Uutiset Maahanmuuttajat globaalin etelän äänenä

Satavuotias Afganistan on maailman vaarallisin maa – Dokumenttiteatteriesitys jäljittää pakolaisuuden syitä

Afganistan 100 – the years of interdependence -dokumenttiteatteriesitys kuvaa väkevästi Afganistanin nykyhetkeä ja historiaa. Suomessa vierailleen Kabulin yliopiston dekaanin Jawida Ahmadin mukaan afganistanilaiset haluavat rauhaa enemmän kuin mitään muuta.
Nainen lattialla käsin kudotun maton päällä
Afganistanissa myydään turisteille sota-aiheisia mattoja. Maiju Tainio Turun Tehdas Teatterin Afganistan 100 – the years of interdependence -esityksessä. (Kuva: Jussi Virkkumaa / Tehdas Teatteri)

Lavalla näyttelijä Maiju Tainion käsi on puristunut nyrkkiin. Jos Suomi on kartalla neito ja Italia saapas, Afganistan on nyrkki. Tainion käsi avautuu, sormet osoittavat eri suuntiin. Afganistanin rajat ovat huokoiset, sen asukkaat ovat levittäytyneet ympäri maailman.

Turun Tehdas Teatterin intiimillä vinttinäyttämöllä on käynnissä dokumenttiteatteriesitys Afganistan 100 – the years of interdependence. Suomea vain vuotta nuoremman Afganistanin itsenäisyyden satavuotisjuhlana esitys kysyy, mikä on Afganistanin tilanne nyt. Se pureutuu syihin, joiden vuoksi Suomeenkin on tullut – meidän näkökulmastamme – paljon afganistanilaisia turvapaikanhakijoita.

Ohjaaja Seija-Leena Salo on tehnyt esitystä yhdessä Suomessa asuvien afganistanilaisten kanssa, ja se perustuu asiantuntijahaastatteluihin, tavallisten ihmisten tarinoihin ja taustatutkimukseen. Miksi ihmiset lähtevät Afganistanista? Millainen maa se on nyt, entä millainen se ennen oli? Mikä on rauhanneuvottelujen tilanne, mistä ja keiden välillä oikeastaan edes neuvotellaan?

Esitys vie katsojat Afganistaniin kutomaan mattoja suuren suvun kanssa, talebanien hallinnon ahdistavaan aikaan, pakolaisleireille ja Suomessa asuvan afganistanilaistaustaisen taiteilijan Amir Janin videotaiteen välityksellä nykypäivän Kabuliin.

Esitystä katsoessa ymmärtää dokumenttiteatterin voiman. Draama ja fakta ovat ylittämätön yhdistelmä, kun käsiteltävänä on hankalia, vaikeasti hahmottuvia ja monimutkaisia asioita.

”Löin talebania kasvoihin”

Jokaisessa Afganistan 100 – the years of interdependence -esityksessä vieraillee asiantuntijapuhuja. Yksi heistä on Kabulin yliopiston journalismin laitoksen dekaani Jawida Ahmadi, ensimmäinen nainen virassa. Maailma.net haastatteli Ahmadia tämän käydessä Suomessa loka-marraskuun vaihteessa.

Ahmadin mukaan kaikkein eniten afganistanilaiset haluavat nyt rauhaa.

”Olen syntynyt sodan aikana, elänyt lapsuuteni sodan aikaan, ollut nuori kun oli sota. Sodan takia minulla ja suurimmalla osalla Kabulin yliopiston muista opettajista ei ole tohtorintutkintoa”, Ahmadi sanoo.

Hyvääkin kehitystä on tapahtunut, kuten tasa-arvon suhteen.

”Yliopisto-opiskelijoista 40 prosenttia on naisia. Tytöt ja pojat istuvat vierekkäin samoilla luennoilla.”

Toisin oli talebanien hallinnon aikaan (noin 1996–2001), jolloin tytöt eivät saaneet lainkaan käydä koulua eivätkä naiset tehdä töitä, tuskin edes liikkua kodin ulkopuolella.

Nainen kadulla värikäs huivi päässään
Afganistanin mediassa naisia on vain vähän johtopaikoilla tai tuottajina, sanoo Kabulin yliopiston journalismin laitoksen dekaani Jawida Ahmadi. (Kuva: Silja Ylitalo / Maailma.net)

Ahmadia tilanne turhautti niin, että hän perusti maanalaisen koulun tytöille. Aluksi Ahmadi opetti naapuruston lapsia perheensä kotona, sitten koulu kasvoi viidensadan oppilaan ja monen opettajan maanalaiseksi verkostoksi. Huoneita vuokrattiin naapureilta ja sukulaisilta toisista kaupunginosista.

