Uutiset Ihmisoikeuspolitiikka Suomessa

Selvitys: Suomessa on kunniaväkivaltaa, mutta siihen ei osata puuttua

Ilmiöön ei osata suhtautua, sillä osa viranomaisista tulkitsee kunniaväkivallaksi sellaisiakin ilmiöitä, jotka eivät sitä ole, osa taas ei rasistiksi leimautumisen pelossa uskalla toimia, käy ilmi Ihmisoikeusliiton tutkimuksesta.
(Kuva: montillon.a / Flickr.com / CC BY 2.0)

Kunniaväkivalta on Suomessa vielä suhteellisen harvinainen mutta ei tavaton ilmiö. Viranomaisten puuttumista siihen vaikeuttaa kuitenkin arkuus ja tietämättömyys, käy ilmi Ihmisoikeusliiton tuoreesta selvityksestä (pdf).

"Suomessa on herätty aika hitaasti ilmiöön Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan verrattuna. Ainakin osittain kyse on siitä, että Suomessa on säästytty vakavilta kunniaan liittyvän väkivallan tapauksilta", kertoi Ihmisoikeusliiton tutkimuspäällikkö Maija Jäppinen selvityksen julkistustilaisuudessa maanantaina.

Esimerkiksi Ruotsissa kunniaväkivalta nousi tapetille jo vuonna 2002, kun oma isä murhasi kurditaustaisen Fadime Şahindalin. Vastaavia tapauksia ei Suomessa vielä ole ollut, mutta esimerkkejä kunniaan liittyvästä väkivallasta riittää meilläkin, eilen julkaistusta tutkimuksesta selviää.

"Henkinen väkivalta tuli aineistossa esiin yleisimpänä. Tyypillisimmillään puhuttiin sosiaalisten suhteiden ja liikkumisen rajoittamisesta, juorujen ja huhujen levittämisestä, jatkuvasta valvonnasta, jota toteuttamaan oli valjastettu esimerkiksi tytön samaa koulua käyvät veljet sekä painostamisesta ja uhkailusta seurauksilla", Jäppinen kertoi.

Tutkimusta varten haastateltiin 32:ta maahanmuuttajaa ja viranomaisten edustajaa, tehtiin oppilaitoksille sähköinen kysely ja käytiin läpi poliisin rikosepäilytilastoja vuodelta 2014 sekä tammi–elokuulta 2015.

Myös miesten rooli vaikea

Kunniaväkivallaksi määritellään väkivalta, jonka avulla pyritään suojaamaan tai palauttamaan perheen tai muun yhteisön kunnia. Sen muodot vaihtelevat uhkailusta ja kontrolloinnista aina murhiin asti. Lähisuhdeväkivallasta sen erottaa yhteisöllisyys: esimerkiksi tekijöitä on monesti useita. Ilmiö on maantieteellisesti laaja, ja sitä esiintyy ainakin Etelä-Aasiassa, Lähi-idässä ja Euroopassa.

"Kunniaan liittyvä väkivalta ei palaudu tiettyyn kulttuuriin tai etniseen ryhmään, eikä mitään kulttuuria voi määritellä erikseen kunniakulttuuriksi", Jäppinen korostaa.

Ihmisoikeusliiton selvityksessä kävi ilmi, että kontrolloinnin lisäksi kunniaväkivallan muotoja Suomessa ovat esimerkiksi pakkoavioliitot, joista tosin ei löydy virallisia tilastoja. Poliisiasiakirjoissa yleisimpiä muotoja olivat pahoinpitelyt ja laittomat uhkaukset, joista yleisin tappouhkaus.

Yleensä kunniaväkivalta kohdistuu nuoriin naisiin ja tyttöihin, mutta Jäppisen mukaan myöskään miesten rooli ei ole helppo.

"Poikien ja miesten harteilla voi olla voimakas kunnian suojelun ja palauttamisen paine. Heitä saatetaan esimerkiksi painostaa kontrolloimaan yhteisön naispuolisia jäseniä."

Oma lukunsa ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat miehet, joita saatetaan pakottaa avioitumaan suvun valitseman naisen kanssa.

Rasismi pelottaa

Tutkimuksessa suositellaan muun muassa pakkoavioliittojen kriminalisoimista erillisellä lainsäädännöllä sekä avioliittojen mitätöimisen helpottamista. Keskeisimpiä selvityksen tuloksia on Jäppisen mukaan kuitenkin se, että viranomaiset tarvitsevat lisää tietoa kunniaväkivallan tunnistamiseksi sekä siihen puuttumiseksi.

Koulutusta tarvitsevat niin poliisi, lastensuojeluväki, opettajat, muut sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset kuin maahanmuuttohallinnon työntekijätkin. Esimerkiksi kyselyyn vastanneista opettajista vain yhdeksän prosenttia oli sellaisessa työpaikassa, jossa on annettu ohjeet kunniaväkivallan varalta, vaikka 60 prosenttia koki tarvitsevansa ohjeita.

