Uutiset Siirtolaisuus ja pakolaisuus

Selviytyminen palestiinalaisena Libanonissa on elämänmittainen haaste – Kaksi pakolaisnaista kertoo tarinansa

Palestiinalaisia pakeni joukoittain Libanoniin 70 vuotta sitten, kun Israelin valtio perustettiin. Heillä ei vieläkään ole kansalaisoikeuksia. Pakolaisleireissä elämä on usein raskasta, köyhää ja rajallista, mutta elämänilo voi löytyä vaikkapa lastenkasvatuksesta tai työstä.
Palestiinalaispakolainen sekoittamassa punaista maustetta
Ghali Ramzi Kaddoura asuu aivan El Bussin pakolaisleirin laidalla. Työtilanakin toimivalta parvekkeelta näkyy Tyroksen kaupunkia. (Kuva: Hanna Hirvonen)

Palestiinalaispakolaisten leirillä Nahr El Baredissa kulkiessa näkee murskana olevia sekä keskeneräisiä rakennuksia siellä täällä. Ne muistuttavat vuodesta 2007. Silloin tämä Pohjois-Libanonissa oleva pakolaisleiri tuhoutui täysin Libanonin armeijan ja Fatah al-Islam -järjestön taistelussa.

Moni kaipaa leiriä sellaisena kuin paikka oli ennen tuhoa: kadut olivat kapeampia mutta asunnot tilavampia. Niin oli parempi, koska moni ei löydä juurikaan syitä viettää aikaa ulkona. Myös ihmismielet ovat murskana. Lapsillekin raivotaan herkästi heidän leikkiessään kaduilla.

Kovaa työtä koulutuksen eteen

Nahr El Baredissa asuva Ibtisam Loubani on seitsemän lapsen äiti. Lapsista nuorin käy seitsemättä luokkaa, vanhimmat kaksi ovat yliopistossa.

”Kaikki lapseni opiskelevat”, Loubani sanoo ensimmäiseksi.

Siitä onkin syytä olla ylpeä. Vaikka Libanonissa lähes kaikki palestiinalaiset aloittavat koulun, paljon lapsia tippuu pois jo nuorella iällä. Yliopistotutkinto on hieman yli kuudella prosentilla.

Vanhemman tuki on korvaamatonta opiskelussa. Loubanin päivä alkaa aamiaisen valmistuksesta, sitä seuraavat muut kotityöt ja lounaan tekeminen koulusta palaaville. Työkseen Loubani antaa yksityisopetusta pakolaisleirissä, mihin kuluu loppupäivä.

Puurtamisesta huolimatta varat eivät millään tahdo riittää. YK:n palestiinalaisjärjestö UNRWA:n kouluissa opiskelu on lukion loppuun saakka maksutonta. Kuluja kuitenkin tulee esimerkiksi oppimateriaalin kopioimisesta.

Yliopistossa vastassa ovat lukukausimaksut ja matkakulut. Loubani lainaa usein rahaa, jonka takaisinmaksu onnistuu UNRWA:n avustuksen tullessa. Apu on 10 dollaria kuukautta kohden kullekin perheenjäsenelle. Sen saa kolmen kuukauden välein.

Loubani itse on opiskellut kymmenen luokkaa, minkä jälkeen hän meni naimisiin ja lopetti koulun. Mies sairastaa skitsofreniaa ja asuu arvaamattoman käytöksensä takia erillään muista.

”Itse asiassa kaikki arjessa on vaikeaa. Olen kuitenkin onnellinen, sillä rakastan lapsiani ja olen ylpeä heistä. Oma unelmani on, että lapseni voisivat toteuttaa haaveensa kaikista haasteista huolimatta.”

Vuosikymmeniä väliaikaisuutta

Libanonissa on nykyisin kaksitoista palestiinalaisleiriä ja palestiinalaisia on noin 250 000. Palestiinalaiset joutuivat pakenemaan kotimaastaan naapurimaihin, pääosin Libanoniin, Syyriaan ja Jordaniaan, vuonna 1948 Israelin valtion perustamisen alta. Nakba on palestiinalaisten käyttämä sana noista tapahtumista. Tämä arabiankielinen sana tarkoittaa katastrofia.

