Sri Lankan uusvanha johto on luonut pelon ilmapiirin, jossa aktivistit joutuvat varomaan sanojaan ja syytteen voi saada pienestäkin kritiikistä – ”Tilanne on nyt pahempi kuin sodan aikana” | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Sri Lankan uusvanha johto on luonut pelon ilmapiirin, jossa aktivistit joutuvat varomaan sanojaan ja syytteen voi saada pienestäkin kritiikistä – ”Tilanne on nyt pahempi kuin sodan aikana”

Rajapaksan veljekset nousivat Sri Lankassa valtaan lyhyen tauon jälkeen vuonna 2019. Presidentin valtaoikeuksia on lisätty, maan johtoon nimetty armeijan henkilökuntaa ja toisinajattelijoita on pidätetty. ”Hallitus yrittää käyttää kaikkia keinoja, jotta kansalaisyhteiskunta ei voisi tehdä mitään merkityksellistä”, kertoo Maailma.netin haastattelema ihmisoikeusaktivisti.

Miesten kuvia sisältävä juliste talon seinässä.

Valtion mainosjuliste Sri Lankassa koronapandemian aikana. Vasemmassa yläkulmassa pääministeri Mahinda Rajapaksa ja oikeassa yläkulmassa presidentti Gotabaya Rajapaksa. Kuva: Jeremy Oestreich / CC BY-SA 2.0.

Vuonna 2015 Sri Lankan ihmisoikeustilanne näytti pitkästä aikaa valoisalta. Presidentiksi oli valittu hieman yllättäen opposition ehdokas Maithripala Sirisena, joka kertoi tavoittelevansa ihmisoikeuksien kunnioittamista, kuten laajempaa lehdistönvapautta ja kokoontumisvapautta.

26 vuotta kestänyt sisällissota hallituksen ja tamilisissien välillä oli päättynyt vuonna 2009, ja YK:n johdolla oltiin aloittamassa sodan aikana tapahtuneiden ihmisoikeusloukkausten tutkintaa ja syyteprosessia. Edessä näytti olevan uusi, avoimempi aikakausi.

”Media sai toimia vapaasti. Järjestöt pystyivät toimimaan ja tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa. Aiemmin alueelliset ihmisoikeusaktivistien tapaamiset oli järjestetty Nepalissa, mutta nyt niitä pystyttiin järjestämään Sri Lankassakin”, muistelee suomalaisen Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiön (KIOS) Etelä-Aasian asiantuntija Katja Ilppola.

Vapaita aikoja ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Syksyn 2019 vaalien seurauksena valtaan nousivat Sri Lankaa vuosina 2005–2015 hallinneet pahamaineiset Rajapaksan veljekset Gotabaya ja Mahinda. Viimeisten puolentoista vuoden aikana Sri Lankan ihmisoikeustilanteessa onkin nähty hurja takapakki.

”Tilanne on ihmisoikeustyön kannalta nyt pahempi kuin sodan aikana. Ihmiset, jotka tekevät ihmisoikeustyötä, eivät kutsu sitä enää ihmisoikeustyöksi. -- Hallitus yrittää käyttää kaikkia mahdollisia keinoja, jotta kansalaisyhteiskunta ei voisi tehdä mitään merkityksellistä tukeakseen ihmisoikeusloukkauksia kokevia yhteisöjä”, kuvailee srilankalainen pitkän linjan aktivisti sähköpostitse Maailma.netille.

Hänen nimeään ei mainita tässä jutussa, sillä järjestöjen, toimittajien ja muiden hallituksen silmissä epäilyttävien on nykyisin oltava puheissaan hyvin varovaisia.

”Järjestöt ja aktivistit yrittävät toimia niin hyvin kuin mahdollista ihmisoikeuksia edistääkseen, mutta he joutuvat nyt punnitsemaan, mitä he sanovat julkisuudessa. Riskinä on, että jos kritisoi hallitusta, saa syytteet niskaansa”, Katja Ilppola kertoo.

