähdä vanhempiaan, ja saa harvoin tavata asianajajaa. Sotilastuomioistuimessa alaikäisille vangeille luvataan lyhyempiä tuomioita syyllisyyden tunnustamista vastaan. Alaikäisiä myös painostetaan todistamaan omien yhteisöjensä johtohahmoja vastaan.

Bil’inin mielenosoittajat sotilastuomioistuimen edessä

Bil’inin mielenosoitusten johtohahmoja vastaan aloitetut oikeudenkäynnit perustuivat alaikäisten kuulusteluissa antamiin todistajanlausuntoihin, ja heitä syytettiin laittomien mielenosoitusten organisoimisesta, yllyttämisestä, kivien heittelystä ja erinäisistä muista teoista.

Mielenosoitusten tärkeimpiin järjestäjiin kuuluva Abdullah Abu Rahmah pidätettiin joulukuussa 2009. Vaikka Israelin armeija videokuvaa kaikki mielenosoitukset, syyttäjä ei pystynyt esittämään mitään pitäviä todisteita kivien heittelystä. Häntä syytettiin myös laittomien aseiden hallussapidosta, koska hän oli kerännyt ja asettanut näytille Israelin sotilaiden jälkeensä jättämiä hylsyjä ja käytettyjä kyynelkaasuammuksia.

EU:n diplomaatit osallistuivat jokaiseen Abdullah Abu Rahmahin oikeuskäsittelyyn. EU:n ulkoministeri Catherine Ashton kutsui häntä "väkivallattomaan protestointiin sitoutuneeksi ihmisoikeuksien puolustajaksi". Amnesty International nimitti häntä mielipidevangiksi ja useat merkkihenkilöt, kuten rauhannobelisti arkkipiispa Desmond Tutu vaativat hänen vapauttamistaan. Abdullah Abu Rahmah tuomittiin kuitenkin laittomien mielenosoitusten organisoimisesta ja yllyttämisestä, ja hän istui 16 kuukautta vankilassa.

Ashraf Abu Rahmah vangittiin lokakuussa 2011, ja sotilaat toimivat syyttäjän silminnäkijöinä ja syyttivät häntä kivien heittelystä. Syyttäjä ei videomateriaalinkaan avulla pystynyt antamaan todisteita väitteille. Kaksi israelilaista silminnäkijää puolustivat syytettyä, ja pidätyksen videokameralla kuvannut Sarit Michaeli ihmisoikeusjärjestö B'Tselemistä kommentoi: "Vahva käsitykseni on, että sotilaat pidättivät hänet koska lähettyvillä ei ollut muita palestiinalaisia". Ashraf Abu Rahmah istui yli kuusi kuukautta vankilassa.

Lokakuussa 2006 Emad Burnat pidätettiin hänen kuvatessaan yhtä mielenosoituksista. Hän oli vankilassa 21 päivää ja tämän jälkeen kotiarestissa kylän ulkopuolella. Häntä syytettiin kivien heittämisestä ja sotilaiden kimppuun hyökkäämisestä. Huhtikuussa 2009 hänet vapautettiin kaikista syytteistä, "koska todisteet minua vastaan ovat muka hukattu", Burnat kertoo elokuvassa. Tästä huolimatta tutkintaa pidettiin avoimena ja hänen matkustamistaan Israeliin lääkärin käynneille ja elokuvatapahtumiin vaikeutettiin.

Israelin armeijan väkivaltaisista toimenpiteistä ja sotilastuomioistuimen sortotoimista huolimatta Bil’inin rauhanomaiset mielenosoitukset jatkuvat viikoittain.

EU tukee epäsuorasti palestiinalaisalueiden miehitystä

Israelin laiton sotilaallinen miehitys on jatkunut yli 46 vuotta, mutta EU on tyytynyt kohdistamaan pelkkiä hampaattomia varoituksia ja huolenosoituksia Israelin miehityspolitiikkaa kohtaan.

EU on Israelin suurin kauppakumppani. EU käy mittavaa kauppaa Israelin siirtokunnissa toimivien yhtiöiden ja Israelin sotarikoksiin osallistuvien aseyhtiöiden kanssa. EU:n tulisi lakkauttaa tämä epäsuora tuki toisen maailmansodan jälkeisen ajan pisimmälle edelleen jatkuvalle laittomalle sotilaalliselle miehitykselle.

NäkökulmaIsrael ja Palestiina ihmisoikeudetEUoikeus ja rikosaseet & armeijakonfliktiturvallisuus IsraelPalestiina

Lue myös

Nuorten väkivaltainen radikalisoituminen Jordaniassa

Kun yhteiskunta ei tarjoa tukea ja vaihtoehtoehtoja, nuori saattaa kääntyä ääriliikkeiden puoleen.
Tietokoneen näppäimistö ja sormet

Näkökulma: Sananvapaus on tärkeimpiä ihmisoikeuksia – mutta sillä on rajansa

Sananvapaus on keskeinen ihmisoikeus, jota ei saa rajoittaa mielivaltaisesti, mutta se ei ole ainoa oikeus, muistuttaa Ihmisoikeusliiton asiantuntija Matti Jutila.

Näkökulma: Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?

Yhdysvaltain ilmastopolitiikan täyskäännös tarjoaa Kiinalle mahdollisuuden nousta maailmanpolitiikan johtajaksi. Ilmastotavoitteiden toteuttamisessa on kuitenkin paljon haasteita, ja osa niistä johtuu länsimaisista kuluttajista, kirjoittaa Sanna Kopra.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.