Uutiset Maahanmuuttajat globaalin etelän äänenä

Yksin tulleiden alaikäisten perheenyhdistämisestä on tehty Suomessa poikkeuksellisen vaikeaa – ”Kotoutuisin sata kertaa paremmin, jos he olisivat täällä”

Perheenyhdistäminen on Suomessa esimerkiksi Ruotsiin ja Norjaan verrattuna niin vaikeaa, ettei moni edes yritä. Esimerkiksi afganistanilaisia hakijoita rajoittaa sääntö, jonka mukaan heidän pitää jättää hakemuksensa Intiassa. Opiskelijat Shayegh Adeli ja Ali Nazari uskovat, että he menestyisivät paremmin, jos perhe olisi tukemassa.
Nuori mies istuu sohvalla, taustalla punainen seinä
Ali Nazari suorittaa merkonomin tutkintoa ja tähtää bisnesmieheksi. Hän on silti huolissaan Afganistaniin jääneestä perheestään. (Kuva: Teija Laakso)

”Nyt olen turvallisessa paikassa.”

Se oli Ali Nazarin, 15, ensimmäinen ajatus, kun hän saapui Suomeen pitkän ja vaikean matkan jälkeen vuonna 2015.

Nazari on kotoisin Afganistanista, josta hän oli paennut jo neljä vuotta aiemmin Iraniin. Talebanit tappoivat hänen isänsä tämän kieltäydyttyä luovuttamasta maatilaansa taistelijoiden käyttöön.

Nazari ilmoitti perheensä vanhimpana lapsena asiasta poliisille. Kun talebanit alkoivat kysellä hänen peräänsä, hän pakeni Iranissa asuvan enonsa luo.

Iranissa elää jopa kolme miljoonaa afganistanilaista, joista useimmilla ei ole virallista oleskelulupaa, ei myöskään Nazarilla. Siksi viranomaiset aikoivat palauttaa hänet takaisin Afganistaniin.

”Jos olisin mennyt takaisin, minut olisi tapettu”, nyt 19-vuotias Nazari uskoo.

Hän lähti Suomeen, sai oleskeluluvan, aloitti opiskelut ja asuu nykyään omillaan. Se ei ole ollut helppoa, sillä häntä kalvaa jatkuva huoli Afganistaniin jääneestä äidistään ja kolmesta nuoremmasta sisaruksestaan.

”Tarvitsisin heitä todella paljon. Minulla on ikävä heitä.”

Nazari on yksi monesta samassa tilanteessa olevasta. Vuonna 2015 Suomeen saapui turvapaikanhakijana ilman huoltajaa yhteensä 3 014 alaikäistä. Tänä vuonna tammi–syyskuussa heitä on ollut enää 60.

Lain mukaan heidän perheensä voivat hakea oleskelulupaa Suomesta, mutta käytännössä vain harvalla on todellinen mahdollisuus perheenyhdistämiseen. Syynä ovat varsinkin 2010-luvun aikana tehdyt lakimuutokset.

”Suurin vaikeus on, etteivät perheet saa edes jätettyä hakemusta. Lisäksi vain pienellä osalla sen jättäneistä on mahdollisuus saada myönteinen päätös korkeiden toimeentulovaatimusten vuoksi”, sanoo Siirtolaisuusinstituutin erikoistutkija Johanna Hiitola.

Hänen mukaansa perheenyhdistämisestä on tehty Suomessa poikkeuksellisen vaikeaa jopa muihin Pohjoismaihin verrattuna.

Hiitola tutkii Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa lakimuutosten vaikutuksia perheenyhdistämiseen sekä sitä, miten perheet selviytyvät erossaolosta. Hän on haastatellut yhteensä 49:ää perheenyhdistämistä haluavaa pakolaistaustaista ihmistä, joista 16 on alaikäisenä yksin Suomeen tulleita.

Afganistanilaiset joutuvat matkustamaan Intiaan

Yksi suurimmista Hiitolan tutkimuksessa esiin nousseista ongelmista liittyy hakemusten jättämiseen Suomen suurlähetystöissä.

Vuonna 2012 voimaan tulleen lakimuutoksen mukaan perheenyhdistämistä voi hakea vain ulkomailla oleva perheenjäsen tai -jäsenet. Heidän on hankittava tarpeelliset paperit ja matkustettava lähetystöön. Osa jättää hakemuksen sähköisenä, mutta heidän on silti päästävä lähetystöön haastatteluun.

