Maahanmuuttajataustaisten vanhempien lapsiksi syntyneet ja kasvaneet kokevat usein elävänsä ikään kuin kahden erilaisen kulttuurin välimaastossa.

Rikastuttaako se elämää vai aiheuttaako se kriisin sisäisten ristiriitojen tai ulkoisten paineiden, kuten ulkomaailman näkemysten, vuoksi?

Leyla* on 25-vuotias irakilais-suomalainen, joka on syntynyt ja kasvanut Suomessa. Hän kokee elävänsä kahta elämää.

“Olen jatkuvasti sodassa itseni kanssa, vaikka yritänkin löytää kultaisen keskitien kummankin maailman uskomusten, etiikan, moraalin ja ymmärryksen välillä”, hän sanoo.

18-vuotiaan bangladeshilais-suomalaisen Safin Murshedin kokemukset ovat erilaisia. Suomessa syntyneen Murshedin mielestä kahden kulttuurin sisällä eläminen on vaikuttanut häneen myönteisesti. Se on tapahtunut vuorovaikutuksessa eri kulttuureihin kuuluvien ihmisten kanssa.

Somalialaissyntyinen suomalainen, Amina Mohamed, 31, puolestaan ei ole huolissaan sisäisestä tasapainostaan vaan siitä, miten muu maailma näkee hänet.

“Jotkut ihmiset määrittelevät minut asettamalla minut tiettyyn kulttuuriin, joka on tuntematon itsellenikin”, hän sanoo.

Monikulttuurisuus on ongelma ulkopuolisille

Amina Mohamed muutti Suomeen nelivuotiaana perheensä kanssa Somaliasta. Hän on sosionomi (YAMK) ja työskentelee Suomi-Somalia Seurassa projektityöntekijänä.

Hän kokee, että kahden kulttuurin välillä eläminen on rikastuttanut hänen elämäänsä valtavasti hänen opittuaan hyödyntämään sitä.

“Mielestäni kulttuuri on jotakin, joka muuttuu kaiken aikaa. Etenkin teininä kyselin, kuka oikein olen. Halusin tietää paikkani yhteiskunnassa. Koulussa ei halua olla erilainen.”

Hämmennys meni ohi vanhempien avustuksella.

“Ymmärsin, että perheeni on elänyt suomalaisessa kulttuurissa lähes saapumispäivästämme alkaen. Lisäksi ystävät ja naapurit ovat auttaneet minua siinä, miten olla aktiivinen yhteiskunnassa nuoresta pitäen.”

Mohamedin mukaan identiteetti on auttanut häntä löytämään paikkansa yhteiskunnassa. Avaintekijänä on ollut koulutus.

“Koen, että elän yhtä elämää, jossa molemmat kulttuurit yhdistyvät muokattuina. Olen suomensomalialainen. Tämä on minun kotimaani ja olen onnellinen.”

Hän on kuitenkin myös huomannut, että hänen identiteettinsä ja kulttuurinsa on ongelma ulkopuolisille. Osa unohtaa hänen yksilöllisyytensä ja suhtautuu häneen säälivästi. Johtopäätöksiä vedetään etenkin Mohamedin ulkonäön, kuten huivin, vuoksi.

“Ihmiset esimerkiksi ajattelevat, että koska olen musta musliminainen, en pysty ajattelemaan vaativissa keskusteluissa. Ammattitaitoni kyseenalaistetaan usein. Olen väsynyt siihen, että minun pitää todistella kyvykkyyttäni taustani takia, sekä siihen, että ihmiset teeskentelevät tuntevansa minut. Sen kuilun ylittäminen on hyvin vaikeaa.”

Kahden kulttuurin identiteetti ei ole aina helppo

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvää toimintaa johtavan tutkimuspäällikön, psykologian dosentti Anu Castanedan mukaan kahdessa kulttuurissa eläminen voi rikastuttaa elämää mutta olla myös haastavaa.

“Joskus tilanne, jossa kotiympäristön arvot, tavat tai odotukset eroavat merkittävästi muun arkisen ympäristön, kuten koulumaailman, arvoista, tavoista tai odotuksista, voi tuoda haasteita. On raskasta yrittää toteuttaa samanaikaisesti monenlaisia odotuksia. Se voi vaikeuttaa myös yhtenäisen minäkuvan rakentumista. Itsensä kokeminen hyväksi ja hyväksytyksi voi olla vaikeaa”, hän sanoo.

Kahdessa kulttuurissa elävät kokevat usein syrjintää, mikä voi lisätä henkistä taakkaa ja synnyttää ahdistusta, häpeää ja vihaa.

“Muiden ihmisten voi olla vaikea ymmärtää kahdessa kulttuurissa elävien maailmaa, sillä se on vaikeaa ihmiselle itselleenkin.”

Kaksoisidentiteetti on mahdollinen

Sosiaalipsykologisesti konflikti eri identiteettien välillä voi vaikeuttaa identiteetin kehitystä ja myönteisten asenteiden syntymistä yhteiskuntaa kohtaan. Maahanmuuttaja voi kokea selkeän identiteetin puuttumista ja arvoristiriitoja, sanoo Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian professori ja tieteenalavastaava Inga Jasinskaja-Lahti.

