Näkökulmat

Ydinaseista voi ja pitää luopua

Kaikki voitava tulee tehdä, jotta uusien ydinasevaltioiden synty voidaan estää ja nykyiset saataisiin niistä luopumaan, kirjoittaa Teemu Matinpuro.

Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Rauhan Puolesta -lehden numerossa 3/2013.

Äskettäin Helsingissä järjestettiin kansainvälinen Nuclear Exits -konferenssi, jonka teemana oli ydinaseista tai ydinasevalmiudesta luopuminen. Yllättävän monella maalla oli Hiroshiman pommituksen jälkeen innostus hankkia oma ydinase. Mutta moni maa myös luopui omaehtoisesti jo pitkälläkin olleista hankkeista, taustalla oli monia tekijöitä – myöskään aktiivisen rauhanliikkeen merkitystä ei voida väheksyä.

"Pandoran lipas on kertaalleen avattu ja maailma joutuu elämään sen realiteetin kanssa."

Esimerkiksi Etelä-Afrikka valmisti jo toimivan ydinaseistuksen, mutta jälkikäteen purki sen. Ukraina ja Kazakstan luopuivat Neuvostoliiton hajottua niille jääneistä ydinohjuksista. Lisäksi joukko muita maita pyrki hankkimaan tai hankki valmiuden ydinaseen valmistukseen, mutta ne luopuivat näistä aseohjelmistaan. Tähän joukkoon kuuluu muun muassa Ruotsi.

Lukemattomilla mailla on olemassa tekninen valmius suhteellisen lyhyessä ajassa hankkia itselleen ydinaseistus. Pandoran lipas on kertaalleen avattu ja maailma joutuu elämään sen realiteetin kanssa. Lipasta ei voida lopullisesti enää sulkea, mutta kaikki voitava tulee tehdä, jotta uusien ydinasevaltioiden synty voidaan estää ja nykyiset saataisiin niistä luopumaan.

Yksi haastavista ydinaseriisunta-aloitteista on Lähi-idän joukkotuhoaseeton vyöhyke. Aloite sai ydinsulkusopimusneuvotteluissa (NPT) muutama vuosi sitten uutta pontta ja USA:n tuen. Suomella on tässä erityinen rooli, sillä maamme toimii vyöhykettä koskevien neuvottelujen fasilitaattorina. Mutta valitettavasti sekä USA että Israel eivät ole olleet halukkaita käynnistämään neuvotteluprosessia. Jo viime vuoden joulukuulle ajoitettua kokousta ei ole vieläkään pidetty. USA:n vetoaminen Lähi-idän muuttuneeseen tilanteeseen ei ole riittävä peruste sille, ettei alueen maita ole saatu yhteiseen neuvottelupöytään.

Mikäli vyöhykealoite ei etene, eivätkä ydinasevallat ota todellisia askeleita omaan ydinaseriisuntaan, on vaarana, että yhä useampi maa alkaa harkita oman ydinaseen hankkimista. Ydinasevaltiot ovat sitoutuneet ydinsulkusopimuksessa aseistuksen vähentämiseen ja niistä luopumiseen. Mikäli maat eivät ota lainkaan askeleita tähän suuntaan, voimme hyvinkin joutua ydinasevarustautumiskierteeseen maiden irtautuessa ydinsulkusopimuksesta.

Esimerkiksi Iran on edelleen mukana ydinsulkusopimuksessa, ja sen takia kansainvälisellä yhteisöllä on myös oikeus tarkastuksiin sen ydinohjelmaan liittyen. Mutta mikäli maa irtautuisi sopimuksesta ei sillä olisi mitään kansainvälisoikeudellista estettä ydinaseen kehittämiselle. Tämän takia Israelin ydinaseista ei juurikaan puhuta – se ei ole allekirjoittanut sopimusta, eikä kansainvälisellä yhteisöllä ole mitään välineitä sen ydinaseohjelmaan puuttumiseen.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

Näkökulma politiikkaaseet & armeijarauhaydinaseet Rauhan Puolesta

Lue myös

Nuorten väkivaltainen radikalisoituminen Jordaniassa

Kun yhteiskunta ei tarjoa tukea ja vaihtoehtoehtoja, nuori saattaa kääntyä ääriliikkeiden puoleen.
Tietokoneen näppäimistö ja sormet

Näkökulma: Sananvapaus on tärkeimpiä ihmisoikeuksia – mutta sillä on rajansa

Sananvapaus on keskeinen ihmisoikeus, jota ei saa rajoittaa mielivaltaisesti, mutta se ei ole ainoa oikeus, muistuttaa Ihmisoikeusliiton asiantuntija Matti Jutila.

Näkökulma: Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?

Yhdysvaltain ilmastopolitiikan täyskäännös tarjoaa Kiinalle mahdollisuuden nousta maailmanpolitiikan johtajaksi. Ilmastotavoitteiden toteuttamisessa on kuitenkin paljon haasteita, ja osa niistä johtuu länsimaisista kuluttajista, kirjoittaa Sanna Kopra.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.