Korona kiihdyttää sortoa

Aktivistien on syytä pelätä pahinta, sillä Rajapaksojen aikakausi muistetaan Sri Lankassa hyvin. Kymmenvuotisen valtakauden aikana hallituksen kriitikoita katosi, heitä murhattiin ja kidutettiin. Samaan aikaan käytiin hallituksen ja tamilisissien välistä sisällissotaa, jonka aikana kymmeniä tuhansia siviilejä tapettiin. Molempia osapuolia syytettiin sotarikoksista. Rajapaksat valvoivat armeijaa, joka tulitti toistuvasti ja mielivaltaisesti siviilejä ja teloitti vangittuja tamilisissejä.

Monelle srilankalaiselle Rajapaksat edustavat kuitenkin sankareita, jotka saivat sodan päättymään. Siksi sodan aikana puolustusministerinä toiminut Gotabaya Rajapaksa on nyt presidentti. Isoveljelle, entiselle presidentti Mahindalle jäi pääministerin paikka.

He ovat panneet tuulemaan. Vaalivoiton jälkeen heti alkuvuodesta 2020 maa irtautui YK:n johtamasta rauhanprosessista, joka olisi johtanut myös sotarikosten selvittelyyn.

Rajapaksojen aikana hallinto on myös luovuttanut monia tärkeitä siviilihallinnon virkoja armeijan ja tiedustelupalvelun entisille ja nykyisille työntekijöille, joista osaa on epäilty sotarikoksista. Perustuslakia on muutettu niin, että presidentti saa hajottaa parlamentin kauden puolivälin jälkeen ja muun muassa nimittää tärkeimmät tuomarit.

Uusi terrorismilaki puolestaan antaa pitää ihmisiä kaksi vuotta kiinniotettuna ”uskonnollisen, rodullisen tai yhteisöllisen disharmonian” rikkomisesta.

Koronapandemia on pahentanut tilannetta entisestään. Hallitus on pystynyt sen varjolla esimerkiksi asettamaan tiukkoja liikkumisrajoituksia. Viime vuonna vain parin kuukauden aikana pidätettiin ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin (HRW) mukaan 66 000 ihmistä ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta. Viime elokuun vaalien alla etenkin opposition kokoontumisia pystyttiin koronan varjolla helposti rajoittamaan.

”Hallituksen koronatoimien kritisoimisesta voi saada syytteen. Perusteeksi riittää poliisin ohjeistus”, Ilppola kertoo.

Pandemia on myös tarjonnut tilaisuuden syventää erilaisten vähemmistöryhmien, kuten muslimien, ja tamilien, syrjintää. Koronaan kuolleet määrättiin polttohaudattavaksi, mikä on muslimien perinteiden vastaista. Määräyksestä luovuttiin vasta, kun asiasta nousi iso kansainvälinen polemiikki.

Hallituksen edustajat ovat myös väittäneet koronan leviävän juuri muslimien keskuudessa.

Valkoinen pakettiauto herättää kauhua

Vähemmistöjen lisäksi sorto kohdistuu Sri Lankassa etenkin ihmisoikeusaktivisteihin, toimittajiin, juristeihin ja ylipäätään toisinajattelijoihin. Heitä häiritään, uhkaillaan, pahoinpidellään ja pidätetään.

HRW kertoi viime elokuussa, että useita aktivisteja ja toimittajia on varoitettu siitä, että he ovat hallituksen tarkkailulistalla ja osa on mennyt piiloon. Eräs juristi pidätettiin, koska hän oli kysellyt ihmisistä, jotka puolestaan oli pidätetty rauhanomaisen Black Lives Matter -mielenosoituksen vuoksi.

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun raportissa tammikuussa puolestaan kerrottiin, että yli 40 kansalaisjärjestöä on kertonut lisääntyneestä tarkkailusta ja häirinnästä, jota valtion tiedusteluviranomaiset, rikostutkintavirasto ja terrorismivirasto harjoittavat.

Myös KIOSin kumppanijärjestöt ovat kohdanneet vaikeuksia.