Libanoniin paettiin Palestiinan pohjoisosista. Moni lähti kotoaan mukanaan pelkkä avain luullen palaavansa parin viikon kuluttua.

Paosta on nyt runsaat 70 vuotta. Pakolaisleirit ovat muuttuneet telttakylistä betonilähiöiksi. Väliaikaisuus näkyy silti kaikkialla. Leireissä rakennusten ulkopuolella risteilee sähköjohtoja. Kaduille vuotaa vettä huonokuntoisista putkistoista ja katoilla olevista tankeista.

Palestiinalaispakolainen Ibtisam Loubani kahden talon välissä
Ibtisam Loubani on syntynyt Nahr El Baredin pakolaisleirissä vuonna 1980 ja asunut siellä lähes koko elämänsä. Vuonna 2007 leirin asukkaat joutuivat taistelujen alta evakkoon useaksi kuukaudeksi. (Kuva: Hanna Hirvonen)

Beirutissa sijaitsevat Shatila ja Bourj Al-Barajneh ovat palestiinalaisleireistä ahtaimpia. Rakennukset ovat paikoin niin korkeita ja lähellä toisiaan, ettei katutasoon pääse päivänvaloa. Pohjois-Libanonissa sijaitsevaan Nahr El Barediin liikkuminen on rajoitettua. Ennen vuotta 2007 leiriin tuli väkeä kaupantekoon läheisistä libanonilaiskylistä, mutta nykyisin vierailuun on haettava lupa armeijalta.

Ulkomailla elävistä palestiinalaispakolaisista juuri Libanonissa pakolaisten asema on kaikkein heikoin. Syyriassa ja Jordaniassa palestiinalaisilla on kansalaisoikeudet, Libanonissa ei. Taustalla on muun muassa libanonilaisen politiikan jakautuminen kristittyjen, shiia- ja sunnimuslimien valtablokeiksi. Sunnalaisten palestiinalaisten mukaantulo esimerkiksi vaaleihin horjuttaisi vanhoja rakenteita.

Kymmenten ammattien harjoittaminen on palestiinalaisilta kiellettyä muulla kuin leireissä. Palestiinalaiset eivät saa työskennellä esimerkiksi lääkäreinä tai insinööreinä. Yli 70 prosenttia työssä olevista harjoittaa käsityöammatteja, kauppaa tai on palvelualalla. Työt ovat usein epävirallisia ja satunnaisia. Suurin osa työllistää itse itsensä.

Riittävästi toimeentuloa maustekaupasta

El Bussin pakolaisleirissä, Etelä-Libanonissa, 60-vuotias Ghali Ramzi Kaddoura valmistaa talvisia mausteita. Etupäässä myyntiin menee zaatar-mausteseosta ja tahnamaista chiliä. Työtilat ovat kotona: yrttejä kuivuu makuuhuoneessa, ja parvekkeelta löytyy laite niiden murskaamista varten.

Työvaiheista mieluisin, zaatarin kerääminen, tapahtuu kuitenkin vuoristossa. ”Jos en pääsisi vuorille, tulisin äkäiseksi ihmiseksi”, Kaddoura hymyilee. ”Poimimaan mennään aina porukalla.”

El Bussin pakolaisleiriin naisen toi avioliitto, jonka hän solmi ollessaan 17-vuotias. ”Pian, 18-vuotiaana, sain ensimmäisen lapseni.”

Kaikki kahdeksan lasta ovat nyt aikuisia. Kuusi heistä on lähtenyt ulkomaille työn tai avioliiton takia. Kaksi asuu kotona ja auttaa äitiään työssä mausteiden parissa.

El Buss on verrattain avoin ja rauhallinen pakolaisleiri. Asukkaita on yli 10 000, kun ruuhkaisimmissa leireissä ihmisiä asuu jopa yli 30 000. Sisään El Bussiin voi myös kävellä helposti, pitää vain ohittaa kulkuteiden eteen asetetut betonimöhkäleet.

Kaddouran elämään on kuulunut myös menetyksiä, kun aviomies kuoli sydänsairauden uuvuttamana. ”Sen jälkeen sain järjestöiltä apua, esimerkiksi laitteen, jolla murskata mausteita. Tavoite oli, että voisin tuoda rahaa perheeseen.”

