Uutiset Demokratia

Populismi tuli Tansaniaan – Suosittu presidentti John Magufuli on pannut korruption kuriin, mutta media, järjestöt ja oppositio elävät pelossa

”Puskutraktoriksi” kutsuttu Tansanian presidentti sulkee medioita, irtisanoo julkisesti virkamiehiä ja ahdistelee kriitikoitaan. Länsimaat ja ihmisoikeusjärjestöt ovat huolissaan, mutta maan sisältä kuuluu toisenlaisiakin ääniä. Toimittaja Gasirigwa Mwitan mielestä Tansaniaa ei pitäisi arvostella samalla mittapuulla kuin länsimaita.
Kaksi hymyilevää miestä vierekkäin
Tansanian presidentti John Magufuli (vas.) tapasi vuonna 2017 Maailmanpankin silloisen johtajan Jim Young Kimin Dar es Salaamissa. (Kuva: Sarah Farhat / World Bank Photo Collection / CC BY-NC-ND 2.0)

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump. Unkarin pääministeri Viktor Orbán. Brasilian presidentti Jair Bolsonaro ja hänen filippiiniläinen virkaveljensä Rodrigo Duterte.

Siinä lista maailmalla viime vuosina suureen suosioon nousseista populistijohtajista, jotka puhuvat ja toimivat ”suoraan”, kannattavat perinteisiä arvoja – eivätkä juuri piittaa demokratian peruspilareista tai kansainvälisistä sopimuksista.

Tunnetuimpien listalta puuttuu ainakin yksi nimi: Tansanian presidentti John Magufuli, jonka politiikkaan on kuulunut viime vuosina yhä kovempi median, kansalaisyhteiskunnan ja opposition kontrollointi ja rankaiseminen. Esimerkiksi ihmisoikeusjärjestöt Amnesty International ja Human Rights Watch varoittivat lokakuussa, että sorto on neljän viimeisen vuoden aikana pahentunut.

Ensi vuonna Tansaniassa järjestetään jälleen vaalit, ja on hyvin mahdollista, että Magufuli valitaan jatkokaudelle.

”Magufuli on klassinen populistijohtaja. Hän on suosittu, sillä hän on onnistunut alusta asti rakentamaan vastakkainasettelun kansan ja eliitin välille. Hänen hallinnossaan on kuitenkin myös autoritaarisia piirteitä. Kaikki, jotka kritisoivat jollakin tavalla Magufulin valtaa ja hallintoa, ovat vaarassa”, kuvailee pitkään Tansanian politiikkaa seurannut tutkija Eva Nilsson.

Hän tutkii Helsingin ruotsinkielisessä kauppakorkeakoulussa Hankenissa Tansanian yritysvastuupolitiikkaa.

Julkisia potkuja ja hyväntekeväisyyttä

Tansanian demokratiakehityksen takapakkia voi ihmetellä, sillä maa siirtyi monipuoluedemokratiaan vuonna 1992. Sitä on perinteisesti pidetty vakaana ja rauhallisena maana, joka saa länsimailta paljon kehitysyhteistyövaroja. Se on myös Suomen kehitysyhteistyön tärkeimpiä kumppanimaita.

Valtapuolue CCM:ää edustava Magufuli varmisti voittonsa kuitenkin lupaamalla puuttua maata riivaavaan korruptioon.

”Magufuli on onnistunut kitkemään korruptiota, lisäämään verotuloja, parantamaan julkisen hallinnon tehokkuutta ja aloittamaan monia kansalaisten arvostamia infrastruktuurihankkeita”, kertoo akatemiatutkija Tiina Kontinen. Hän tutkii kansalaiseksi kasvamista Tansaniassa ja Ugandassa ja vieraili Tansaniassa hiljattain.

Magufulin populistin elkeet tulevat esiin etenkin mediapelissä ja suoraviivaisessa toiminnassa. Hän on jaellut potkuja korruptoituneille virkamiehille, myös omalle lähipiirilleen.

