Uutiset Ihmisoikeuspolitiikka Suomessa

Selvitys: Suomessa on kunniaväkivaltaa, mutta siihen ei osata puuttua

Ilmiöön ei osata suhtautua, sillä osa viranomaisista tulkitsee kunniaväkivallaksi sellaisiakin ilmiöitä, jotka eivät sitä ole, osa taas ei rasistiksi leimautumisen pelossa uskalla toimia, käy ilmi Ihmisoikeusliiton tutkimuksesta.
(Kuva: montillon.a / Flickr.com / CC BY 2.0)

Kunniaväkivalta on Suomessa vielä suhteellisen harvinainen mutta ei tavaton ilmiö. Viranomaisten puuttumista siihen vaikeuttaa kuitenkin arkuus ja tietämättömyys, käy ilmi Ihmisoikeusliiton tuoreesta selvityksestä (pdf).

"Suomessa on herätty aika hitaasti ilmiöön Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan verrattuna. Ainakin osittain kyse on siitä, että Suomessa on säästytty vakavilta kunniaan liittyvän väkivallan tapauksilta", kertoi Ihmisoikeusliiton tutkimuspäällikkö Maija Jäppinen selvityksen julkistustilaisuudessa maanantaina.

Esimerkiksi Ruotsissa kunniaväkivalta nousi tapetille jo vuonna 2002, kun oma isä murhasi kurditaustaisen Fadime Şahindalin. Vastaavia tapauksia ei Suomessa vielä ole ollut, mutta esimerkkejä kunniaan liittyvästä väkivallasta riittää meilläkin, eilen julkaistusta tutkimuksesta selviää.

"Henkinen väkivalta tuli aineistossa esiin yleisimpänä. Tyypillisimmillään puhuttiin sosiaalisten suhteiden ja liikkumisen rajoittamisesta, juorujen ja huhujen levittämisestä, jatkuvasta valvonnasta, jota toteuttamaan oli valjastettu esimerkiksi tytön samaa koulua käyvät veljet sekä painostamisesta ja uhkailusta seurauksilla", Jäppinen kertoi.

Tutkimusta varten haastateltiin 32:ta maahanmuuttajaa ja viranomaisten edustajaa, tehtiin oppilaitoksille sähköinen kysely ja käytiin läpi poliisin rikosepäilytilastoja vuodelta 2014 sekä tammi–elokuulta 2015.

Myös miesten rooli vaikea

Kunniaväkivallaksi määritellään väkivalta, jonka avulla pyritään suojaamaan tai palauttamaan perheen tai muun yhteisön kunnia. Sen muodot vaihtelevat uhkailusta ja kontrolloinnista aina murhiin asti. Lähisuhdeväkivallasta sen erottaa yhteisöllisyys: esimerkiksi tekijöitä on monesti useita. Ilmiö on maantieteellisesti laaja, ja sitä esiintyy ainakin Etelä-Aasiassa, Lähi-idässä ja Euroopassa.

"Kunniaan liittyvä väkivalta ei palaudu tiettyyn kulttuuriin tai etniseen ryhmään, eikä mitään kulttuuria voi määritellä erikseen kunniakulttuuriksi", Jäppinen korostaa.

Ihmisoikeusliiton selvityksessä kävi ilmi, että kontrolloinnin lisäksi kunniaväkivallan muotoja Suomessa ovat esimerkiksi pakkoavioliitot, joista tosin ei löydy virallisia tilastoja. Poliisiasiakirjoissa yleisimpiä muotoja olivat pahoinpitelyt ja laittomat uhkaukset, joista yleisin tappouhkaus.

Yleensä kunniaväkivalta kohdistuu nuoriin naisiin ja tyttöihin, mutta Jäppisen mukaan myöskään miesten rooli ei ole helppo.

"Poikien ja miesten harteilla voi olla voimakas kunnian suojelun ja palauttamisen paine. Heitä saatetaan esimerkiksi painostaa kontrolloimaan yhteisön naispuolisia jäseniä."

Oma lukunsa ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat miehet, joita saatetaan pakottaa avioitumaan suvun valitseman naisen kanssa.

Rasismi pelottaa

Tutkimuksessa suositellaan muun muassa pakkoavioliittojen kriminalisoimista erillisellä lainsäädännöllä sekä avioliittojen mitätöimisen helpottamista. Keskeisimpiä selvityksen tuloksia on Jäppisen mukaan kuitenkin se, että viranomaiset tarvitsevat lisää tietoa kunniaväkivallan tunnistamiseksi sekä siihen puuttumiseksi.

Koulutusta tarvitsevat niin poliisi, lastensuojeluväki, opettajat, muut sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset kuin maahanmuuttohallinnon työntekijätkin. Esimerkiksi kyselyyn vastanneista opettajista vain yhdeksän prosenttia oli sellaisessa työpaikassa, jossa on annettu ohjeet kunniaväkivallan varalta, vaikka 60 prosenttia koki tarvitsevansa ohjeita.