“Maahanmuuttaja voi kehittää myös niin kutsutun reaktiivisen etnisyyden, jota luonnehtii valtakulttuurin vastustaminen ja kielteiset asenteet enemmistöä kohtaan”, hän kertoo.

Jasinskaja-Lahden mukaan ihannetilanteessa maahanmuuttajat kehittävät myönteisen kaksoisidentiteetin, joka koostuu kansallisesta identiteetistä sekä niin sanotusta vähemmistöidentiteetistä, jotka liittyvät myönteisesti toisiinsa. Näin maahanmuuttaja on kiinnittynyt molempiin kulttuureihin ja kokee kuuluvansa tasavertaisena jäsenenä molempiin.

“Jos sen sijaan nämä identiteetit kehittyvät toisilleen vastakkaisiksi, eikä valtaväestö tue etnisen vähemmistöidentiteetin kehitysmahdollisuuksia, vaarana on marginalisoituminen.“

Myös Anu Castaneda muistuttaa, että kokemus siitä, että ihminen on yhteiskunnan oikeutettu jäsen, on minäkuvan rakentumisen kannalta keskeistä.

“On tärkeää, että ihminen voi arvostaa omaa etnistä identieettiään, joka voi olla vaikkapa kahden kulttuurin yhdistelmä. Valitettavasti toisinaan yhteiskunta kyseenalaistaa tämän, ja yksilö päätyy toiseuden tai huonommuuden kokemukseen.“

Kahden kulttuurin siltana

Leyla on suorittanut oikeustieteen tutkinnon Tallinnan yliopistossa. Hänen perheensä muutti Suomeen 30 vuotta sitten Persianlahden sodan aikana. Hän työskentelee monikulttuurisuusasiantuntijana maahanmuuttokysymysten parissa ja on myös ihmisoikeusaktivisti sekä naisten oikeuksien puolustaja.

“Kahdessa kulttuurissa eläminen kertoo, kuka olen, miten ymmärrän asiat ja mitkä ovat syyni toimia tietyllä tavalla. Usein näen itseni anarkistina ja samaan aikaan siltana kahden kulttuurin välissä. Sillan toisessa päässä on ‘äidinmaani’ Irak ja toisessa päässä kotimaani Suomi”, hän kertoo.

Leyla noudattaa irakilaisen kulttuurin kunniakäsityksiä mutta on ylpeä myös suomalaisuudestaan. Hän uskoo järjestettyyn avioliittoon ja meni itsekin naimisiin sen mukaisesti.

Hän kertoo kokeneensa rasismia rotunsa ja uskontonsa vuoksi etenkin opiskeluaikoinaan.

“Minua ei ikinä hyväksytä sataprosenttisesti”

Safin Murhsed käy lukion viimeistä luokkaa. Hänen lapsuutensa on ollut kulttuurisesti moninainen.

“Kotona vanhempani opettivat minulle bengalilaista kulttuuria ja bengalin kieltä. Koulussa taas opin suomalaisen kulttuurin.”

Murshed kokee, että hänellä on kaksi persoonallisuutta: muiden bengalien joukossa hän käyttäytyy bengalien tavoin ja suomalaisten joukossa suomalaisten tavoin.

“Minun täytyy eriyttää kaksi kulttuuria ja toimia niiden mukaan, mikä on osa elämääni. Kyse ei ole ‘keinotekoisesta’ tai ‘alkuperäisestä’ persoonallisuudesta. On aika outoa, että kahden kulttuurin välissä syntyminen tekee ihmisestä tällaisen.”

Suomalaisen ja bengalilaisen kulttuurin välillä on paljon eroja. Suomessa 18-vuotias on aikuinen ja vapaa elämään, kuten haluaa. Bengalilaisessa kulttuurissa asia on toisin.

“Haluaisin tehdä samoja asioita kuin ystävänikin, mutta minun on myös kuunneltava vanhempiani. Bengalilaisessa kulttuurissa meidät opetetaan kunnioittamaan vanhempia. Minun isäni tottelee isoisää.”

Murshidin vanhemmat ovat liberaaleja ja ovat yrittäneet myös sallia pojalleen vapauksia.

“He eivät kuitenkaan pidä suomalaisen kulttuurin yliavoimuudesta, kuten juomisesta, tyttöystävän yökyläilyistä ja muusta vastaavasta. Benglanilaisessa kulttuurissa on rajoja. Siitä seuraa kulttuurisia ristiriitoja.”

Murshed inhoaa, kun häneltä kysytään, miksi hän on tullut Suomeen.

“Mitä minun pitäisi vastata? Minä synnyin täällä!”

Kysymys luo tunteen siitä, että hän on ulkopuolinen.

“Vaikka kuinka olen yrittänyt olla suomalainen, minua ei ikinä hyväksytä sataprosenttisesti suomalaiseksi. Se on yhteiskunnallinen asia.”

* Leylan nimi on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Kirjoittaja on freelance-toimittaja.

Suomennos: Teija Laakso