”Virallisesti olimme ompelukoulu. Todellisuudessa opetimme matematiikkaa, englantia, äidinkieltä, luonnontieteitä.”

Kirjojen ja koulutarvikkeiden hankkiminen viidellesadalle oppilaalle oli vaarallista. Kerran Ahmadi meni yksin kirjakauppaan odottamaan kirjatilausta, kun taleban-taistelija seurasi häntä.

”Hän alkoi kuulustella minua ja vihjaili, etten ollut kunnon tyttö. Ympärillemme kerääntyi ihmisiä. Hermostuin ja löin talebania kasvoihin.”

Paikalle tuli talebanien komentaja. Taleban-taistelija ahdisteli minua, Ahmadi sanoi. Komentaja uskoi ja vei talebanin mennessään.

”En ainakaan vuoteen kertonut tapahtuneesta vanhemmilleni, he pelkäsivät muutenkin puolestani.”

Sananvapautta rajoittavat turvallisuus ja talous

Vaikka tällä hetkellä tytöt saavat käydä koulua ja opiskella, ongelmia aiheuttavat taloustilanne ja turvallisuus.

”Pommit eivät katso keneen ne osuvat”, Ahmadi sanoo.

Afganistanin turvallisuustilanne on viime vuosina heikentynyt tasaisesti. YK:n Afganistan-operaatio UNAMAn tilastojen mukaan heinäkuu 2019 oli siviiliuhreilla mitattuna väkivaltaisin kuukausi sitten vuoden 2009. Heinä-syyskuussa 2019 loukkaantumiset ja kuolemat kasvoivat 42 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.

Britannian yleisradioyhtiö BBC laski, että elokuussa 2019 iskuissa kuoli 2 307 ja loukkaantui 1 948 ihmistä. Global Peace Index -listauksen mukaan Afganistan on vuonna 2019 maailman vaarallisin maa.

Ahmadin mukaan journalismia saa Afganistanissa vapaasti tehdä, mutta palkkaa siitä on vaikea saada. Hän perusti kymmenen vuotta sitten veljensä kanssa uutistoimisto Subootin, joka sai aluksi rahoitusta Yhdysvalloilta, mutta sittemmin rahoitus loppui eikä uutta ole löytynyt. Uutistuotanto pyörii  edelleen, osin opiskelijoiden voimin.

Sukupuolten välinen epätasa-arvo tulee näkyviin, kun katsotaan johtoporrasta. Lähes kaikki mediajohtajat ja myös valtaosa tuottajista ovat miehiä, Ahmadi sanoo.

Rauhanneuvottelut katkolla

Tehdas Teatterin vintillä käydään Moskovan isännöimiä rauhanneuvotteluja talebanien ja Yhdysvaltojen kesken. Afganistanin hallinto on neuvotteluissa jätetty syrjään. Yhtäkään naista ei ole huolittu mukaan.

Järjestöt ja asiantuntijat ovat olleet huolissaan siitä, miten Afganistanin naisten käy, jos talebanit pääsevät sanelemaan rauhan ehdot. Syyskuussa neuvottelut kuitenkin kariutuivat, kun Yhdysvallat kyllästyi talebanien lisääntyviin iskuihin.

Turussa asuva ihmisoikeusaktiivi, Afganistanista Suomeen vuonna 2015 tullut ja vuoden 2018 pakolaismieheksi valittu Ahmad Hosseini on ollut katsomassa esitystä ja vierailijapuhujana lavalla. Rauhanneuvotteluiden tulevaisuuden suhteen hän on skeptinen.

”Talebanit eivät ole osoittaneet mitään halua tulitaukoon tai rauhaan. En usko neuvotteluista heidän kanssaan olevan mitään hyötyä”, Hosseini sanoo esityksen jälkeen.

Neuvottelujen katkeamisesta huolimatta Jawida Ahmadi luottaa siihen, että rauha tulee.

”Toisin kuin talebanien hallinnon aikaan, nyt emme ole yksin. Meillä on suurlähetystöjä ja hyvät suhteet moniin maihin. Kansainvälinen yhteisö on tukenamme”, Ahmadi sanoo.

Afganistan 100 – the years of interdependence -esitys Turun Tehdas Teatterilla to 14.11., pe 15.11. ja su 17.11. klo 19.

Mitä mieltä jutusta?

Lisäsikö tämä juttu tietoasi maahanmuuttoon, eriarvoisuuteen tai kestävään kehitykseen liittyvistä kysymyksistä?