”Meillä on ollut useita rauhanprosessiin ja uhrien oikeuksien edistämiseen liittyviä hankkeita. Aiemmin järjestöt tekivät yhteistyötä viranomaisten kanssa, mutta tässä tilanteessa se ei enää ole mahdollista. Työn fokusta on ollut pakko muuttaa”, Ilppola kertoo.

Maailma.netin haastatteleman aktivistin edustaman järjestön työ on vaikeutunut.

”Kollegoja on häiritty ja poliisi ja turvallisuusviranomaiset ovat vierailleet luonamme. Pankit kyselevät projektisuunnitelmien perään, kun ulkomailta saapuu rahoitusta”, hän kertoo.

Monet pelkäävät, että tilanne menee vielä huonommaksi kuin Rajapaksojen edellisellä kaudella. Silloin esimerkiksi toimittajia siepattiin valkoisiin pakettiautoihin eikä heitä enää sen jälkeen nähty.

”Aiemmin ylin johto saattoi vinkata aktivisteille, että jos jotakin asiaa nostetaan esiin, sillä on seurauksensa. Nyt ihmiset pelkäävät, että varoitusta ei enää tule vaan valkoinen pakettiauto tulee suoraan ja vie pois”, Ilppola kuvailee.

Nationalismi leviää ympäri maailman

Sri Lankan tilanne ei ole ainutlaatuinen. Esimerkiksi Freedom House -järjestön mukaan (pdf) ainakin 80 maassa demokratia on heikentynyt pandemian aikana.

Toisaalta vastaavia trendejä nähtiin jo ennen koronapandemiaa niin Etelä-Aasian maissa – esimerkiksi Intiassa – kuin muuallakin.

Monia maita yhdistää populistinen ja nationalistinen johto, joka vetoaa kansan tyytymättömyyteen.

Sri Lankassa tyytymättömyyden taustalla on tehottomasti toiminut aiempi hallitus ja esimerkiksi keväällä 2019 maata järkyttäneet terrori-iskut, joiden uskotaan olevan ääri-islamistien tekosia. Srilankalaisten valtaväestö, singaleesit, ovat pääosin buddhalaisia.

”Monien maiden johtajat ajavat voimakasta nationalismia, jossa vain tietyt ihmiset ovat oikeita kansalaisia. Samalla syrjitään säälimättä kaikkia, jotka eivät tähän ryhmään kuulu. Sri Lankankin nykyinen presidentti on puhunut useaan otteeseen siitä, että hänen tehtävänään on edistää singaleesien oikeuksia. Demokratiakäsitys on siis hyvin kapea”, Ilppola toteaa.

YK pyrkii puuttumaan

Sri Lankan tilanne on jäänyt viimeisen vuoden aikana koronapandemian varjoon kansainvälisesti, mutta YK on ollut tilanteesta huolissaan jo pitkään. Maaliskuussa ihmisoikeusneuvosto julkisti päätöslauselman, jossa se totesi maan ihmisoikeustilanteen huonontuneen. Samalla neuvosto sai mandaatin kerätä todisteita sisällissodan tapahtumista.

Päätöslauselma ei välttämättä hetkauta Sri Lankan johtajia, mutta sillä voi olla symbolista arvoa. Esimerkiksi polttohautausmääräyksen peruminen Sri Lankassa johtui juuri kansainvälisestä painostuksesta, Katja Ilppola muistuttaa.

”Usein tämäntyyppisten maiden johtajat tuntuvat olevan immuuneja arvostelulle, mutta kyllä päätöslauselmilla silti on merkitystä. Itsevaltaiset johtajat haluavat tulla nähdyiksi hyvinä ihmisinä”, hän toteaa.

Srilankalainen aktivisti toivoo, että YK:n jäsenmaat ottavat päätöslauselman vakavasti. Hän uskoo, että sanktiot voisivat tehota.

”Sanktiot pitäisi kohdentaa sotarikollisiin ja näiden perheisiin. Älkää antako opiskelustipendejä rikollisten lapsille. Sillä olisi varmasti vaikutusta”, hän sanoo.

Lisää uusi kommentti