Näkökulmat Demokratia

Demokraattinen Afrikka on EU:lle luontevin kumppani

EU:n Afrikka-strategia julkaistiin maaliskuun alussa, ja Suomi työstää parhaillaan omaansa. Suomen tulee profiloitua Afrikassa vahvana demokratiatukitoimijana ja toimia EU:n uskottavana demokratian äänitorvena, kirjoittaa demokratiajärjestö Demon asiantuntija Jussi Kanner.
Somalian ja EU:n liput
Demokraattinen Afrikka olisi Euroopalle luontevin yhteistyökumppani, ja se tulisi ottaa laajasti huomioon Suomen ja EU:n uusissa strategioissa, kirjoittaa Jussi Kanner (Kuva: European External Action Service / CC BY-NC-ND 2.0)

Artikkeli on julkaistu alun perin Demo Finlandin verkkosivuilla.

Suomi ja Euroopan unioni määrittävät tänä vuonna suhdettaan Afrikkaan. Virallisessa retoriikassa korostuu tasapainoinen kumppanuus maanosien välillä, mutta taustalla vaikuttavat toive kasvavista markkinoista ja huolet ilmastonmuutoksesta ja vakaudesta. Ilman demokratiaa kumppanuus ei voi olla luotettavaa ja kestävää.

EU:n kansainvälisten kumppanuuksien komissaarin Jutta Urpilaisen vetämä unionin Afrikka-strategia julkaistiin maaliskuun alussa. Seuraavaksi siitä keskustelevat EU-jäsenmaat sekä Euroopan parlamentti. Suomen oman Afrikka-strategian odotetaan valmistuvan myöhemmin tänä vuonna.

EU:n kehityspolitiikan suurten uudistusten – kuten tulevan kehitysrahoitusinstrumentin – yhteydessä on viime vuosina korostettu eurooppalaisten arvojen ja intressien turvaamista. Arvoilla tarkoitetaan EU:n perusarvoja kuten ihmisoikeuksia, demokratiaa, oikeusvaltiota ja tasa-arvoa. Intresseillä puolestaan viitataan kauppa- ja sijoitusmahdollisuuksien avaamiseen sekä muuttoliikkeen hillintään. On tärkeää huomata, että nämä arvot ja intressit eivät ole symmetrisessä suhteessa keskenään. EU:n perusarvojen tukeminen luo edellytyksiä vakaammille yhteiskunnille ja kestävälle taloudelle.

Sen sijaan taloudellisten suhteiden vahvistaminen autoritaaristen valtioiden kanssa ei edistä ihmisoikeuksia tai demokratiaa. Siksi on kiinnostavaa nähdä, minkälaiseen hierarkkiseen asemaan arvot ja intressit asettuvat Suomen ja EU:n suhteissa Afrikkaan. Parhaimmillaan ne kulkevat tasapainoisesti käsi kädessä, mutta valitettavan usein arvot uhrataan intressien tieltä.

EU:n tuore Afrikka-strategia rakentuu viiden kumppanuuden varaan. Näihin kuuluvat vihreä siirtymä ja energia, digitalisaatio, kasvu ja työpaikat, rauha ja hallinto sekä viidentenä muuttoliike. Strategian johdannossa sanotaan, että arvojen on oltava jatkossa merkittävämmässä roolissa EU:n ja Afrikan suhteissa. Hyvä niin! Demokratian tärkeys Afrikassa välittyykin strategiassa. Erityisen merkittävää on, että demokratia ymmärretään siinä laaja-alaisesti vaalitarkkailua suurempana asiana. EU:n demokratiatuessa kun näkyvintä on nimenomaan kansainväliset vaalitarkkailumissiot.

Mikä on Afrikka-strategian rooli, jos konkreettisemmat toimeenpanevat linjaukset ja päätökset tehdään ennen sen valmistumista?