Matka on monelle mahdoton muun muassa vaarojen ja hinnan takia. Esimerkiksi aikuisen paperihakemus maksaa 470 euroa, lapsen 250 euroa.

Afganistanilaisille erityisiä hankaluuksia aiheuttaa vuonna 2015 hyväksytty asetus, jonka mukaan heidän perheenyhdistämishakemuksensa käsitellään Intian New Delhissä. Matkustaminen sinne edellyttää viisumia, joka taas vaatii rahaa ja henkilöllisyystodistusta.

Myös Ali Nazarin perhe joutui hankkiutumaan New Delhiin, jopa kahteen otteeseen. Lopulta päätös oli kielteinen, koska hakemuksesta puuttui tiettyjä dokumentteja. Haastatteluhetkellä Nazarin perhe odottaa Maahanmuuttovirastolta uutta päätöstä.

”Olemme lainailleet rahaa enkä tiedä, miten saan maksettua ne takaisin. Olen pari–kolmetuhatta euroa velkaa kavereille. Mitä voin tehdä”, Nazari suree.

Muualle paenneiden afganistanilaisten hakemuksia vaikeuttaa puolestaan se, että hakemuksen jättömaassa on oleskeltava laillisesti. Niinpä esimerkiksi Iranissa ilman oleskelulupaa oleskelevat afganistanilaiset eivät voi jättää hakemustaan Suomen Teheranin suurlähetystössä vaan heidänkin pitää matkustaa New Delhiin.

”Se on ihan mahdotonta. Heillä ei ole mitään papereita, ja niitä varten pitäisi mennä takaisin Afganistaniin. Miksi Suomen hallitus oikein on tehnyt näin? Sama kuin sanoisi suomalaiselle, että hae paperit Etelä-Koreasta”, kritisoi Shayegh Adeli, 20.

Adeli syntyi Afganistanissa, mutta hänen perheensä pakeni isonveljen kuoleman jälkeen Iraniin jo hänen ollessaan vauva. Koska pelkona oli palautus Afganistaniin, perhe lähetti Adelin ja tämän pikkuveljen pakoon vuonna 2015. Muiden matkaan ei ollut varaa. Nyt hän haluaisi perheensä Suomeen, mutta perhe ei ole voinut jättää hakemusta.

Suomi keskittää ”paikallistuntemuksen”

Ulkoministeriön konsulipäällikön Pasi Tuomisen mukaan New Delhi on valittu afganistanilaisten hakemusten jättöpaikaksi siksi, että esimerkiksi Iranissa he eivät yleensä oleskele laillisesti eivätkä siksi voi jättää hakemusta Teheranissa.

”Tarkoituksena on myös ollut keskittää paikallistuntemus New Delhiin”, hän sanoo.

Suomella on suurlähetystö myös Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa, mutta siellä hakemusten jättämistä rajoittaa turvallisuustilanne.

Suomen Teheranin ja Ankaran suurlähetystöjen mukaan silloin, kun afganistanilaiset oleskelevat Iranissa tai Turkissa laillisesti, he voivat jättää perheenyhdistämishakemuksensa kyseisten maiden Suomen suurlähetystöissä. Ainakaan Turkissa väliaikainen viisumi tai turistina oleskelu eivät kuitenkaan riitä laillisen oleskelun todistamiseen.

Tutkija Johanna Hiitolan mukaan käytännössä hakijoita on ohjattu Turkistakin New Delhiin.

”Tiedonkulku ei tunnu toimivan eikä hakijoille tiedoteta kunnolla, mihin lähetystöön heidän pitäisi mennä.”

Hakemuksia ei uskalleta jättää

Lähetystöbyrokratian lisäksi perheenyhdistämistä vaikeuttavat toimeentulorajat, jotka säädettiin vuonna 2016. Esimerkiksi nelihenkisen perheen on tienattava nettona 2 600 euroa kuukaudessa, jotta perheenyhdistäminen voidaan tehdä.

Valtioneuvoston kanslia arveli lakimuutoksen jälkeen tehdyssä selvityksessä, että todennäköisesti vain 1–2 prosenttia kansainvälistä suojelua saavista täyttää toimeentuloedellytyksen. Heihin sääntöä ei kuitenkaan sovelleta, jos perheenyhdistämistä haetaan kolmen kuukauden sisällä siitä, kun Suomessa asuva perheenjäsen on saanut turvapaikan.

