Näkökulmat Aseistariisunta

Kansalaisuuspakko

Koko miesikäluokan asevelvollisuutta perustellaan kansalaistaitojen oppimisella, ja viime aikoina on väläytelty pakollista kansalaispalvelusta myös naisille. Todellisuudessa ihmiset oppivat ja tekevät parhaiten, kun he tekevät valintansa itse, kirjoittaa Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius.
Panssarivaunu ohittamassa väkijoukkoa
Keskustelu asevelvollisuudesta miessukupolvia yhdistävänä kansalaisuuteen valmentavana kouluna perustuu ihmiskäsitykseen, jonka mukaan pakolla ja velvollisuudella saadaan aikaan yhteistä hyvää ja tullaan osaksi yhteiskuntaa, kirjoittaa Laura Lodenius. (Kuva: Vestman / CC BY 2.0)

Artikkeli on julkaistu alun perin Pax-lehden numerossa 3/2018.

Asevelvollisuutta on puolustettu sillä, että nuoret miehet oppivat petaamaan petinsä, että päästään pois äidin helmoista ja tietenkin mitä tärkeintä: opitaan murtomaahiihtoa. Edelleen näyttäisi olevan niin, vaikka aseiden teho on moninkertaistanut, sotiminen teknistynyt ja massa-armeijoiden ajat ovat ohi. Enää ei ole tarpeen antaa asekoulutusta niin isolle joukolle, vaan yhä pienempi joukko suunnitellaan johonkin sodan ajan tehtävään. Siitä huolimatta koko miesikäluokan asevelvollisuusjärjestää ja laajapohjaisia pakollisia kutsuntoja perustellaan Suomessa edelleen niin sanotuilla kansalaistaidoilla, joita saa juuri armeijassa, esimerkiksi hyödyllisellä ensiapukoulutuksella.

Usein on myös kuultu argumentti, että kutsunnat on se viimeinen hetki, jolloin voidaan koko miesikäluokka saada terveystarkastuksiin, koska miehethän eivät vapaaehtoisesti mene lääkäriin. Uutena on tullut puhe syrjäytymisen estämisestä, että asevelvollisuus olisi se tapa, jolla voidaan ottaa koppi ja kiinni nuoresta (miehestä), joka voi olla syrjäytymisvaarassa.

Maanpuoluestusvelvollisuus koskee tietenkin kaikkia, mutta se, että koulutusta annetaan pakollisesti vain miehille asevelvollisuuden kautta, koetaan yhtä laajemmin vanhanaikaisena. Yhteiskunnassa, jossa muuten katsotaan, ettei enää pidä jaotella ihmisiä sukupuolen mukaan tuntuu varsinkin nuoremmasta polvesta oudolta, että miehet pakotetaan vielä 2000-luvulla antamaan melkein vuoden elämästään asekoulutukselle. Erityisesti kun naisille se sama koulutus on vapaaehtoista.

Suomessa on vuosikymmeniä toiminut esimerkiksi vapaaehtoinen pelastuspalvelu.

Jotta tästä velvollisuudesta – ja yhteiskunnan kulmakivestä tietysti – voidaan pitää kiinni, ollaankin nyt keksitty ajatus kansalaispalveluksesta, joka koskisi myös naisia. Sellaisessa palveluksessa osa edelleen kouluttautuisi aseelliseen maanpuolustukseen ja muut taas tekisivät, no jotain. Ehkä naisetkin tarvitsevat, että heistä otetaan koppi ja tehdään terveystarkastus? Ehkä naistenkin pitäisi saada juuri puolustusvoimien näkemys turvallisuuspolitiikasta. Tarkoitus ei, herranpieksut sentään, ole se, että kaikille naisille annettaisiin asetta käteen. Lähinnä tarkoitus on, että voidaan säilyttää miesten pakko. Ainahan jostain löytyy vaikka risusavottaa ja vanhuksiakin pitää hoitaa.

Ongelmalliseksi tässä ideassa on osoittaunut kiusallinen orjuuden ja pakkotyön kielto, joka on jo pitkään ollut kansainvälinen normi. Vaikka valtio voikin, ehkä, pakottaa osan ikäluokasta opettelemaan aseenkäytön jaloa taitoa maan turvallisuuden nimissä, on vaikea nähdä miten valtio voisi pakottaa koko ikäluokan satunnaisiin pakkotöihin samasta syystä. Tai tokihan niin voi tehdä, ja tietyissä maissa tehdäänkin, mutta yleensä niitä maita ei olla pidetty demokratioina eikä sellaisina yhteiskuntamalleja, joita Suomen kaltainen Pohjoismaa voisi pitää esimerkkinään.