Jäppisen mukaan sen lisäksi, että viranomaiset eivät usein tunnista kunniaan liittyvää väkivaltaa, he eivät uskalla puuttua siihen.

"Puuttumiseen ei ole malleja tai sitä arkaillaan, koska halutaan varota asiakkaan leimaamista tai itse rasistiksi leimautumista. Toisaalta kunniaan liittyvää väkivaltaa saatetaan nähdä sielläkin, missä sitä ei ole."

Esimerkiksi tiettyjen etnisten ryhmien lähisuhdeväkivalta saatetaan hänen mukaansa määritellä kunniaväkivallaksi, vaikkei se sitä aina ole. Ylitulkinta näkyi myös tutkimuksen aineistossa: poliisi löysi tutkimusta varten 53 rikosepäilyä kunniaan liittyvästä väkivallasta, mutta tutkijat poistivat epäilyistä neljäsosan.

Kunniaväkivallasta keskusteleminen voikin Jäppisen mukaan helposti kääntyä leimaavaksi: ilmiö nähdään herkästi pelkästään tiettyjen etnisten ryhmien ongelmaksi, ja sen vuoksi esimerkiksi maahanmuuttajatyttöjä saatetaan leimata uhreiksi.

Kunniaväkivalta kuitenkin on ollut yleistä Euroopassakin, muistutti tilaisuudessa puhunut väkivaltakulttuuria tutkinut tohtori Satu Lidman Turun yliopistosta. Esimerkiksi 1960-luvun alussa raiskauksissa on nähty samantyyppisiä elementtejä, kuten esimerkiksi asian piilotteleminen, häpeä ja lähipiirin kostomentaliteetti.

"Mitä kauemmas historiassa mennään, sitä selkeämmin on nähtävissä samantyyppisiä elementtejä yhteisön merkityksessä ja patriarkaalisessa hierarkiassa, joka määrittää ennalta miesten ja naisten rooleja perheissä", Lidman kertoi.

Ihmisoikeuspolitiikka Suomessa ihmisoikeudetgenderlakioikeus ja rikos Suomi Ihmisoikeusliitto

Lue myös

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

mies puolilähikuvassa puutarhakeinussa.

Eläkkeelle jäävä avustustyön veteraani Kalle Löövi on huolissaan avun politisoitumisesta – ”Retoriikka on menossa todella huonoon suuntaan”

Lähes 50 vuotta erilaisissa Punaisen Ristin tehtävissä toiminut kansainvälisen avun johtaja Kalle Löövi on nähnyt humanitaarisen avun sektorin ammattimaistumisen ja tehostumisen. Hänen mukaansa juuri nyt on tehtävä työtä sen eteen, että apu säilyy yhä puolueettomana eikä sitä hyödynnetä propagandavälineenä.
YK:n humanitaarisen avun koordinaattori Mark Lowcock

Jemen taas lähellä nälänhätää, varoittaa YK – ”Valitettavasti ne, jotka voisivat auttaa, pääosin valitsevat olla tekemättä niin”

Monet avunantajamaat eivät ole toteuttaneet lupauksiaan toimittaa Jemeniin lisää apua, ja samaan aikaan konfliktin osapuolet eivät päästä apua perille. Noin yhdeksän miljoonan ihmisen apua on jo jouduttu leikkaamaan.
Keltainen mielenosoituskyltti, jossa lukee I welcome refugees, il faut protéger les réfugiées

Järjestöt vaativat Suomea ottamaan lisää vastuuta Morian turvapaikanhakijoista

Suomi on ilmoittanut ottavansa vastaan tulipalon tuhoamasta Kreikan Moriasta 11 ilman huoltajaa olevaa alaikäistä turvapaikanhakijaa, mutta määrä sisältyy jo keväällä tehtyyn päätökseen. Nyt tarvitaan lisää tekoja, vaaditaan järjestöjen kannanotossa.
YK:n ydinaseet kieltävä sopimus kirjoituspöydällä

Ulkoministeri sanoi sen minkä voi, mutta vesittikö se rauhanliikkeen tavoitteet?

Niin vihreät, sdp kuin vasemmistoliittokin kannattivat muutama vuosi sitten liittymistä ydinaseet kieltävään sopimukseen. Sitten puolueet pääsivät hallitukseen ja tavoite ajettiin kauas horisonttiin. Rauhanliikkeen pitää vaatia päättäjiltä sanoja ja vahtia tekoja, kirjoitttaa rauhanjärjestö Sadankomitean hallitukseen kuuluva Jarmo Pykälä.
Hengityssuojaimella suojautunut nainen ompelukoneen ääressä.

”25 vuotta taaksepäin 25 viikossa” – Korona on pysäyttänyt edistyksen monissa kehitystavoitteissa, kertoo Gates-säätiön raportti

Maailman pitäisi poistaa äärimmäinen köyhyys vuoteen 2030 mennessä, mutta sen sijaan se on koronapandemian seurauksena kasvanut jo seitsemän prosenttia.