Näkökulmat

O tempora, o mores - oi aikoja, oi tapoja!

Italiassa julkisen sektorin toimijoita, kuten sairaaloita ja teattereita on suljettu rahapulan takia. Kansalaiset eivät ole tyytyneet passiiviseen sivustaseuraajan rooliin vaan ovat vallaneet teattereita ja sairaaloita, kirjoittaa Mari Lukkari.
(Kuva: Phil Shirley / cc 2.0)

Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin Kulttuurivihkot-lehdessä 2-3/2013. Tilaa lehti täältä.

Italian talouden horjuessa henkitoreissaan, moni julkisen sektorin toiminta on joutunut silppurin alle. Kansalaiset eivät ole tyytyneet passiivisen sivustaseuraajan rooliin ─ rahapulan takia suljettuja teattereita ja sairaaloita on vallattu ja pidetty hengissä yhteisvoimin.

"Se oli veden yksityistämisestä käydyn kansanäänestyksen jälkeisenä päivänä, 14. kesäkuuta 2011. Me näyttelijät, ohjaajat, ääniteknikot ja valomiehet marssimme sisään. Otimme entisen teatterimme takaisin", näyttelijä Emiliano Campagnola kertaa.

Emiliano istuu tamperelaisen hotellin aulabaarissa espressokuppi kädessään. Yhdessä näyttelijäkollega Daniele Borgian kanssa he ovat tulleet Suomeen, vastaanottamaan Teatro Valle Occupaton saamaa Anna Lindh -säätiön vuoden kulttuurivuoropuhelupalkintoa. Emilion ja Danielen teatteri on vuonna 1726 Rooman keskustaan rakennettu Teatro Valle, joka suljettiin Italian hallituksen toimeenpanemien kulttuurisektorin jättileikkausten myötä vuonna 2010. Rahapulaan joutuneen maan täytäntöönpanolistalla seuraavana oli kulttuurihistoriallisesti arvokkaan teatterirakennuksen myyminen yksityiselle sektorille.

Veden yksityistäminen sai kansanäänestyksessä murskatuomion. Yhtälailla yksimielinen oli teatterin yksityistämissuunnitelmien tyrmäys. "Emme olleet valmiita luopumaan itsenäisyydestämme, emme vapaudestamme. Kolmen, neljän päivän demonstratiivisella valtauksella halusimme osoittaa, että emmeköhän me teatterin entiset työntekijät tiedä virkamiehiä paremmin miten teatteri toimii", Emiliano selittää. Muutamat päivät venyivät viikoiksi, sitten kuukausiksi ja lopulta vuosiksi. Teatro Vallen valtaus jatkuu edelleen.

Toiko valtaus vapautta ─ ja millä hinnalla?

Vallatun Vallen esitysten määrä ei ole vähentynyt ─ päinvastoin. "Ensimmäinen vuosi oli ihan hullu. Meillä oli ensi-iltoja joka toinen viikko. Oli tärkeää, että pysyimme ihmisten mielessä", Emiliano kertaa. Mutta yleisö löysi teatteriin ja kiitosta tuli.  "Saimme jopa palautetta siitä, että teatteri on siistimpi kuin koskaan aiemmin", Daniela nauraa. Sittemmin tahti on hidastunut, muttei tarjonta sittenkään ole surkastunut. Teatro Vallessa on omien teatteriesitysten lisäksi sekä kotimaisia että ulkomaisia vierailevia esityksiä sekä muuta kuin perinteistä teatteritoimintaa. "Olemme aloittamassa myös indie-elokuvien elokuvanäytökset", Emilio kertoo.

Tetro Valle toimii nyt ilman julkista tukea ja teatteria pyöritetään ilman palkkaa. Näyttelijät kirjaimellisesti asuvat 24 / 7 auki olevassa teatterissaan. Puvustoon on raivattu makuusali, jossa 50 näyttelijää, ohjaajaa, lavastajaa ja ääni- ja valoteknikkoa nukkuvat makuupusseihin kääriytyneinä. Kaikki osallistuvat kaikkeen, ruoanlaittoon, siivoukseen ja vessojenpesuun. Vaikka oma elämä on kaikella tapaa kiinni Teatro Vallessa, teatteriväki kokee saaneensa sen, mistä ei ollut valmis luopumaan ─ vapauden. Teatterilla on tänään sekä passiivinen että aktiivinen vapaus. Kukaan ei määrää sitä mitä he tekevät ja rahaa tulee pääsylipuista ja lahjoituksina sen verran, että teatteri pystyy tekemään sitä mitä haluaa.

"Painajainen olisi ollut tanssia jonkun pienestä kopistaan käskyjään latelevan virkamiehen talousperusteisten päätösten mukaan. Nyt me olemme saaneet korvamerkitsemättömiä lahjoituksia ja pääsylipputuloja joilla teemme teatteria juuri niin kuin itse parhaaksi näemme", Daniela kertoo. Teatro Vallen päätökset tehdään yhdessä. Käytännössä päätöksenteko toimii niin, että monikymmenhenkinen seurue keskustelee niin kauan, että yksimielisyys saavutetaan. Esimerkiksi yhtään ulkopuolista vierailijaesitystä (joita on paljon) ei oteta, ennen kuin kaikki ovat päätöksen takana. "Onhan tämä hidas tapa toimia. Yhteisymmärryksen saavuttaminen voi viedä tunteja, mutta on lopulta sen arvoista. Kaikki voivat kokea tulleensa kuulluiksi ja tehdyt päätökset omikseen", Daniel selvittää.