”Alaikäiset eivät kuitenkaan tavallisesti saa kansainvälistä suojelua vaan oleskeluluvan esimerkiksi yksilöllisestä inhimillisestä syystä”, Hiitola muistuttaa.

Lain mukaan toimeentuloedellytyksestä voidaan poiketa, mikäli lapsen etu näin vaatii.

”Käytännössä esimerkiksi alle 15-vuotiaan ei voi olettaa voivan elättää perhettään. Näppituntumani on, että näissä tapauksissa perheenyhdistämisen toimeentulorajoista yleensä poiketaan”, arvioi Maahanmuuttoviraston (Migri) tulosaluejohtaja Anu Tarén.

Tutkija Johanna Hiitolan mukaan ongelmana kuitenkin on, että tulorajojen sekä muiden tiukkojen ehtojen takia monet perheet eivät uskalla edes jättää hakemusta. Myös monet edustajat, oikeusavustajat, sosiaalityöntekijät ja perheryhmäkotien työntekijät neuvovat, ettei hakemusta kannata jättää.

Esimerkiksi hänen aineistossaan vain kaksi nuorta on aloittanut perheenyhdistämisprosessin ja vain yksi on saanut perheensä Suomeen.

Maahanmuuttovirasto ei tilastoi erikseen juuri yksin tulleiden alaikäisten perheenyhdistämisiä. Tilastoista kuitenkin näkyy, että kansainvälistä suojelua saavien sekä muiden ulkomaalaisten huoltajien hakemukset vähenivät tuntuvasti vuonna 2012, kun laki alkoi velvoittaa matkaa lähetystöön.

Vuonna 2016, vuosi sen jälkeen, kun Suomeen tuli runsaat 3 000 alaikäistä yksin, kansainvälistä suojelua saavien ja muiden ulkomaalaisten huoltajat jättivät perheenyhdistämishakemuksia vain 63, seuraavana vuonna 132.

Migrin Anu Tarén arvelee, että yksi syy hakemusten vähäisyyteen voi olla se, että aiemmin laki määräsi, että lapsen on pysyttävä alaikäisenä koko turvapaikanhakuprosessin ajan. Sittemmin lakia on muutettu, mutta se ei vaikuta takautuvasti.

Nuori mies, taustalla lehtihylly
Shayegh Adeli toimii aktiivisesti muun muassa Punaisen Ristin nuorten vaikuttajatiimissä. Hän syntyi Afganistanissa mutta pakeni perheensä mukana Iraniin jo ollessaan vauva. (Kuva: Teija Laakso)

Tiukka linja verrattuna Skandinaviaan

Suomen järjestelmää voi pitää poikkeuksellisen tiukkana verrattuna esimerkiksi Norjaan ja Ruotsiin. Suomessa on korkeampi toimeentuloedellytys kuin kummassakaan maassa ja kalliimmat hakemusmaksut kuin Ruotsissa.

Norjassa ja Ruotsissa alaikäisten perheisiin ei myöskään sovelleta toimeentulorajaa. Hakemuksen voi jättää useammassa eri lähetystössä.

Norjassa on lisäksi voimassa sääntö, jonka mukaan afganistanilaisten tapauksessa Norjassa oleva perheenkokoaja voi hoitaa haastattelut.

Tutkijat ovat myös pohtineet, onko Suomen linja lainkaan kansainvälisten velvoitteiden mukainen. EU:n perheenyhdistämisdirektiivin direktiivin mukaan oikeutta perheeseen tulisi pitää ensisijaisena ja perheenyhdistäminen tulisi estää vain poikkeustapauksissa, muistuttaa Hiitola sekä ryhmä suomalaistutkijoita viime keväänä julkaistussa Valtiotieteellisen yhdistyksen Politiikasta.fi-blogissa.

Myös Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin johtaja Elina Pirjatanniemi arvioi toukokuussa Helsingin Sanomien haastattelussa, että Suomessa toimitaan perheenyhdistämisasioissa riskirajoilla, sillä liian tiukat käytännöt voivat rikkoa lapsen oikeuksia sekä oikeutta perheeseen.

Hallitus lupaa uudistuksia

Suomeen yksin tulleet alaikäiset pääsevät yleensä perheryhmäkotiin, ja heille määrätään oma edustaja. Hiitolan tutkimuksen mukaan perheestä erossa oleminen aiheuttaa kuitenkin muun muassa unettomuutta, keskittymisvaikeuksia, sopeutumisvaikeuksia ja itsetuhoisuutta.