Keskustelu asevelvollisuudesta miessukupolvia yhdistävänä kansalaisuuteen valmentavana kouluna siitä, kuinka kantaa vastuunsa ja velvollisuutensa ihmisenä, suomalaisena ja miehenä perustuu sellaiseen ihmiskäsitykseen, että pakolla ja velvollisuudella saadaan aikaan yhteistä hyvää ja tullaan osaksi yhteiskuntaa. Todellisuudessa tiedämme, että ihmiset oppivat ja tekevät parhaiten, kun he tekevät itse valintoja.

Varjonyrkkeily murtomaahiihdon, petaamistaidon ja nuorten fyysisen kunnon nostamisen olennaisuudesta olisi syytä jo lopettaa.

Suomessa on vuosikymmeniä toiminut esimerkiksi vapaaehtoinen pelastuspalvelu. Vapepa on 52 järjestön verkosto, joka tulee viranomaisia onnettomuuksissa ja kriisitilanteissa. Sen toimintaan osallistuu 10 000 vapaaehtoista yli 1 000 hälytysryhmässä. Nämä ihmiset kouluttautuvat ja antavat aikaansa täysin omasta tahdostaan, ilman pakkoa. Kuten tuhannet ja taas tuhannet muutkin suomalaiset, jotka toimivat erilaisessa vapaaehtoistyössä.

Jos kansalaistaitoja täytyy koko ikäluokalle opettaa, jos tässä siis koetaan ongelmaa ja vajetta, niin silloin varmaan paras malli olisi pidentää peruskoulua vaikkapa vuodella ja opettaa tarvittava sen puitteissa. Terveystarkastukset ja kopin ottamiset syrjäytymisuhan alla olevista on varmasti sekin syytä pitää erillään puolustuspolitiikasta.

Jos sukupuolineutraalimpaa järjestelmää halutaan luoda, jos siis joku vielä haluaa säilyttää asevoimat, voidaan toki tehdä valinta jonkin muun mielivaltaisen kriteerin perusteella. Esimerkiksi arpa voisi toimia tai sitten koko järjestelmästä voidaan tehdä vapaaehtoinen kaikille, jolloin mukaan valikoituvat motivoituneimmat. Vaihtoehtoja ja malleja on monia, keskustelua pitäisi käydä oikeilla argumenteilla maanpuolustuksen ja yhteiskunnan todellisista tarpeista käsin. Varjonyrkkeily murtomaahiihdon, petaamistaidon ja nuorten fyysisen kunnon nostamisen olennaisuudesta olisi syytä jo lopettaa.

Kirjoittaja on Suomen Rauhanliiton toiminnanjohtaja.

Aseistariisunta aseet & armeijakonfliktirauhaturvallisuus Suomi Suomen RauhanliittoSadankomiteaPax-lehti

Lue myös

Solmuun kierrettyä revolveria esittävä patsas New Yorkissa

Uusi ydinvarustelukierre uhkaa – Kehitystä on vaikea ennustaa, sillä suurvaltojen presidentit osaavat yllättää

Kansainväliset sopimukset ovat viime vuosikymmeninä vähentäneet tuntuvasti ydinaseiden määrää. Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ilmoitus INF-sopimuksesta vetäytymisestä kertoo sovun murenemisesta. Kehityksen suuntaa on mahdotonta ennustaa, kirjoittaa Tukholman rauhantutkimusinstituutin Siprin johtaja Dan Smith.
Poika esittelee kättä, jossa on rypäleaseen tekemä haava

Raportti: Rypäleasesopimusta ei ole kymmenen vuoden aikana rikottu kertaakaan – ulkopuolella kuitenkin yhä paljon maita

Rypäleaseet kieltävässä sopimuksessa on mukana 103 maata, jotka ovat tuhonneet nyt jo 99 prosenttia asevarastoistaan. Se osoittaa, että sopimuksen ulkopuolella olevienkaan maiden ei pitäisi olla mahdotonta liittyä siihen, sanovat järjestöt. Esimerkiksi Suomi ei ole mukana sopimuksessa.
Haarukan piikkejä

Kansainväliset vapaaehtoiset jakavat hävikkiruokaa tarvitseville Helsingissä

Vapaaehtoiset jakavat kasvisruokaa kuudessa paikassa Helsingissä. Tarkoituksena on kertoa köyhyyden, eriarvoisuuden ja asevarustelun yhteyksistä.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.