Rikkaat maat haalivat leijonanosan koronarokotteista ja suojelevat samalla lääkeyhtiöidensä voittoja – Siinä ei ole mitään järkeä, sanoo taloustieteen professori Jayati Ghosh | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Rikkaat maat haalivat leijonanosan koronarokotteista ja suojelevat samalla lääkeyhtiöidensä voittoja – Siinä ei ole mitään järkeä, sanoo taloustieteen professori Jayati Ghosh

Massachusettsin yliopiston taloustieteen professori Jayati Ghosh on seurannut, kuinka rikkaat valtiot ovat haalineet suurimman osan koronarokotteista itselleen samalla, kun köyhät maat ovat jääneet suurelta osin ilman. Hänen mielestään patentit pitäisi vapauttaa ja rokotteisiin liittyvää tietotaitoa ja teknologiaa jakaa, jotta rokotteita riittäisi kaikille.

Nainen istumassa puolilähikuvassa.

Professori Jayati Ghoshin mielestä koronarokotteisiin liittyvät patentit pitäisi vapauttaa jo siitäkin syystä, että ne on kehitetty pitkälti julkisin varoin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kuusi yhtiötä sai 12 miljardia dollaria. Kuva vuodelta 2019. Kuva: UNCTAD / CC BY-SA 2.0.

Pohjoinen pallonpuolisko on pikkuhiljaa avautumassa pitkän koronaeristyksen jälkeen. Suomessa on järjestetty ensimmäiset kesäfestarit, Etelä-Euroopan maissa odotellaan jo turistilaumoja. Kaliforniassa on purettu suurin osa rajoituksista.

Syynä on tietenkin menestyksekäs rokoteoperaatio: jo noin 40 prosenttia Euroopan väestöstä on saanut vähintään ensimmäisen rokoteannoksensa, Yhdysvalloissa yli puolet.

Tilastot ovat myönteisiä, mutta yhdysvaltalaisen Massachusettsin yliopiston taloustieteen professorille Jayati Ghoshille ne ovat myös kouriintuntuva muistutus maailman epätasa-arvoisuudesta.

Hän uskoi pandemian alussa, että maailma toimisi kerrankin solidaarisesti. Rokotteiden jakaminen hoidettaisiin tasapuolisesti, koska siten epidemian taltuttamiseksi vaadittu 70–80 prosentin rokotekattavuus saavutettaisiin nopeimmin.

Toisin kävi. Tämänhetkisten arvioiden mukaan matalan tulotason maiden väestöstä vasta noin 0,9 prosenttia on saanut ensimmäisen rokoteannoksensa. Ainakin 80 prosenttia rokotteista on annettu rikkaimmissa maissa.

Ghosh kutsuu tilannetta ”rokoteapartheidiksi”. Hän pelkää, että eriarvoisuus rokotteiden saannissa pitkittää pandemiaa, kun yhä tarttuvammat virusmuunnokset pääsevät leviämään.

”Aluksi rikkaiden maiden rokotteiden haalintaa selitti paniikki – ei tiedetty, mikä toimii parhaiten ja haluttiin varmistaa, että meillä on tarpeeksi. Mutta nyt rikkaat maat suojelevat rokotteiden tekijänoikeuksia, ja siinä on kyse vain suurten lääkeyhtiöiden vaikutusvallasta”, Ghosh kritisoi.

Ghosh opetti 35 vuoden ajan taloustiedettä intialaisessa Jawaharlal Nehrun yliopistossa ja istuu nykyisin Maailman terveysjärjestön (WHO) talouden ja terveyden asiantuntijaneuvostossa, jonka tehtävänä on tarjota riippumattomia neuvoja järjestön pääsihteerille.

Hän puhui viime viikolla Helsingissä sijaitsevan YK-yliopiston Wider-instituutin webinaarissa ja antoi haastattelun myös Maailma.netille.

Pikkupojat kakun perässä

Kansainvälinen yhteisö on harvinaisen yksimielinen siitä, että pandemian voittamiseksi tarvitaan rokotteita kaikille. Miksi ne siis oikeastaan on päädytty antamaan pääosin rikkaissa maissa?

Sen ymmärtämiseksi pitää palata vuoden 2020 kevääseen. Silloin kansainväliset terveysalan toimijat, kuten WHO, perustivat rokotemekanismi Covaxin, johon liittyivät lähes kaikki maailman maat.

Sen tavoitteena oli, että rokotteet jaettaisiin aikanaan tasapuolisesti. Kun rokote hyväksyttäisiin, ensin rokotettaisiin kolme prosenttia koko maailman väestöstä, eli terveydenhuollon työntekijät sekä riskiryhmät. Sitten rokotettaisiin muut riskiryhmät, sitten pahimmin kärsineet alueet ja sitten kaikki loput.

Rikkaat ja keskituloiset maat maksaisivat rokotteistaan ja antaisivat rahaa Covaxin rahastoon, köyhät maat taas saisivat rokotteensa ilmaiseksi.

Covax ei ole saavuttanut tavoitteitaan, sillä rikkaat maat eivät ole rahoittaneet sitä läheskään yhtä paljon kuin lupasivat. Lisäksi ne ryhtyivät hankkimaan rokotteita Covaxin ohi tekemällä lääkeyhtiöiden kanssa kahdenvälisiä sopimuksia. Covaxille jäi vähemmän jaettavaa.

”Maat olivat kuin pikkupoikia, jotka syövät kaiken kakun syntymäpäivillä. Kanada varasi yli kymmenen kertaa väestönsä verran rokotteita, Yhdysvallat yli neljä kertaa”, Ghosh kuvailee.