Myös Ali Nazarilla ja Shayegh Adelilla on ollut vaikeaa.

”Jouduin syömään unilääkettä enkä voinut syödä tai juoda. Olin pari kuukautta poissa koulustakin”, Nazari muistelee.

Hän toivoo, että matkustusvaatimuksia helpotettaisiin, hakemuksiin saisi rahallista tukea ja oikeusapua parannettaisiin.

Myös veljensä kanssa Suomeen saapunut Shayegh Adeli on kokenut paljon. Vaikka sekä hän että veli saivat jäädä Suomeen, he joutuivat kasvamaan eri paikoissa. Muu perhe on paennut Iranista Turkkiin.

Miten he pärjäävät?

”Ei hyvin”, Adeli sanoo.

Vaikeuksista huolimatta Adeli ja Shayegh ovat päässeet pitkälle. Kumpikin puhuu sujuvaa suomea, Nazari opiskelee merkonomiksi ammattiopistossa ja Adeli suorittaa sekä ylioppilastutkintoa että merkonomintutkintoa.

Nazari tekee vapaaehtoistyötä muun muassa vanhusten parissa ja kumpikin on mukana Punaisen Ristin yksin tulleiden nuorten vaikuttajatiimissä, joka on tavannut muun muassa poliitikkoja lakien muuttamiseksi.

He miettivät silti, mihin kaikkeen muuhun voisivat vielä pystyä.

”Olen kotoutunut ilman perhettäkin hyvin, mutta jos perheeni olisi täällä, vaikutus olisi satakertainen. En ymmärrä, miksi Suomen hallitus tekee näin. Perheenyhdistämisen mahdollistaminen olisi sijoitus nuoriin”, Adeli sanoo.

Muutoksia saattaa tulla tällä hallituskaudella, sillä hallitusohjelmassa luvataan selvittää perheenyhdistämisen liittyviä ongelmia. Sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) erityisavustaja Jarno Lappalainen kertoo Maailma.netille sähköpostitse, että alaikäisten tulorajat ollaan poistamassa ensi keväänä lakihankkeella ja että perheenyhdistämiseen liittyvät kysymykset ovat menossa selvitykseen.

Tämä asiakirja on tuotettu Euroopan unionin rahoitustuella. Tämän asiakirjan sisällöstä vastaa tuensaaja, eikä sen voida missään olosuhteissa katsoa heijastavan Euroopan unionin kantaa.

Logo EU 2019 FVR
Logo FVR 2019
Logo 2019 Fingo pieni FVR

Maahanmuuttajat globaalin etelän äänenä nuorisopakolaisetsiirtolaisuuspolitiikkalaki AfganistanSuomi

Lue myös

Nainen puolilähikuvassa

Maahanmuuttajanuorten asioista puhuvat usein keski-ikäiset kantasuomalaiset keskenään – MakeSomeNoise-foorumi antaa äänen maahanmuuttajataustaisille nuorille

Helsingissä perustetun MakeSomeNoise-foorumin nuoret eivät ole kokemusasiantuntijoita vaan asiantuntijoita, jotka puhuvat tärkeinä pitämistään asioista. Yksi sen aktiiveista on Ulkar Aghayeva, joka sai 16-vuotiaana kuulla olevansa ylikoulutettu siivoojan työhön.
Mustatukkainen nainen vihreässä paidassa ikkunan edessä

Podcast: ”Olen suomalainen kirjailija, joka kirjoittaa espanjaksi” – Roxana Crisólogo on julkaissut neljä runokirjaa, mutta ei voi hakea Suomen kirjailijaliiton jäsenyyttä

Suomessa muiden kuin suomeksi tai ruotsiksi kirjoittavien kirjailijoiden on vaikea saada tukea tai näkyvyyttä. Perulaissyntyinen runoilija Roxana Crisólogo perusti Sivuvalo-projektin, joka edistää maahanmuuttajakirjailijoiden asemaa Suomessa. Kuuntele podcast!
Fight racism -kyltti rakennuksen edustalla

Podcast: Rasistinen nimittely vahingoittaa mielenterveyttä – ”Kuulemme sitä niin paljon, että luulemme sen olevan normaalia”, sanoo Fiona Musangamfura

63 prosenttia Suomen tummaihoisista on kokenut rasistista syrjintää. Se on tuttua Fiona Musangamfuralle, joka vei nimittelyn lopulta oikeuteen. Maahanmuuttajien terveysongelmista väitelleen Shadia Raskin mukaan terveyspalveluissa ei vielä ymmärretä syrjinnän terveysvaikutuksia. Kuuntele podcast!

