Uutiset

Materialismin nousu ja perhesuhteiden muutokset heijastuvat karulla tavalla Kenian vanhusten elämään – Maia Lekow teki dokumenttielokuvan noitavainoista

Helsingin Docpoint-dokumenttielokuvafestivaaleilla nähdään tänä vuonna Kenian Oscar-elokuvaehdokas The Letter, joka kertoo vaietusta ilmiöstä, vanhuksiin kohdistuvista noituussyytöksistä ja murhista. Hurjasta aiheesta huolimatta ilmiön taustalta paljastuvat varsin universaalit teemat, sanoo elokuvan toinen ohjaaja Maia Lekow.
Vanha nainen ja nuori mies viljapellolla.
Karisa Kamango (oik.) lähtee dokumenttielokuvassa The Letter selvittämään, miksi hänen isoäitiään Margaretia (vas.) syytetään noituudesta. (Kuva: The Letter)

Margaret on päälle yhdeksänkymppinen kenialaisnainen, joka jaksaa yhä kuokkia maapalstaansa Kenian rannikolla, Kilifin maakunnassa lähellä Mombasaa.

Elämä ei ole koskaan ollut helppoa, mutta nyt siinä on uusi ongelma: Margaretin poikapuoli Furaha sukulaisineen syyttää häntä noituudesta. Margaret on saanut jo uhkauskirjeen, jonka lähettäjästä ei ole tietoa.

Noituussyytöksiä on aihetta pelätä, sillä viimeisen vuosikymmenen aikana Kilifissä on kuollut jatkuvasti noituudesta syytettyjä vanhuksia, usein väkivaltaisissa viidakkoveitsi-iskuissa.

Tämä on lähtökohta Maia Lekowin ja Christopher Kingin dokumenttielokuvassa The Letter, joka esitetään perjantaina alkaneella Helsingin Docpoint-elokuvafestivaalilla.

Noitavainoilmiön taustalta paljastuu lopulta monimutkainen vyyhti inhimillisiä syitä, perhejännitteitä, tietämättömyyttä, taikauskoa sekä isoja yhteiskunnallisia muutoksia, joihin maaseudun köyhien on ollut vaikea sopeutua.

Yhden perheen näkökulma

Koska noitavainot ovat tabu, kovin tarkkoja tietoja niistä ei ole. Esimerkiksi brittiläinen Telegraph-lehti kuitenkin siteerasi vuonna 2019 poliisin tilastoja, joiden mukaan Kilifissä oli tapettu kuuden vuoden aikana yli 500 vanhusta. Osa uhatuista vanhuksista on selvinnyt hengissä pakenemalla turvakoteihin noituussyytösten takia.

Murhien taustalla ovat usein sukulaiset. He saattavat palkata tekijöiksi esimerkiksi moottoripyörätaksikuskeja, jotka ovat usein jengiytyneitä nuoria miehiä.

Lekow on kotimaassaan Keniassa tunnettu laulaja, jonka esikoisohjaus The Letter on. Hän ohjasi dokumentin yhdessä australialaistaustaisen miehensä Christopher Kingin kanssa. Aihe löytyi sattumalta.

Nainen puolilähikuvassa.
The Letter on Maia Lekowin esikoisdokumenttielokuva. (Kuva: The Letter)

”Meidän piti tehdä elokuva 1900-luvun alussa eläneestä Mekatilili Wa Menzasta, joka taisteli brittejä vastaan ja oli samasta heimosta kuin oma perheeni. Aloimme haastatella rannikolla asuvia vanhuksia, mutta moni alkoikin kertoa elävänsä pelossa nykypäivän tapahtumien takia”, Nairobissa asuva Lekow kertoo etähaastattelussa.

Lekowin ja Kingin dokumentin kohteeksi valikoitui 95-vuotias Margaret ja hänen pojanpoikansa, kaupunkilaistunut nuori Karisa, joka huomaa syytökset Facebookissa ja lähtee elokuvassa kotiin maalle selvittämään, mistä oikein on kyse.

Dokumenttielokuvaa kuvattiin lopulta kuusi vuotta, joista neljä vuotta Margaretin ja tämän perheen luona. Luottamusta pohjustettiin viettämällä aikaa perheen kanssa ja näyttämällä Margaretille jo kuvattua materiaalia. Kuvauksia helpotti myös se, että nairobilaistuneen Lekowin oma suku asui kirjaimellisesti toisella puolella tietä.

Materialismi valtaa alaa

The Letter kuvaa käsittämätöntä ilmiötä, jonka syitä voi kuitenkin jollakin tasolla ymmärtää.

Noituussyytösten taustalla on osittain Kenian väkivaltainen historia. Kenia on Ison-Britannian entinen siirtomaa, ja brittimiehittäjät käyttivät noituussyytöksiä vapaustaistelijoihin murtaakseen vastarinnan. Maahan tuli myös lähetyssaarnaajia, jotka käännyttivät ihmisiä saatananpalvonta- ja noituuspelottelun avulla.