Rikkaat maat ovat saaneet paljon kritiikkiä, ja ne ovatkin luvanneet lisää rahaa Covaxille. Ne ovat lahjoittaneet ylimääräisiä rokoteannoksiaan, ja hiljattain G7-maat lupasivat lahjoittaa 870 miljoonaa annosta lisää.

”Se, mitä rikkaat maat ovat antaneet Covaxille, on säälittävää. Summat eivät ole edes yhtä prosenttia maiden talouden elvytyspakettien koosta”, Ghosh kritisoi.

Osa lahjoitetuista rokotteista sitä paitsi lahjoitettiin liian lähellä eräpäivää eikä niitä voitu edes käyttää, hän muistuttaa.

Patentit suojelevat tuotantoa – ja voittoja

Rikkaiden maiden rokotenationalismi ei ole ainoa syy siihen, miksi kehitysmaiden rokoteoperaatio etenee niin hitaasti. Monissa maissa on ollut vaikea järjestää jakelua, osassa taas kansalaisten epäilykset hidastavat rokottamista. Kehittyvien maiden, kuten Kiinan ja Venäjän, omat rokotteet ovat myös jumittaneet WHO:n hyväksyntäprosessissa.

Ghoshin mielestä ydinongelma on kuitenkin yksinkertainen: rokotteita ei tuoteta tarpeeksi, koska tuotanto on patenttien takia vain muutaman lääkeyhtiön käsissä.

Ghosh kuuluu niiden asiantuntijoiden joukkoon, jotka ovat viime kuukausina vaatineet, että rokotepatenteista luovutaan pandemian ajaksi. Näin muutkin lääkeyhtiöt kuin rokotteiden keksijät voisivat tuottaa niitä ja tarjonta kasvaisi.

Hänen mielestään rikkaat maat suojelevat nyt liiaksi lääkeyhtiöiden voittoja. Jo se, että koronarokotteet on kehitetty pitkälti julkisin varoin, velvoittaa jakamaan hyödyt avoimesti.

”Yhtiöille on annettu rahaa, ne ovat valmistaneet rokotteet ja nyt ne saavat pitää kaikki voitot, tiedon ja monopoliasemansa. Siinä ei ole mitään järkeä.”

Rokotepatentteja säätelee Maailman kauppajärjestön (WTO) alainen TRIPS-sopimus. Siihen on mahdollista tehdä jäsenten hyväksynnällä poikkeus, joka mahdollistaisi patenttien vapautuksen. Näin tehtiin muun muassa aids-epidemian aikana 2000-luvun alussa.

Poikkeusta esittivät ensimmäistä kertaa jo viime syksynä Intia ja Etelä-Afrikka, ja sitä ovat tukeneet monet kansalaisjärjestöt, kuten Lääkärit ilman rajoja.

Rikkaat maat ovat kuitenkin vastustaneet patenteista luopumista jyrkästi. Hiljattain Yhdysvallat näytti patenttivapautukselle viimein vihreää valoa, samoin Euroopan parlamentti, mutta vielä asiassa ei ole edetty.

Vastustajien mukaan patenttien vapauttaminen tappaisi lääkeyhtiöiden innon kehittää lääketieteellisiä innovaatioita, kun voittomahdollisuudet pienenisivät. Osa kriitikoista sanoo, että prosessi olisi liian hidas eikä maailmassa ole riittävästi toimijoita, jotka osaavat valmistaa rokotteita.

Patenttivapautus ei myöskään ratkaisisi kaikkea: se takaisi vain, että rokotteita valmistavan tahon ei tarvitsisi pelätä kannetta WTO:ssa. Jäljelle jäisi vielä kysymys siitä, miten rokotteiden valmistamiseen liittyvää tietotaitoa ja teknologiaa voitaisiin jakaa eteenpäin.

Ghoshin mukaan patenttien vapautus on paras keino tuotannon lisäämiseen mutta vasta alku. Vapautuksen lisäksi valtioiden pitäisi esimerkiksi edellyttää julkista tukea saavilta lääkeyhtiöiltä teknologian jakamista.

Hiljattain esimerkiksi Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin hallinto välitti teknologian siirron mahdollistavan sopimuksen lääkeyhtiön Johnson & Johnsonin ja oman rokotteensa kehittämisestä luopuneen Merckin kanssa, hän muistuttaa.

”Miksi teknologiaa ei siis voisi jakaa muidenkin tuottajien kanssa? Kyse on vain siitä, että hallitukset ovat tehneet sallineet yritysten kontrolloivan rokoteteknologiaa.”

Ghosh ei niele myöskään väitteitä siitä, ettei rokotteiden valmistukseen olisi maailmalla taitoa: useimmat maailman rokotteet valmistettiin pandemiaan asti kehitysmaissa, hän muistuttaa.

Entä ilmastonmuutos?

Mitä rikkaat maat sitten voivat tehdä sillä aikaa, kun WTO:n neuvotteluissa pallotellaan patenttien kohtaloa? Siihen on antanut suosituksia WHO:n asiantuntijaneuvosto, jonka jäsen Ghoshkin on.

Suositusten mukaan kaikkien maiden, jotka ovat rokottaneet 20 prosenttia väestöstään, pitäisi lahjoittaa loput rokotteensa eteenpäin.

Jos eriarvoisuuteen ei puututa, vaikutukset voivat lopulta olla kauaskantoiset, Ghosh muistuttaa.

”Ilmastonmuutoksen taltuttamiseen vaaditaan globaalia solidaarisuutta. Mutta korona on osoittanut, ettei sitä ole. Jos emme saa rivejämme kokoon edes tässä asiassa, joka on suhteellisen pieni, miten sitten muussakaan?”

Lisää uusi kommentti