”Tyyli on aina näyttävä. Magufuli voi esimerkiksi mennä tv-kameroiden kanssa yllättäen sairaalaan ja erottaa johtajan, jos hän näkee, että asiat on hoidettu huonosti”, Nilsson kuvailee.

”Puskutraktoriksi” kutsuttu presidentti nauttii suurta kansansuosiota myös siksi, että hän matkustaa kuuntelemaan kansalaisten huolia ja lahjoittaa sitten rahaa vaikkapa kouluvessojen rakentamiseen.

”Näin pidetään yllä kuvaa presidentistä, joka taistelee tavallisen kansan puolesta väärinkäytöksiin taipuvaisia johtajia vastaan”, Kontinen kertoo.

WhatsApp-viesteistä syytteitä

Magufulia äänestivät etenkin ne tansanialaiset, jotka ovat kaivanneet vahvaa johtajaa. Autoritaarinen johtamistyyli tarkoittaa kuitenkin sitä, että Magufulin hallinto on käynyt viime vuosina kriitikoiden kimppuun etenkin lainsäädännön avulla. Tiina Kontisen mukaan taustalla on CCM-puolueen huoli opposition ja kansalaisyhteiskunnan vahvistumisesta sekä populismin suosion kasvu maailmalla ylipäätään.

Esimerkiksi vuonna 2016 hyväksytty mediapalvelulaki kieltää tiedotusvälineitä julkaisemasta tietoja, jotka heikentävät kansallista turvallisuutta tai aiheuttavat harmia hallituksen mahdollisuuksille hallinnoida taloutta. Laki kieltää myös ”tyytymättömyyden lietsonnan” hallintoa kohtaan.

Lain nojalla on sakotettu, suljettu kokonaan tai määräajaksi useita medioita, jotka ovat julkaisseet korruptiosyytöksiä, tietoja ihmisoikeusloukkauksista tai maan taloudesta. Toimittajia ei ole vankilassa, mutta parhaillaan tutkintavankeudessa on toimittaja Erick Kabendera, jota syytetään epämääräisin perustein talousrikoksista.

Tansania hyödyntää myös jo edellisen presidentin aikana hyväksyttyä kyberrikoslakia, joka kieltää ”väärän tai harhaanjohtavan informaation levittämisen”.  Lain perusteella on syytetty ja tuomittu toimittajia ja aktivisteja, ja jopa WhattsApp-viestinnästä on nostettu syytteitä. Suositun JamiiForums-keskustelupalstan perustaja Maxence Melo on ollut oikeudessa toistasataa kertaa.

Hallinto kontrolloi myös puoluerekisteriä, ja heinäkuussa 2016 Magufuli kielsi poliittisen toiminnan kokonaan vuoteen 2020 asti. Viime kuun paikallisvaalit käytiin ilman oppositiota, joka kieltäytyi osallistumasta.

Myös kansalaisyhteiskunta on ahdingossa. Eva Nilsson asui Tansaniassa Magufulin noustessa valtaan vuosina 2015–2016 työskennellessään suomalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestön Kepan (nyk. Fingo) palveluksessa.

”Tunnelma alkoi jännittyä hyvin nopeasti. Vaikuttamistyö vaikeutui. Magufuli esimerkiksi kielsi valtionhallinnolta tapaamiset ilman korkean johdon lupaa, ja yhteydenpito virkamiehiin vaikeutui valtavasti”, hän muistelee.

Myös Tiina Kontisen mukaan kansalaisjärjestöt ovat joutuneet yhä tarkemman kontrollin kohteiksi, ja niiden esittämä kritiikki tuomitaan herkästi ’ei-afrikkalaisena’ tai ’rauhaa rikkovana’.

Mies istumassa puolilähikuvassa
Toimittaja ja sananvapausjärjestön johtaja Gasirigwa Mwita muistuttaa, että avoimuus on Tansaniassa vielä nuori ilmiö. Siksi sen lehdistönvapautta on vaikea vertailla vaikkapa Suomeen. (Kuva: Timo Mielonen / Viestintä ja kehitys -säätiö)

Korruptio myös lehdistön ongelma

Kaikki eivät ole samaa mieltä Tansanian ongelmista. Tansanialaisen toimittajan Gasirigwa Mwitan mielestä länsimaiden media liioittelee lehdistönvapauden ongelmia – vaikka kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksillä maa on pudonnut viime vuosina 47 sijaa.