Nykyisin rannikolla harjoitetaan sekä kristinuskoa että islamia. Perinteiseen kulttuuriin suhtaudutaan paikoin ennakkoluuloisesti.

”Jotkut vanhukset eivät uskalla enää pukeutua perinteisiin vaatteisiin, koska he pelkäävät, että heidät pahoinpidellään tai tapetaan. Osa värjää tukkaansa mustaksi, koska hiusten muuttumista valkoiseksi pidetään merkkinä noituudesta”, Lekow kertoo.

Etenkin herätyskristilliset liikkeet käyttävät noituuteen liittyviä uskomuksia edelleen surutta hyväkseen. Dokumentissa paikalliselta uskonlahkolta saa tilattua puhdistusseremonian, jotta noituudesta päästäisiin eroon.

Usko noituuteen on syvään juurtunutta: vaikka Keniassa jo melkein kaikilla on kännykkä, jolla voisi etsiä faktatietoa, kukaan dokumenttielokuvan henkilöistä, ei edes nuori ja moderni Karisa, ei suoraan sano, etteikö uskoisi noituuteen.

Sitä Lekowinkin on vaikea selittää.

”Noituutta on ollut ympäri maailman vuosisatojen ajan, ja se kuuluu perinteisten uskomusten rakenteisiin. Se pelottaa ihmisiä. Jos olisin viettänyt aikaa rannikolla pidemmän aikaa, olisin itsekin saattanut alkaa uskoa siihen. Se on hyvin psykologista”, hän toteaa.

Noitavainojen selittäminen pelkällä taikauskolla olisi silti virhe. Taustalla on myös Kenian yhteiskunnan perustavanlaatuinen ja nopea muutos, jonka perässä kaikki eivät ole pysyneet.

Väestö on kasvanut kovaa vauhtia, eivätkä nuorten työllistymismahdollisuudet ole kasvaneet samaa tahtia. Maaseutu kärsii köyhyydestä eikä viljelymaata ei riitä kaikille. Yhteiskunta painottaa yhä enemmän materiaalista hyvinvointia, eikä perheen, varsinkaan vanhojen ihmisten, kunnioittaminen ole enää automaattista.

Kauna ja ahneus kohdistuu vanhuksiin, joiden vaurauden lähteenä on heidän esi-isiltään perimänsä maa.

”Nuorisotyöttömyys on yleistä. Helpoin tapa saada rahaa on sanoa, että joku on noita ja viedä sen perusteella maat. Elämme myös uutta, materialistista aikaa, jossa kaikki haluavat läppärin, uudet kengät tai puhelimen. Kaikki tämäkin vaikuttaa”, Lekow sanoo.

Katkeruuden purkautumista julmaksi väkivallaksi helpottaa se, että läpikorruptoituneessa Keniassa poliisia on vaikea saada paikalle ilman rahaa. Toisaalta moni heistäkin pelkää noidutuksi tulemista. Siksi uhrit haudataan usein ilman tutkintaa.

Aihe koskettaa kaikkia

Vaikka Kenian tilanne on poikkeuksellinen, Lekowin mukaan dokumentti on silti suunnattu myös kansainväliselle yleisölle, sillä sen teemat ovat universaaleja. Ottamalla kohteeksi yhde perheen tarina ohjaajat halusivat kuvata myös perheen käsitteen muutosta yleisellä tasolla.

”Se liittyy nopeutuneeseen elämäntahtiin. Meillä ei ole enää aikaa tavata isovanhempiamme ja vanhempiamme. Keniassa ilmiö on äärimmäisempi, mutta kun esitimme dokumenttia New Yorkissa festareilla, näin sielläkin metropysäkillä kyltin, jossa kehotettiin kunnioittamaan vanhuksia ja annettiin numero, johon ottaa yhteyttä, jos vanhus on vaarassa”, Lekow toteaa.

Koronavirus on hidastanut vuonna 2019 valmistuneen elokuvan esittämistä, mutta kansainvälisten festivaalien lisäksi sitä on esitetty myös Mombasassa ja Nairobissa.

Tarkoituksena on myös käyttää sitä noitavainojen vastaisessa vaikuttamistyössä ja esittää sitä Kenian maaseudulla. Sitä on jo kokeiltu, ja tulokset olivat vaikuttavia.

”Eräs nainen alkoi itkeä, sillä hän näki ensimmäistä kertaa oman elämäntarinansa. Hänen isänsä oli tapettu noitana. Samalla kaikki alkoivat jakaa tarinoitansa. Jatkossa meidän on tarjottava esityksissä myös psykososiaalista tukea”, Lekow kertoo.

