Näkökulmat TTIP-neuvottelut Yhdysvaltojen ja EU:n välillä

Trumpilaisen kauppapolitiikan uhkakuvia

Vapaakauppasopimuksia vastustaneen Donald Trumpin kausi ei tarkoita uuden, oikeudenmukaisemman kauppapolitiikan aikakautta, vaan todennäköisesti entistä itsekkäämpää ja lyhytnäköisempää kauppapolitiikkaa, kirjoittaa Marko Juutinen.
(Kuva: Michael Vadon / CC BY 2.0)

Artikkeli on julkaistu alun perin Attac Suomi ry:n Hiekanjyvät-lehden numerossa 1/2017.

Yhdysvaltain vastavalittu 45. presidentti, Donald Trump on luvannut muuttaa maansa kauppapolitiikan perusteellisesti, koska se ole palvellut amerikkalaisten etuja. Trump aikoo ensi töikseen irtisanoutua Yhdysvaltain ja 11. muun Aasian ja Tyynenmeren valtion välisestä TPP-sopimuksesta. Trumpin kanta näyttäisi heijastelevan kansalaisjärjestöjen esittämää kritiikkiä. Rakentaako Trump siis oikeudenmukaisempaa kauppapolitiikkaa? Valitettavasti ei. Kansalaisjärjestöjen ydinhuolena ovat olleet markkinoiden vahvistuva ote demokratiasta, kuluttajansuojasta, ympäristönsuojelusta, yksityisyyden suojasta ja lääkkeiden hinnoittelusta. Trumpin kritiikissä nämä eivät ole näytelleet minkäänlaista roolia.

Trumpin kauppapolitiikan suuret linjat

Trumpin kauppapoliittinen retoriikka vetosi ns. ruostevyöhykkeen äänestäjäkuntaan, joiden tyytymättömyys johtuu Kiina-ilmiöstä. Kiinalaiset ja meksikolaiset hikipajat ovat tulleet amerikkalaiselle pääomalle halvemmiksi kuin verrattain kovapalkkaiset amerikkalaiset. Seurauksena on ollut työttömyyttä ja matalapalkkatöiden yleistymistä.

"Trumpin johdolla kauppapolitiikka noussee uudelleen, mutta entistä ikävämmässä hahmossa."

Trump ratkaisisi asian korkeilla tulleilla, jotta teollisuuden olisi kannattavaa palata takaisin Yhdysvaltoihin. Tällaisesta olisi lyhyt matka kauppasotaan. Globaaleja arvoketjuja hallitsevat läntiset talouseliitit voisivat vapaakauppasopimuksilla parantaa asemiaan suhteessa nouseviin maihin ja julkiseen sääntelyvaltaan. Keinona olisi normien ja sääntelyn yhdenmukaistaminen ja korottaminen, koska ne Yhdysvalloissa ovat usein korkeammat kuin esimerkiksi Vietnamissa tai Kiinassa. Niiden nostaminen ja yhtenäistäminen amerikkalaiselle tasolle merkitsee siis käytännössä kustannusten kasvua maissa, joissa markkinoiden sääntely on puutteellista ja/tai erilaista kuin Yhdysvalloissa.

Tästä syystä on vaikea nähdä, miksi Donald Trumpin hallinto ei puolustaisi vapaakauppasopimuksia, ainakin mitä tulee sääntelyyn ja normeihin. Itse asiassa Trump tavoitteleekin esimerkiksi vahvempia patenttioikeuksia muun muassa lääkeyrityksille – mikä olisi TPP:n seurauksena toteutunut. Kansalaisjärjestöt puolestaan ovat huolissaan patentinhaltijoiden kyvystä estää huokeiden, patenttimaksuista vapaiden rinnakkaisvalmisteiden tuottamista, kuten myös valtioiden oikeudesta säädellä hintoja ja kilpailuttaa lääkeyrityksiä.

Samantyyppinen ristiriita näkyy muissakin sääntelykysymyksissä. Esimerkiksi ympäristönormien osalta kansalaisjärjestöt ovat huolissaan siitä, että ne eivät anna tilaa suojelutason nostamiselle kansainvälisesti. Sen sijaan monen pelkona on, että suojelutaso voisi jopa laskea, jos politiikkaa kahlittaisiin heikkojen kauppasopimusten avulla. Trumpin mielestä ongelmana ei ole ympäristösääntelyn heikko taso vaan liialliset kustannukset.

Demokratia vaarantuu lyhytnäköisessä kauppapolitiikassa

Tullien ja sääntelyn ohella sijoittajasuoja on kolmas vapaakauppasopimusten ydintekijä. Toteutuessaan se antaa yrityksille mahdollisuuden kyseenalaistaa poliittisia päätöksiä kaikilla hallinnan tasoilla. Kansalaisjärjestöistä tämä on huolestuttavaa demokratian näkökulmasta, Trumpin mukaan siksi, että se kaventaa Yhdysvaltain itsenäisyyttä. Myös tältä osin näyttäytyy Trumpin kanta erilaisessa valossa kuin kansalaisjärjestöjen.

Trumpin valinta ei näin ollen tarkoita, että kansalaisjärjestöjen huolet vapaakaupasta olisivat nousseet Yhdysvaltain kauppapoliittisen agendan ytimeen. Sen sijaan luvassa on entistä itsekkäämpää ja lyhytnäköisempää kauppapolitiikkaa, jolla ei ole mitään tekemistä oikeudenmukaisemman kauppajärjestelmän kanssa.

Trumpin johdolla kauppapolitiikka noussee uudelleen, mutta entistä ikävämmässä hahmossa.

Lähde: Juutinen, Marko & Käkönen, Jyrki (2016), Blokkien paluu, BRICS-maiden nousu, USA ja Suomi, Helsinki: Into.

NäkökulmaTTIP-neuvottelut Yhdysvaltojen ja EU:n välillä politiikkageopolitiikkatalouskauppa Yhdysvallat Attac Suomi

Lue myös

CETA – 2000-luvun vapaakauppasopimus?

EU:n ja Kanadan välisessä CETA-vapaakauppasopimuksessa ekologinen ja sosiaalinen kestävyys jää taloudellisten tavoitteiden varjoon, kirjoittaa Elina Mikola.

Vapaakaupan katteettomat lupaukset

Runsaat 20 vuotta sitten voimaan astuneen Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen vaikutukset antavat aihetta uhmata vapaakaupan evankeliumia, kirjoittaa Lori M. Wallach.

Suuryhtiöiden sopimus

Euroopan unioni ja Yhdysvallat neuvottelevat vapaakauppasopimuksesta, joka voi lisätä suuryritysten valtaa ja heikentää kuluttajansuojaa, kirjoittaa Rita Dahl.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.