Konkreettisemmin strategiassa mainitaan muun muassa julkisten instituutioiden tilivelvollisuuden ja läpinäkyvyyden vahvistaminen, itsenäisen ja puolueettoman oikeuslaitoksen tukeminen sekä korruption, ihmiskaupan ja kansainvälisen rikollisuuden torjuminen. Demokratian puolustaminen näkyy kiitettävästi myös digitalisaatiota koskevan kumppanuuden alla, jossa sitoudutaan työskentelemään hallinnon läpinäkyvyyden vahvistamisen lisäksi muun muassa informaatiovaikuttamista vastaan ja naisten ja muiden marginalisoitujen ryhmien osallistumisen eteen.

Myös Suomessa työ Afrikka-strategian laatimiseksi on siis käynnistynyt. Marinin (sd) hallitusohjelmassa on linjattu, että Suomi laatii kokonaisvaltaisen Afrikka-strategian, joka perustuu Agenda 2030:lle ja varmistaa Suomen Afrikka-politiikan johdonmukaisuuden. Maanosan nousevasta kiinnostavuudesta Suomessa kertoo, ettei tällaista strategiaa ole aiemmin ollut. Suomella on nyt 12 edustustoa Afrikassa, pääasiassa Pohjois- ja Itä-Afrikassa. Kehitysyhteistyön lisäksi tavoitteena on vahvistaa kaupallisia ja poliittisia suhteita Afrikkaan.

Suomen kasvava kiinnostus Afrikkaan on tervetullutta. Suomen Afrikka-strategiassa kiinnostavaa on sen suhde muuhun ulko-, turvallisuus- ja kehityspolitiikkaan. Suomi uudistaa parhaillaan myös kahdenvälisiä maaohjelmiaan kumppanimaidensa kanssa. Maaohjelmien osalta konsultaatiot sidosryhmien kanssa on jo aloitettu, ja ne saattavat valmistua ennen Afrikka-strategiaa. Mikä on siis Afrikka-strategian rooli, jos konkreettisemmat toimeenpanevat linjaukset ja päätökset tehdään ennen sen valmistumista?

Vielä keskeisempi kysymys tietenkin on, mitä Suomi strategialla haluaa edistää ja miten Suomi Afrikassa haluaa profiloitua. Haluammeko mennä arvot vai intressit edellä, vai kulkevatko ne käsi kädessä? EU on perinteisesti halunnut identifioitua arvopohjaiseksi taloudelliseksi suurvallaksi. Sen vaikutusvalta tällä saralla on kuitenkin heikentynyt yhtäältä Kiinan ja muiden ”uusien” toimijoiden kiinnostuessa entistä enemmän Afrikasta ja toisaalta EU:n sisäisten säröjen heikentäessä sen uskottavuutta, kun Unkari ja Puola avoimesti haastavat oikeusvaltioperiaatetta. Suomella tätä ongelmaa ei ole, ja se voisikin ottaa tilaa haltuun uskottavana demokratian puolestapuhujana.

Afrikassa, kuten muuallakin maailmassa, tarvitaan jatkuvaa työtä demokratian vahvistamiseksi. Se tarkoittaa edellä mainittuja osa-alueita, mutta lisäksi myös avointa ja aktiivista kansalaisyhteiskuntaa, edustuksellista päätöksentekoa sekä siihen sitoutuneita puolueita. Sekä Suomen että EU:n strategioissa olisi tärkeää tunnustaa puolueiden tärkeä rooli yhteiskunnassa.

Kun poliittiset puolueet vahvistavat rooliaan kansalaisten edustajina ja tekevät monipuolueyhteistyötä yhteisen edun hyväksi, se edesauttaa parempaa hallintoa ja kestävää kehitystä. Poliittiset puolueet ovat avaintoimijoita maansa kehityksen suunnan määräämisessä. Ilman toimivia ja vastuullisia puolueita ei voi olla toimivaa demokratiaa.

Vaikka demokratia Afrikassa on vielä muita maanosia jäljessä ja reilu viidennes Afrikan maista on edelleen luokiteltavissa epädemokraattisiksi, on demokratiaa kohti otettu rohkaisevia askeleita esimerkiksi Etiopiassa ja Gambiassa. Kiinan sijoitukset ja sen tarjoama yhteiskuntamalli ei siis ole ainoa kiinnostava vaihtoehto Afrikassa. Demokratian jatkuvasta kysynnästä kertovat myös viime vuoden kansanliikkeet Algeriassa ja Sudanissa.