Valtaus ei ole lopullinen ratkaisu

Näyttelijät korostavat, ettei heidän valtauksessaan ole kyse samasta asiasta kuin punkkareiden squateissa. Me emme valtaa vain mitä tahansa tyhjää tilaa treenikämpäksi, vaan entisen teatterimme, joka kuuluu kaikille ja samalla ei kenellekään. Valtaus ei ole päämäärä vaan keino pitää yllä uhattuna olevaa italialaisen teatteriperinteen jatkumoa. Teatro Valle Occupaton päämääränä on oman säätiön perustaminen. Juristin avulla Italian laista on löytynyt vanha, yhä voimassa oleva porsaanreikä, jonka mukaan säätiö saa ottaa haltuunsa heitteille jätetyn julkisen rakennuksen.

Säätiön perustamiseksi Teatro Valle Occupato tarvitsee 250 000 euroa. Lahjoituksia on kerätty sillä periaatteella, että jokaisella lahjoituksella saa äänivallan teatterista, oli sitten kyseessä 10 tai 10 000 euroa. Nyt kasassa on jo 150 000 euroa. "Juristimme mukaan jo se voi riittää säätiön perustamiseen, joka voisi olla mahdollista jo kesäkuussa", iloitsee Emilio.

Sen jälkeen Teatro Valle saisi toimilleen laillisen suojan. Jäsenille voitaisiin maksaa palkkaa. Emilio kertoo, että suunnitelmissa on samantyyppinen tasavertainen palkkaratkaisu kuin Suomen KOM-teatterissa. KOM-teatterin talouspäällikkö Satu Vaverka vahvistaa, että heillä vakinaisen henkilökunnan peruskuukausipalkka on sama, ammattinimikkeestä riippumatta.  "Emme halua toistaa Italiassakin teattereiden käytäntönä ollutta tapaa maksaa tähtitieteellisiä summia tähtinäyttelijöille, muiden ammattilaisten tyytyessä leivänmuruihin. Jokaisen teatterityöläisen panostus on teatterissa korvaamaton ja yhtälailla tärkeä", Daniela painottaa.

Julkinen sektori leikkaa, valtausliike leviää

Oman tiensä raivanneen Teatro Vallen esimerkki on toiminut eräänlaisena suunnannäyttäjänä muillekin. Ympäri Italiaa teatterit ovat kokeneet saman kohtalon, sulkemisen rahoituksen loputtua.  "Italialaisen teatteriperinteen puolesta on lähdetty taistelemaan, ja teattereita on vallattu ympäri maata", Daniela iloitsee.

Vallattuja teattereita toimii nyt Milanosta Pisaan, Venetsiasta Napoliin. Siinä missä julkisen sektorin leikkaukset ulottuvat yhä uusille aloille, on valtausliikekin levinnyt. Myös muilta ammattialoilta on löytynyt samanlaista taisteluhenkeä. "Rooman julkisen sairaalan teho-osasto suljettiin rahojen loputtua. Lääkärit päättivät, ettei ensiapupoliklinikan toimintoja yksinkertaisesti voi lakkauttaa. He jatkoivat poliklinikan pyörittämistä, palkatta", Daniala kertoo. Rohkeiden lääkäreiden raivaamalle tielle lähtivät muutkin. Ja ne jotka eivät työskentele siellä, ovat tarjonneet rahallista tukea resurssiensa mukaan. "Sama kuvio kaupunkimme ihotautisairaalassa", Emiliano lisää.

Kun hätä on suuri, apua löytyy. Daniela ja Emiliano matkustavat Tampereelta Napoliin. "Olemme perustamassa teattereidenvälistä verkostoa, jossa jakaisimme osaamistamme ja mm. juridisia neuvoja samassa tilanteessa oleville teattereille", Emiliano selvittää ja ojentaa Teatro Vallen kokemuksista kootun kirjan, joka sisältää toimintaohjeita muillekin. Emiliano kertoo italialaisten teattereiden käytännön olleen pitkään se, että kilpailutilanteessa olevat teatterit ovat tottuneet katsomaan sisäänpäin. Teattereiden väliseen yhteistyöhön ei ole juuri totuttu. Ehkä tästä alkaa uusi, vahva aikakausi, jossa niin ihmisten kuin teattereidenkin fokus on ympäröivässä maailmassa?

Näkökulma vapaaehtoisuuskulttuuriaktivismidemokratiarahoitus ItaliaSuomi Kulttuurivihkot

Lue myös

Nuorten väkivaltainen radikalisoituminen Jordaniassa

Kun yhteiskunta ei tarjoa tukea ja vaihtoehtoehtoja, nuori saattaa kääntyä ääriliikkeiden puoleen.
Tietokoneen näppäimistö ja sormet

Näkökulma: Sananvapaus on tärkeimpiä ihmisoikeuksia – mutta sillä on rajansa

Sananvapaus on keskeinen ihmisoikeus, jota ei saa rajoittaa mielivaltaisesti, mutta se ei ole ainoa oikeus, muistuttaa Ihmisoikeusliiton asiantuntija Matti Jutila.

Näkökulma: Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?

Yhdysvaltain ilmastopolitiikan täyskäännös tarjoaa Kiinalle mahdollisuuden nousta maailmanpolitiikan johtajaksi. Ilmastotavoitteiden toteuttamisessa on kuitenkin paljon haasteita, ja osa niistä johtuu länsimaisista kuluttajista, kirjoittaa Sanna Kopra.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.