Tämä asiakirja on tuotettu Euroopan unionin rahoitustuella. Tämän asiakirjan sisällöstä vastaa tuensaaja, eikä sen voida missään olosuhteissa katsoa heijastavan Euroopan unionin kantaa.

Logo EU 2019 FVR
Logo FVR 2019
Logo 2019 Fingo pieni FVR

Maahanmuuttajat globaalin etelän äänenä sukupuolten tasa-arvokehityskoulutuspakolaisetväestökulttuurisananvapaustiedotusvälineetsota ja rauhakonfliktiturvallisuustalous Afganistan

Lue myös

Neonvärinen jalkapallo nurmikolla, taustalla jalat

Harrastuspiireissä kitketään rasismia ja syrjintää – ”Nuorten ja lasten Suomi on paljon aiempaa monikulttuurisempi”

Punainen kortti rasismille -kampanja on käynyt rasismin kimppuun urheilun avulla jo yli 15 vuoden ajan. Projektipäällikkö Ilari Äijälän mukaan urheilu on hyvä tapa ottaa rasismi puheeksi ja nykyinen nuori sukupolvi kasvaa aiempaa avoimemmassa Suomessa.
Bussi ja sen edessä ja päällä ihmisiä

Somalian kehitys on menossa kohti parempaa, mutta harva haluaa palata sinne vapaaehtoisesti

Maahanmuuttovirasto kannustaa kielteisen päätöksen saaneita somalialaisia turvapaikanhakijoita palaamaan takaisin kotimaahansa vapaaehtoisen paluun ohjelman avulla. Rahallisesta tuesta huolimatta vain harva palaa. Yksi syy on se, että kotimaasta lähdön syyt ovat yhä olemassa kielteisestä päätöksestä huolimatta, kertoo paperittomia somalialaisia haastatellut tutkija Abdirashid Ismail.
Nuori mies istuu sohvalla, taustalla punainen seinä

Yksin tulleiden alaikäisten perheenyhdistämisestä on tehty Suomessa poikkeuksellisen vaikeaa – ”Kotoutuisin sata kertaa paremmin, jos he olisivat täällä”

Perheenyhdistäminen on Suomessa esimerkiksi Ruotsiin ja Norjaan verrattuna niin vaikeaa, ettei moni edes yritä. Esimerkiksi afganistanilaisia hakijoita rajoittaa sääntö, jonka mukaan heidän pitää jättää hakemuksensa Intiassa. Opiskelijat Shayegh Adeli ja Ali Nazari uskovat, että he menestyisivät paremmin, jos perhe olisi tukemassa.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Nainen järven rannalla

Ilmastovirtahepo seisoo olohuoneessamme – Miten ahdistuksen kanssa voi tulla toimeen?

Suomessa on jo saatavilla apua ilmastonmuutoksen aiheuttamaan ahdistukseen. Taiteilija ja tutkija Henna Lainisen työpajoissa puretaan tunteita muun muassa kirjoittamalla kirjeitä tulevaisuuteen. ”Monissa osallistujissa on herännyt myös halu tehdä enemmän ympäristön puolesta”, hän kertoo.
Kaksi naista tulvavedessä

Bangladeshin ilmastopakolaiset sopeutuvat uuteen pakon edessä – Uudet viljelymenetelmät auttavat sään ääri-ilmiöitä paenneita

Bangladeshilaisen Ruma Begumin perhe joutui muuttamaan jokiuoman eroosion ja viljelysmaan suolapitoisuuden takia. Aluksi vanhat ongelmat jatkuivat, mutta muun muassa uusi kelluva kasvatus on auttanut elinkeinojen monipuolistamisessa.
Sormet näyttämässä rauhanmerkkiä, oksa

Sadankomitean rauhanpalkinto toimittaja Antti Kuroselle – ”Sodissa tavalliset ihmiset häviävät aina”

Ylen pitkän linjan ulkomaantoimittaja on tehnyt reportaaseja muun muassa Al-Holin pakolaisleiriltä. Sadankomitea haluaa palkinnolla nostaa esiin median roolia rauhantyössä.
Maissipelto

Zimbabwen ruokakriisi pahin vuosikymmeneen – Puolet väestöstä vaarassa

Talousongelmat ja sään ääri-ilmiöt ovat ajaneet Zimbabwen vakavaan ruokapulaan. ”Suurin osa tapaamistani lapsista oli pienikasvuisia ja alipainoisia”, kertoi YK:n erityisraportoija Hilal Elver vierailunsa jälkeen.