Demokraattinen Afrikka olisi Euroopalle luontevin yhteistyökumppani, ja se tulisi ottaa laajasti huomioon Suomen ja EU:n uusissa strategioissa. Demokratian kautta myös afrikkalaisten oma ääni määritellä maanosansa kehityksen suuntaa ja painotuksia vahvistuu. Suomen ja EU:n strategioissa arvojen edistämisen pitää avata tietä intressien toteutumiselle. Suomen tulee profiloitua Afrikassa vahvana demokratiatukitoimijana ja toimia EU:n uskottavana demokratian äänitorvena.

EU:n ja Suomen Afrikka-politiikkalinjauksissa tulee huomioida, että:

  • Demokratioissa on todettu korkeampi eliniänodote ja vahvempi korrelaatio kestävään talouskasvuun kuin muissa järjestelmissä. Demokratia edistää siis Suomen ja EU:n muita tavoitteita Afrikassa, ja sen on oltava strategioiden kärkiteemoja.
  • Demokratiatuen tulee olla edellytys laajemmalle yhteistyölle EU:n ja Afrikan maiden välillä. Suomen ja EU:n ei tule tukea ei-demokraattisia hallintoja ilman aktiivista panosta demokratian kehittämiseen maassa. Tämä tarkoittaa arvojen sitomista intressien edistämiseen.
  • Laaja-alaisen demokratian tulee pitää sisällään tuki julkishallinnon instituutioille, oikeuslaitokselle, parlamenteille, puolueille ja kansalaisyhteiskunnalle.
  • Poliittisen sitoutumisen demokratian edistämiseen pitäää näkyä myös Suomen ja EU:n rahoituksessa demokratiatukeen. Vaikka molemmat ovat pitkään olleet sitoutuneita demokratian edistämiseen, ei se ole näkynyt kehitysyhteistyön rahoituksen painottumisessa.

Kirjoittaja toimii Demon demokratiatuki- ja dialogiasiantuntijana.

Demokratia politiikkademokratiaEUgeopolitiikka AfrikkaSuomi Demo Finland

Lue myös

Mies puolilähikuvassa, taustalla maalattu seinä.

Kauppasaarto ei Kuuban järjestelmää kaada, mutta hyvät suhteet Yhdysvaltoihin voivat sen tehdä, sanoo Kuubasta kirjan kirjoittanut toimittaja Antti Halinen

Donald Trumpin pakotepolitiikka on vahvistanut Kuuban kommunistisen puolueen tiukan linjan kannattajia. Barack Obaman aloittama pehmeämpi linja olisi voinut pikkuhiljaa kaataa koko järjestelmän, sanoo pitkään Kuubaa seurannut Antti Halinen.
Sarvipäinen mielenosoittaja Yhdysvaltain lipun kera, taustalla Capitol-rakennus.

”Häpeällinen hyökkäys demokratiaa ja sen edustajia vastaan” – Washingtonin levottomuudet tuomitaan laajasti

Muun muassa YK:n pääsihteeri António Guterres, YK:n yleiskokouksen puheenjohtaja Volkan Bozkir ja Parlamenttien välinen liitto IPU ovat vaatineet demokraattisten prosessien kunnioittamista. Mielenosoittajat tunkeutuivat Yhdysvaltain kongressirakennukseen myöhään eilen illalla.
Perun punavalkoinen lippu kreikkalaistyylisen palatsin katolla.

Peru pääsi eroon diktatuurista 20 vuotta sitten – Nyt maan demokratiaa testataan jälleen

Presidentti vaihtui Perussa marraskuussa kolme kertaa viikon sisällä. Presidentti Francisco Sagastin pitäisi nyt johtaa maa vaaleihin. Onnistuakseen hänen pitäisi palauttaa perulaisten luottamus hallintoon ja luoda perusta demokraattiselle tulevaisuudelle, kirjoittavat tutkijat Giselle Vila Benites ja Anthony Bebbington.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.