Uutiset Kehityksen edistysaskeleita

Nälkäisten Nutella – Maapähkinätahna on ihmeaine, joka pelastaa vakavasti aliravittuja lapsia nälkäkuolemalta

Ranskalaislääkäri kehitti 1990-luvun lopulla maapähkinätahnan, joka on merkinnyt vallankumousta nälkäkriisien hoidossa: nykyään kaikki vakavasta aliravitsemuksesta kärsivät lapset on periaatteessa mahdollista hoitaa. Tahnan taustalla pyörii bisnes, jota on myös kritisoitu.
Vauva syö plumpy'nutia.
Kongolaisnainen ruokkii Plumpy'nutilla aliravitsemusdiagnoosin saanutta lastaan Kyangwalin pakolaisleirillä Ugandassa maaliskuussa 2018. Kyangaliin saapui joulukuun 2017 ja maaliskuun 2018 välillä yli 60 000 Iturin konfliktia paennutta kongolaista. (Kuva: Diana Zeyneb Alhindawi / Lääkärit ilman rajoja)

Ihmeaine. Käänteentekevä. Vallankumous lasten aliravitsemuksen hoidossa.

Muun muassa tällaisilla sanoilla nettijutuissa ja avustusjärjestöjen verkkosivuilla kuvataan maapähkinätahnaa, vakavasta aliravitsemuksesta kärsivien lasten hoitoon kehitettyä ruoka-ainesekoitusta, joka on muuttanut viime vuosina merkittävällä tavalla nälkäkriisien hoitoa.

Plumpy’nut-nimisen tahnan kehitti ranskalainen lääkäri André Briend 1990-luvun lopulla, ja sitä valmistaa ranskalainen Nutriset-firma. Ensimmäisen kerran Plumpy’nutia käytettiin aliravittujen lasten hoitoon laajemmassa mittakaavassa Nigerin nälänhädässä vuonna 2005. Nyt sen käyttö kuuluu niin suomalaisten kuin ulkomaistenkin avustusjärjestöjen normaaliin toimintaan.

”Tämä on ihmeellinen aine, sillä se tekee lasten hoidon ravitsemushätätiloissa niin paljon aiempaa helpommaksi”, sanoo ruotsalainen aliravitsemuksen hoitoon erikoistunut lastenlääkäri Sahar Nejat.

Nejat vastaa puhelimeen Tukholmassa, missä hän odottaa seuraavaa komennustaan maailmalle. Nejat on työskennellyt Lääkärit ilman rajoja -järjestön ja YK:n tehtävissä nälkäkriiseissä muun muassa Nigerissä, Burkina Fasossa, Keniassa, Ugandassa ja Intiassa sekä opettanut aliravitsemuksen hoitoa Ruotsin lääketieteellisessä yliopistossa Karoliinisessa instituutissa.

Tahnan nerokkuus piilee siinä, että sitä myydään annospakkauksissa, jotka ovat heti valmiita käytettäviksi ja toisaalta säilyvät pitkään. Tahnaa ei tarvitse kuumentaa, sen valmistamiseen ei tarvita puhdasta vettä eikä säilytykseen jääkaappia.

Kaikki merkittäviä etuja konfliktiolosuhteissa ja köyhissä ja kuumissa maissa, joissa nälkäkriisit usein tapahtuvat. Pähkinäallergiatkin ovat länsimaiden ulkopuolella harvinaisia.

”Todella pahasti aliravitut lapset, jotka ovat kuin luurankoja, saattavat tarvita kuukausia hoitoa. Ennen heidän piti olla se aika sairaalassa. Nykyään heidät voi päästää annospussien kanssa kotiin heti kun heidän tilansa on vakaa”, Nejat sanoo.

Kaikki lapset voidaan hoitaa

Ennen maapähkinätahnan käyttöönottoa aliravittujen lasten hoito vei paljon resursseja sairaaloilta ja vain pieni määrä lapsia pystyttiin hoitamaan. Myös hoitojaksot jäivät usein lyhyiksi, kun lapsen kanssa sairaalassa olevalla – yleensä äidillä – oli kiire kotiin muiden lasten luo. 

”Siinä mielessä maapähkinätahna on ollut vallankumouksellinen. Sen jälkeen ei ollut enää estettä hoitaa oikeastaan kaikkia, jotka ovat pulassa”, sanoo Tampereen yliopiston lastentautiopin professori Per Ashorn, joka on tutkinut lasten aliravitsemusta ja sen hoitoa muun muassa Malawissa.