”Länsimaissa asia esitetään niin, että meillä ei ole lainkaan lehdistönvapautta. Jos se olisi niin, minä en olisi päässyt tänne, sillä valtio kyllä tietää, miksi olen Suomessa”, Mwita sanoo.

Mwita johtaa eteläisen Afrikan mediainstituutin MISAn Tansanian-osastoa. Hän vieraili marraskuussa suomalaisen Viestintä ja kehitys -säätiön sananvapausseminaarissa, jossa keskusteltiin muun muassa disinformaatiosta ja valeuutisista.

Hän myöntää, että lainsäädännössä on haasteita, mutta tansanialaismedian suurimmat ongelmat ovat hänen mielestään silti ammattitaidon puute ja rahapula.

Päätoimittajat ovat mediatalojen omistajien naruissa, ja journalismikoulutuksen taso on huono. Toimittajat ottavat vastaan lahjuksia ja tekevät yksipuolista journalismia, koska heille ei makseta kunnollista palkkaa.

Mwitan mielestää kritisoidussa medialaissa on jopa hyviä puolia: se esimerkiksi vaatii mediataloja tekemään virallisia työsopimuksia toimittajien kanssa. Hyvää on myös se, että laki ylipäätään on olemassa – nyt ainakin parannuksia on helpompi vaatia.

Hän muistuttaa, että avoimuus ja läpinäkyvyys ovat Tansaniassa suhteellisen uusia asioita.

”Meitä ei voi panna samalle viivalle sellaisen maan kanssa, joka on ollut sata vuotta vapaa. Se ei ole reilua.”

Mwita myös uskoo, että Tansaniasta puhutaan länsimaisille järjestöille pahaa siksi, että ihmiset ovat tyytymättömiä Magufulin politiikkaan. Monen korruptoituneen virkamiehen ja samalla myös median rahahanat on nyt suljettu.

Siitä ei silti pääse mihinkään, että kun hallinto sulkee medioita, syynä ei yleensä ole journalismin huono laatu.

”On selvää, että lehdet, joita on suljettu tai joita vastaan on nostettu syytteitä, ovat jotenkin loukanneet Magufulia. Hallinto käyttää lainsäädäntöä hyväkseen mielivaltaisesti”, Eva Nilsson muistuttaa.

Länsimaat edustavat eliittiä

Iso-Britannia, Yhdysvallat ja EU ovat ilmaisseet huolensa Tansanian demokratiakehityksen tilasta, ja jotkut maat ovat vetäneet tukeaan maalta.

Länsimaiden on kuitenkin vaikea puuttua tilanteeseen, sillä Magufulin politiikassa niitä ei pahemmin arvosteta. Eliitin vastustaminen on keskeinen osa kaikkea populismia, ja Tansanian tapauksessa eliittiä edustavat länsimaat.

”Entisten siirtomaavaltojen vastustaminen vetoaa kansaan vahvasti, sillä Afrikassa ollaan hyvin väsyneitä länsimaiden sekaantumiseen ja valkoisten ihmisten valtaan”, Nilsson huomauttaa.

Magufulinkaan lumo ei ole loputon. Erään kyselytutkimuksen mukaan hänen suosionsa putosi jo vuonna 2017. Tarkkoja tietoja ei kuitenkaan ole, sillä hallitus kontrolloi myös tilastotietojen julkaisemista.