Jotakin aiheen tärkeydestä kenialaisille kertoo sekin, että dokumentti on valittu myös Kenian tämänvuotiseksi Oscar-elokuvaehdokkaaksi.

Docpoint-festivaali järjestetään koronarajoitusten vuoksi vuonna 2021 ainoastaan verkossa. Suurin osa ohjelmiston elokuvista on katsottavissa 29.1.–7.2.

kehitysmaanomistuskulttuuri Kenia

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Joukko naisia ja muutama mies istuu maassa osoittamassa mieltään naisten oikeuksien puolesta..

Pakistanin naiset pelkäävät kaduilla ja kodeissa – Härintä on yltynyt, mutta myös vastarinta voimistuu

Pakistanissa naisiin kohdistuu yhä enemmän väkivaltaa ja ahdistelua julkisilla paikoilla. Aktivisti Sheema Kermanin mukaan maa on parissa vuodessa taantunut monta sataa vuotta. Pääministeri Imran Khan vähättelee ongelmaa ja sysää syyn häirinnästä naisten niskoille.
Keski-ikäinen mies puhuu mikrofoniin valkokankaan edessä.

Dokumentaristi kuvasi pandemiaa pakolaisleirillä – Ahtaissa oloissa kehotukset turvaväleistä olivat huono vitsi

Afganistanilainen dokumentaristi Reza Adib asui perheensä kanssa pakolaisleirillä Kreikassa, kun koronapandemian ensimmäinen aalto iski. Hän taltioi koronakriisin vaikutuksia leirin elämään. Tällä hetkellä Adib asuu Hämeenlinnassa ja työstää dokumenttia kotimaansa elämästä Talebanin valtaannousun jälkeen.
Aikuisen käsi pitelee stetoskooppia pienen lapsen rintakehällä.

Koronapandemia on lisännyt tuberkuloosikuolemia – tautiin sairastuu vuosittain jopa 10 miljoonaa ihmistä

Kun terveydenhuollon voimavarat on keskitetty koronapandemian hoitoon, moni tuberkuloosiin sairastunut ihminen on jäänyt vaille diagnoosia ja hoitoa.
Kolme nuorta miestä istuu maassa ja leikkaa kaakaopuun hedelmiä.

Kaakaotiloilla käytetään edelleen paljon lapsityövoimaa

Sertifiointijärjestelmistä huolimatta alle 18-vuotiaiden osuus kaakaotilojen työläisistä on kasvanut. Norsunluurannikon kaakaoviljelijät aliarvioivat käyttämänsä lapsityövoiman määrää sertifikaatin menettämisen pelossa.
Kasvonsa peittänyt mies ohittaa poliisin kadulla ja kantaa kahta autonrengasta.

”Korruptiosta puolet pois, niin elämä olisi siedettävää” – Irakissa äänestetään sunnuntaina parlamenttivaaleissa

Irakia kaksi vuotta sitten ravistellut protestiliike sai osan vaatimuksistaan läpi. Vaaleja aikaistettiin ja vaalilakia on uudistettu. Tutkija Mariette Hägglund ja kansanedustaja Hussein al-Taee eivät kuitenkaan usko vaalien tuovan suuria muutoksia.

Luetuimmat

”Korruptiosta puolet pois, niin elämä olisi siedettävää” – Irakissa äänestetään sunnuntaina parlamenttivaaleissa
Raportti: Ilmastonmuutos on myös tasa-arvokysymys, mutta kansainvälisessä ilmastopolitiikassa tuijotetaan usein vain naisneuvottelijoiden määrää
Maailman köyhimpiin maihin kuuluvassa Tšadissa on odotettu vakaampia aikoja yli kuusi vuosikymmentä – Presidentin yllättävä kuolema luo sekä mahdollisuuksia että uhkakuvia
Satelliittiteknologia auttaa Tyynenmeren saarivaltioita sopeutumaan myrskytuhoihin
YK: Jemenin sodassa kuollut tai haavoittunut kahden vuoden aikana yli 2 600 lasta
Kaakaotiloilla käytetään edelleen paljon lapsityövoimaa
Akkuteollisuus ei pärjäisi ilman Kongon pahamaineisia kaivoksia – Koboltin eettisyyttä on vaikea varmistaa, sanoo kaivosalueella vieraillut suomalaistutkija
Rasismi on rakenteellinen ongelma, mutta Suomessa se nähdään usein vain yksittäisten ”pahisten” syntinä – Helsingin opetushenkilökunta saa nyt koulutusta antirasistisesta työotteesta
Populismi tuli Tansaniaan – Suosittu presidentti John Magufuli on pannut korruption kuriin, mutta media, järjestöt ja oppositio elävät pelossa
Pakistanin naiset pelkäävät kaduilla ja kodeissa – Härintä on yltynyt, mutta myös vastarinta voimistuu