Yksi syy tahnan kätevyyteen on sen koostumus. Varsinaista pähkinävoita siinä on noin neljäsosa, sen lisäksi tahna sisältää sokeria, maitojauhetta, kasvirasvaa, vitamiineja ja kivennäisaineita. Siinä on runsaasti energiaa ja proteiinia, joita akuutista aliravitsemuksesta kärsivät lapset tarvitsevat.

Anderé Briendin inspiraationlähteenä Plumpy’nutille oli Nutella, ällömakea levitteenä käytettävä hasselpähkinä-suklaatahna.

”Hän halusi kehittää jotain, mikä olisi lasten mieleen, mutta tarpeellisilla vitamiineilla ja ravintoaineilla täydennettynä”, Nejat sanoo.

Siinä hän myös onnistui. Lapsille Plumpy’nut on suklaaseen verrattavaa herkkua.

”Heti kun pussi on avattu, lapset alkavat syödä sitä.”

Yhdessä vajaan sadan gramman pussissa Plumpy’nutia on 500 kaloria. Lasta kohden pusseja tarvitaan 2–3 päivässä.

”Se sisältää kaiken välttämättömän ravinteen. Lisäksi ei tarvita kuin nesteytystä”, Ashorn sanoo.

Hintakaan ei ole paha. Suomen Unicefin mukaan kahdellakymmenellä eurolla saa 58 pussia maapähkinätahnaa, mikä riittää yhdelle lapselle vajaaksi kolmeksi viikoksi. Unicef on Plumpy’nutin suurin ostaja.

Ruoka on poliittista

Vaikka Plumpy’nut on tunnetuin lasten aliravitsemuksen hoitoon käytettävistä ravintovalmisteista, joita kutsutaan nimellä Ready-to-Use-Therapeutic-Food (RUTF), se ei suinkaan ole ainoa. 

Aliravitsemuksen lievemmän version eli kohtalaisen aliravitsemuksen hoitoon on kehitetty paljon erilaisia tuotteita. On lusikalla annosteltavia nesteitä, tahnoja ja puuroja, joita käytetään ravintolisien tapaan aliravitsemuksen ehkäisyyn riskialueílla. Aivan kuten Suomessa ennen annettiin lapsille kalanmaksaöljyä, Per Ashorn vertaa.

”Valitettavasti tulokset eivät ole olleet yhtä hyviä kuin vaikean aliravitsemuksen hoidossa käytettävien ruokien kohdalla”, Ashorn harmittelee.

Syynä on se, että terveeseen kasvuun vaikuttavat monet muutkin seikat kuin ravitsemus, esimerkiksi infektiot ja ympäristömyrkyt. Niitä ei hoideta ravintolisillä.

Nutrisetin kaltaiset firmat kuitenkin kehittävät ja markkinoivat aliravitsemuksen ennaltaehkäisyyn tarkoitettuja ruokia innokkaasti. Siihen on syynsä.

”Vakavasti aliravittujen lasten määrä on aina pienempi kuin kohtalaisesti aliravittujen, ja näiden taas pienempi kuin riskiryhmään kuuluvien. On parempi bisnes kehittää ruokia koko väestölle kuin vain pahasti aliravituille”, Nejat sanoo.

Lääkärit ilman rajoja -järjestö on ottanut yhteen Nutrisetin kanssa, koska yritys on patentoinut Plumpy’nutin. Järjestön mukaan hinta voisi olla alhaisempi, jos muutkin toimijat voisivat valmistaa ja myydä vastaavaa tuotetta.

Toisaalta Nutriset sallii maapähkinätahnan tuotannon paikallisesti köyhissä maissa franchising-periaatteella. Per Ashorn näkee tilanteessa hyvääkin.

”Patentin vuoksi siitä ei voi tehdä mitä tahansa kopioita, vaan ravitsemussisällön on oltava oikea.”

Voi myös kysyä, pitääkö länsimaiset firmat ylipäätään päästää kilpailemaan ja tekemään bisnestä köyhien maiden lasten vakavan aliravitsemuksen hoidolla.

Esimerkiksi Intia kehittelee tällä hetkellä omaa ravintovalmistettaan, jotta sen ei tarvitsisi turvautua länsimaiseen ruoka-apuun, Sahar Nejat sanoo. Joissain Etelä-Aasian maissa suositaan maapähkinän sijaan kikhernepohjaisia tahnoja, koska ne muistuttavat enemmän paikallista ruokavaliota.

”Pähkinätahna on myös poliittinen kysymys, niin kuin ruoka aina on. Etenkin entisille siirtomaille aihe voi olla herkkä. Kansainvälisten järjestöjen ja firmojen, jotka vievät ruokia näihin maihin, on oltava hyvin avoimia tälle keskustelulle”, Nejat sanoo.