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Puolilähikuva naisesta vihreällä penkillä kimppu vaaleanpunaisia neilikoita kädessään

”Meidän aikamme on narsistista pöhöttyneisyyttä ja omakuvien monistamista” – Tanssija Sanna Kekäläinen teki esityksen ilmastonmuutoksesta ja ihmisen vaikutuksesta maapalloon

Sanna Kekäläinen pohti vuosia, miten kääntää ilmastonmuutos esittävien taiteiden kielelle. Tuloksena on Kansallisteatterin suurella näyttämöllä ensi-iltansa saava teos If I Would Lose My Voice, jonka keskiössä eivät ole ihmiset henkilökohtaisine tunteineen vaan maapallo, jolla ihmiset ovat ”pelkkiä pieniä kakkiaisia”.
Rivi lapsia pesemässä käsiään hanojen alla.

Raportti: 43 prosenttia maailman kouluista on ilman käsienpesumahdollisuutta

Kouluja avataan koronasulun jälkeen, mutta etenkin vähiten kehittyneissä maissa viruksen leviämistä on vaikea estää, koska käsienpesumahdollisuutta ei ole.
Laiva satamassa.

Järjestöjen uusi meripelastusalus aloittaa Välimerellä – ”Tavallisten ihmisten yhteinen vastalause EU:n rasistiselle politiikalle”

Välimeri on ollut koronaviruksen ja viranomaisten toimien takia aikoina tyhjä pelastusaluksista. Nyt Lääkärit ilman rajoja ja Sea-Watch ovat laskemassa liikkeelle uuden aluksen.
Nainen pöydän takana.

Alkuperäiskansojen maat ovat vaarassa, kun talouksia elvytetään pandemian jäljiltä

Kiinnostus alkuperäiskansojen asuttamien alueiden luonnonvaroihin on lisääntynyt, sillä talouksille halutaan piristysruiske koronapandemian jälkeen. Se voi pahentaa pandemian vaikutuksia, varoittaa Amerikkojen ihmisoikeuskomission varapresidentti Antonia Urrejola.
Mies ja lapsi tulvavedessä kelluvassa veneessä.

Bangladeshissa on pahimmat tulvat vuosiin – Noin 5,5 miljoonaa ihmistä kärsii seurauksista

Bangladeshin monsuunikaudella sataa aina, mutta tänä vuonna sateet ovat olleet poikkeuksellisen rankkoja ja tulvat kestäneet kauan. ”Ne, joilla ei laillani ole minne mennä, elävät taloissa, jotka ovat osittain veden alla. Huoneessamme on polven syvyydeltä vettä”, kertoo räätäli Arif Hossain.

Luetuimmat

YK:n kestävän kehityksen raportti: Afrikan maat saavuttaneet ilmastotavoitteet parhaiten, Suomi ja muut länsimaat listan häntäpäässä
”Meidän aikamme on narsistista pöhöttyneisyyttä ja omakuvien monistamista” – Tanssija Sanna Kekäläinen teki esityksen ilmastonmuutoksesta ja ihmisen vaikutuksesta maapalloon
Tutkimus: Alle 15-vuotiaiden tyttöjen sukuelinten silpominen romahtanut Afrikassa – ”Riskitekijät ovat silti yhä vallalla”
Zimbabwe pidätti protestijohtajan
Koronavirus on vauhdittanut etäoppimista myös kehittyvissä maissa – Moni kuitenkin putosi kyydistä, eivätkä kaikki pääse enää takaisin
Koronavirus supistaa vaateteollisuutta, ja seuraukset osuvat pahimmin kehitysmaiden työntekijöihin – Miljoonat ovat jääneet ilman palkkaansa
Akkuteollisuus ei pärjäisi ilman Kongon pahamaineisia kaivoksia – Koboltin eettisyyttä on vaikea varmistaa, sanoo kaivosalueella vieraillut suomalaistutkija
Lähes kolmannes haitilaisista kärsii nälästä – Köyhyyden siemenet kylvettiin jo siirtomaa-aikoina, ja siksi maan kriisi on helppo unohtaa
Alkuperäiskansojen maat ovat vaarassa, kun talouksia elvytetään pandemian jäljiltä
Suomalaisjärjestöiltä tukea Beirutin avustustyöhön – Räjähdys on maalle jälleen uusi kriisi