Nykyisin mausteet työllistävät hänet täysipäiväisesti. ”Tein kovasti työtä oppiakseni työn, mutta mausteilla tienaa hyvin.”

”Myyn mausteita kotoa käsin. Asiakkaita tulee leiristä ja ulkopuolelta. Tosiaan, myös ulkopuolella tiedetään, että työskentelen mausteiden parissa! Ihmiset puhuvat tästä toisilleen”, Kaddoura kertoo.

Israel ja PalestiinaSiirtolaisuus ja pakolaisuus genderpakolaisettyöväestöpolitiikka LibanonPalestiina

Lue myös

Mielenosoittajia Australiassa "People who are seeking asylum are welcome in my home" -kyltin kera

Australian pakolaispolitiikalle taas kritiikkiä: Arvostettu ihmisoikeuspalkinto viisi vuotta pidätyskeskuksessa viruneelle pakolaisaktivistille

Sudanilainen Abdul Aziz Muhamat on saanut tämänvuotisen Martin Ennals -ihmisoikeuspalkinnon. Hän joutui Manusin saaren pidätyskeskukseen surkeisiin oloihin ja on kampanjoinut muun muassa tuhansien WhatsApp-viestien avulla.
Viisi naista kanoja sylissään

El Salvadorissa etsitään maaseudulta amerikkalaisen unelman korvaajaa

Miljoonat elsalvadorilaiset ovat muuttaneet Yhdysvaltoihin, mutta osa myös joutuu palaamaan takaisin. Uusi hanke kannustaa etsimään elantoa maaseudulta. Yhdysvalloista palanneen Lorena Mejían yhdistys kasvattaa kanoja.
Nainen katsoo koristeltua raja-aitaa Meksikossa

Meksiko avasi rajansa siirtolaisille – Tulijat saavat vuoden oleskeluluvan ja mahdollisuuden tehdä töitä

Meksiko avasi tammikuussa rajansa tuhansille ihmisille, jotka pakenevat Keski-Amerikan maiden väkivaltaa ja köyhyyttä. Taustalla on uuden presidentin Andrés Manuel López Obradorin politiikka.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Silvana Bahia, taustalla puita ja rakennuksia

Mikä muuttuu, jos teknologiaa kehittävät myös ei-valkoihoiset? Brasilialainen Silvana Bahia ajaa tasa-arvoa it-alalle

Teknologiaa on helppo pitää arvovapaana, mutta esimerkiksi kasvojentunnistusteknologia ei aina tunnista mustien kasvonpiirteitä. Suomessa vieraileva brasilialainen aktivisti Silvana Bahia haluaa teknologia-alalle enemmän etnistä monimuotoisuutta.
Mielenosoittajia Ilmastotekoja-kyltin kera

Koululaiset marssivat ilmastotoimien puolesta – ”Aikuiset väittävät välittävänsä lapsistaan eniten, vaikka tuhoavat heidän tulevaisuuttaan”

Koululaiset ja opiskelijat noin sadassa maassa lakkoilevat tänään perjantaina vaatiakseen päättäjiltä tehokkaampia ilmastotoimia. Esimerkiksi Tampereella järjestetty mielenosoitus keräsi arviolta satoja osallistujia.
Öljynporauslautta merellä, taustalla vuoria

YK-raportti varoittaa luonnonvarojen tuhlaamisesta: Kulutus kolminkertaistunut 1970-luvulta

Ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja kuin viimeistä päivää, todetaan tuoreessa raportissa. Sen mukaan maapallon resursseja on yksinkertaisesti ryhdyttävä käyttämään säästeliäämmin, jotta tuhokierre saadaan poikki.
Korkeita rakennuksia vedenrajassa Intiassa

Brexit saa britit haikailemaan menneitä – Monella on ruusuinen käsitys siirtomaa-ajasta

Britanniassa on esitetty suhteiden elvyttämistä entisiin siirtomaihin korvikkeeksi EU-jäsenyydelle. Taustalla on usko siihen, että siirtomaapolitiikassa oli kyse kansainvälisestä vastuunkannosta ja köyhien maiden kehittämisestä. Taloustutkijat Jomo Kwame Sundaram ja Anis Chowdhury osoittavat Intian esimerkin avulla, että todellisuus on päinvastainen.