Artikkeli on osa maailma.netin vuosina 2017–2018 toteutettavaa Kehityksen edistysaskeleita -juttusarjaa. Sarjassa käsitellään kehitysmaissa viime vuosina tapahtunutta edistystä sekä käsitellään kestävään kehitykseen liittyviä ongelmia rakentavasti. Hanke saa ulkoministeriön viestintä- ja globaalikasvatustukea. Lisätietoa juttusarjasta täällä.

Juttusarjan kaikki jutut täällä.

Oletko 16–24-vuotias ja haluat antaa palautetta sarjan jutuista? Lisätietoa täällä!

Ulkoministeriö Tuettu kehitysyhteistyövaroin -logo

Kehityksen edistysaskeleita kehitysavustustyökatastrofiapuköyhyyslapsetruokaväestöterveysravinto/aliravitsemussairaus/lääkintä

Lue myös

Tunisialaiset poliitikot Bouthaina Elkorbi ja Yamen Akkari

Miten maasta tulee demokratia? – Sitä opetellaan Tunisiassa, jossa uuden polven poliitikot ovat optimisteja kompastuskivistä huolimatta

Yamen Akkari ja Bouthaina Elkorbi ovat Tunisian ensimmäisiä vapaan poliitikkosukupolven edustajia. Kahdeksan vuotta kansannousun jälkeen Tunisia on onnistunut muuttumaan diktatuurista monipuoluedemokratiaksi, jolla on vielä paljon parantamisen varaa. Suomessa vierailleet puolueaktiivit uskovat, että pohjoismainen malli voisi toimia Tunisiassakin.
Maissia pitelevät kädet

Lautasmalli Beniniin – Suomalaisrahoitteinen tutkimushanke parantaa Afrikan ruokaturvaa

Ulkoministeriön rahoittamassa Luonnonvarakeskuksen kuusivuotisessa tutkimushankkeessa muun muassa koulutettiin paikallisia tutkijoita, kartoitettiin villikasvien käyttöä ruuanlaitossa ja tutkittiin maaperän hivenaineita. Tulokset ovat lupaavia.
Hakattua ja ojitettua suosademetsää Sumatralla

Yhteisömetsätalous torjuu metsäkatoa Indonesiassa – Kestävin ratkaisu maailman resurssibuumiin on silti kulutuksen vähentäminen

Kulutustason kasvu ajaa metsäkatoa ympäri maailman. Voiko metsiä ja muita luonnonvaroja ylipäätään käyttää kestävästi? Voi, sanovat suomalaisasiantuntijat – mutta se edellyttäisi koko kulutusjärjestelmän muutosta.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Erivärisiä puuvärejä pöydällä

Suomessa halutaan koulutuksesta sekä vientivaltti että kehitysyhteistyön kärkitavoite – ”Mallimaan” menestystarinaa voi kuitenkin olla vaikea toistaa maailmalla

Ulkoministeriön vetämä työryhmä haluaisi muun muassa koulutusvientiyritykset ja korkeakoulut mukaan parantamaan koulutusta kehitysmaissa. Tutkija Henna Juusolan mukaan koulutusviennin etiikasta pitäisi kuitenkin käydä enemmän ja avoimempaa keskustelua.
Sairaanhoitaja tarkastelee lääkepakkausta toimistossa

”Älä kerro aviomiehelleni” – Marshallinsaarilla kymmenet ihmiset sairastuvat vuosittain lepraan

Lepraan pidetään helposti jo nitistettynä tautina, mutta Tyynellä valtamerellä sijaitsevilla Marshallinsaarilla sitä tavataan yhä. Potilaita yhdistää yksi asia: he haluavat salata sairautensa.
New York Timesin rakennus

Enää neljännes maailman maista on turvallisia toimittajille – Tilanne heikkenee myös aiemmin edistyksellisinä pidetyillä alueilla

Suomi on kohonnut Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksissä toiselle sijalle muutaman vuoden pudotuksen jälkeen. Monessa muussa maassa tilanne on heikentynyt.
Vaatteita henkareilla

Selvitys: Monien suomalaisten vaatebrändien avoimuus retuperällä

Yritykset vakuuttavat toimivansa eettisesti, mutta kuluttajan on vaikea selvittää väitteiden todenperäisyyttä. Tuoreen selvityksen mukaan useimmat suomalaiset vaatebrändit eivät kerro julkisesti kovinkaan paljon siitä, mitä ne tekevät vastuullisuuden eteen.