DemokratiaSananvapaus ja media mediainformaatioteknologiainternetsananvapaustiedotusvälineetpolitiikkahallintokansalaisyhteiskuntakorruptio & läpinäkyvyys Tansania

Lue myös

Sri Lankan lippu hiekkarannalla

Sri Lankan presidentinvaalien tulos on huono uutinen maan vähemmistöille

Sri Lankan uuden presidentin Gotabaya Rajapaksan voiton varmistivat valeuutiset, etnonationalismi, maan huono taloudellinen tila sekä valtaväestö kokema turvattomuus viime kevään ääri-islamistien terrori-iskun jälkeen, kirjoittaa International Crisis Groupin analyytikko Alan Keenan.
Nainen pudottaa äänestyslipukkeen laatikkoon

Afrikkalaiset saavat vähemmän demokratiaa kuin haluaisivat, selviää kyselystä – Maanosan asukkaiden mielipiteet kiinnostavat nyt Eurooppaakin

Afrobarometri-mielipidemittaus paljastaa, mitä afrikkalaiset ajattelevat. Se kiinnostaa nyt myös maanosan ulkopuolella, sillä on tullut globaalin kilpailun näyttämö, sanoo ulkoministeriön Afrikka-politiikan asiantuntija Martti Eirola.
Kukkia Algerian lipun muodossa

Onnistuuko Algeria toisen tasavallan perustamisessa?

Tiedotusvälineissä on esitetty arvioita ”arabikevään” saapumisesta Algeriaan, mutta todennäköisesti Ranskan keltaliiveillä on ollut enemmän tekemistä algerialaisten aktivoitumisen kanssa. Protestit kertovat kansalaisten halusta syvällisiin muutoksiin, kirjoittaa Karim Maiche.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Nainen järven rannalla

Ilmastovirtahepo seisoo olohuoneessamme – Miten ahdistuksen kanssa voi tulla toimeen?

Suomessa on jo saatavilla apua ilmastonmuutoksen aiheuttamaan ahdistukseen. Taiteilija ja tutkija Henna Lainisen työpajoissa puretaan tunteita muun muassa kirjoittamalla kirjeitä tulevaisuuteen. ”Monissa osallistujissa on herännyt myös halu tehdä enemmän ympäristön puolesta”, hän kertoo.
Lentokoneen siipi koneen sisältä otetussa kuvassa

Lentovero ei olisi vain kosmeettinen, sanoo kansalaisaloitteen alullepanija

Suomessa lokakuussa läpi menneen lentoveroaloitteen alullepanija Janne Kilpinen uskoo, että vero olisi viesti konkreettisen muutoksen tarpeesta. Veron käyttöön ottaneessa Ruotsissa lentäminen on jo vähentynyt.
Maissintähkiä sekä pussi maissinjyviä

Zimbabwessa taistellaan aliravitsemusta vastaan ruokakasveja rikastamalla – Kriitikoiden mukaan paikallinen ruokakulttuuri unohtuu

Zimbabwelainen start up -yritys ostaa paikallisilta viljelijöiltä rikastettuja ruokakasveja ja myy niitä eteenpäin. Tavoitteena on paitsi tehdä voittoa, myös taistella aliravitsemusta vastaan sekä voimaannuttaa viljelijöitä.
Jäävuoria Grönlannissa

Ympäristöhuoli koskettaa myös lapsia – Katso video partiolaisten mietteistä!

Tiedetoimittaja Mikko Pelttarin ja kuvittaja Jenna Kunnaksen lastenkirja Näkymätön myrsky muistuttaa, ettei ilmastonmuutos ole lasten harteilla mutta jokainen voi silti tehdä jotain. Laajasalon opiston toimittajaopiskelijat lukivat kirjan haagalaiselle partiolippukunnalle, jonka jäsenet ovat jo huomanneet ilmaston muuttumisen merkit. Katso video!
Mies puun alla, kivi taustalla

Kenialaisella aktivistilla Paul Okumulla on ajatus siitä, miten rikkaat maat voivat tehdä maailmasta reilumman – ”Lopettakaa sekaantuminen”

Euroopassa keskustellaan nykyään paljon siitä, pitäisikö hyvinvointia mitata jollakin muulla tavalla kuin bruttokansantuotteella. Kenialainen aktivisti Paul Okumu kehottaa miettimään, kenen kustannuksella hyvinvointi tulee.