Jäppisen mukaan sen lisäksi, että viranomaiset eivät usein tunnista kunniaan liittyvää väkivaltaa, he eivät uskalla puuttua siihen.

"Puuttumiseen ei ole malleja tai sitä arkaillaan, koska halutaan varota asiakkaan leimaamista tai itse rasistiksi leimautumista. Toisaalta kunniaan liittyvää väkivaltaa saatetaan nähdä sielläkin, missä sitä ei ole."

Esimerkiksi tiettyjen etnisten ryhmien lähisuhdeväkivalta saatetaan hänen mukaansa määritellä kunniaväkivallaksi, vaikkei se sitä aina ole. Ylitulkinta näkyi myös tutkimuksen aineistossa: poliisi löysi tutkimusta varten 53 rikosepäilyä kunniaan liittyvästä väkivallasta, mutta tutkijat poistivat epäilyistä neljäsosan.

Kunniaväkivallasta keskusteleminen voikin Jäppisen mukaan helposti kääntyä leimaavaksi: ilmiö nähdään herkästi pelkästään tiettyjen etnisten ryhmien ongelmaksi, ja sen vuoksi esimerkiksi maahanmuuttajatyttöjä saatetaan leimata uhreiksi.

Kunniaväkivalta kuitenkin on ollut yleistä Euroopassakin, muistutti tilaisuudessa puhunut väkivaltakulttuuria tutkinut tohtori Satu Lidman Turun yliopistosta. Esimerkiksi 1960-luvun alussa raiskauksissa on nähty samantyyppisiä elementtejä, kuten esimerkiksi asian piilotteleminen, häpeä ja lähipiirin kostomentaliteetti.

"Mitä kauemmas historiassa mennään, sitä selkeämmin on nähtävissä samantyyppisiä elementtejä yhteisön merkityksessä ja patriarkaalisessa hierarkiassa, joka määrittää ennalta miesten ja naisten rooleja perheissä", Lidman kertoi.

Ihmisoikeuspolitiikka Suomessa ihmisoikeudetgenderlakioikeus ja rikos Suomi Ihmisoikeusliitto

Lue myös

Pyörätuolimerkki tiiliseinässä

”Ostanko lääkkeitä vai leipää?” – Vammaisten henkilöiden köyhyydestä on puhuttava

Vammaisen henkilön arki on usein arvaamatonta, jatkuvaa tulojen ja menojen tasapainottelua. Perusturvan leikkaukset ja indeksijäädytykset ovat kurittaneet vähävaraisten vammaisten ihmisten elämää Suomessa, kirjoittaa Tuula Paasivirta.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Nuori mies istuu sohvalla, taustalla punainen seinä

Yksin tulleiden alaikäisten perheenyhdistämisestä on tehty Suomessa poikkeuksellisen vaikeaa – ”Kotoutuisin sata kertaa paremmin, jos he olisivat täällä”

Perheenyhdistäminen on Suomessa esimerkiksi Ruotsiin ja Norjaan verrattuna niin vaikeaa, ettei moni edes yritä. Esimerkiksi afganistanilaisia hakijoita rajoittaa sääntö, jonka mukaan heidän pitää jättää hakemuksensa Intiassa. Opiskelijat Shayegh Adeli ja Ali Nazari uskovat, että he menestyisivät paremmin, jos perhe olisi tukemassa.
Myanmarin rohingya-naisia Cox's Bazarin pakolaisleirillä

Myös kansainvälinen rikostuomioistuin ryhtyy tutkimaan Myanmarin rohingyoihin kohdistuneita julmuuksia

Myanmar ei ole kansainvälisen rikostuomioistuimen jäsen, mutta tuomioistuin päätti tutkia niitä rikoksia, jotka ovat tapahtuneet Myanmarin ja Bangladeshin rajalla. Aiemmin tällä viikolla Gambia vei Myanmarin YK:n alaisen kansainvälisen tuomioistuimen eteen kansanmurhan vastaisen sopimuksen rikkomisesta.
Nainen lattialla käsin kudotun maton päällä

Satavuotias Afganistan on maailman vaarallisin maa – Dokumenttiteatteriesitys jäljittää pakolaisuuden syitä

Afganistan 100 – the years of interdependence -dokumenttiteatteriesitys kuvaa väkevästi Afganistanin nykyhetkeä ja historiaa. Suomessa vierailleen Kabulin yliopiston dekaanin Jawida Ahmadin mukaan afganistanilaiset haluavat rauhaa enemmän kuin mitään muuta.
Valkoisiin haalareihin pukeutuneita ihmisiä pilvenpiirtäjän edessä

Raportti: Asefirmat kehittävät jo tappajarobotteja – ”Autonomiset aseet ovat siirtymässä sci-fistä todellisuuteen”

Autonomisten aseiden uhka kasvaa, sillä yhä useammat valtiot ovat lisänneet niiden kehittelyä viime vuosina, selviää PAX-rauhanjärjestön tutkimuksesta. Kyselytutkimuksen mukaan muun muassa suomalaisista suurin osa kannattaa niiden kieltämistä.