Uutiset Libyan pääkaupungista Tripolista kertovat opposition ja Muammar Gaddafin joukkojen välisistä taisteluista. Tilanne on kireä ja uutiset ovat ristiriitaisia. Kapinallisten kerrotaan vallanneen Gaddafin tukikohdan, mutta sen ohella kerrotaan televisiokanava al-Rain julkistamasta ääninauhasta, jonka mukaan Gaddafi kertoo käyneensä salaa Tripolin kaduilla, eikä Tripoli ole hänen mukaansa vaarassa.

Todennäköistä kuitenkin on, että Gaddafin kukistuminen tapahtuu pikaisesti. Ja kun se on tapahtunut, sen jälkeen olennainen kysymys on: Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Amnesty Internationalin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan johtaja Malcolm Smart tiivistää onnistuneesti Libyan tilanteen herkkyyden: "Nämä ovat merkittäviä, mutta myös hyvin vaarallisia päiviä Libyan kansalle. Kaikkien taistelun osapuolten tulee kunnioittaa siviilien oikeuksia ja varmistaa etteivät taistelut Tripolissa ja muualla johda kostotoimiin."

Smart vetoaa myös kapinallishallintoon, "etteivät sen jäsenet ja tukijat syyllisty kostoiskuihin Gaddafin tukijoita tai palkkasotilaiksi epäiltyjä afrikkalaisia vastaan." Toivottavaa olisi, että näin myös tapahtuisi.

Vaikka kenellekään tuskin on epäselvää Gaddafin ja hänen hallintonsa rikollisuus, Smart on oikeassa vaatiessaan, että "Muammar Gaddafi ja muut Libyan veristen sortotoimien määräämisestä syytetyt tulee asettaa kansainvälisen oikeuden mukaiseen vastuuseen teoistaan."

Myönteinen tieto on myös se, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) syyttäjä Luis Moreno-Ocampo on keskustellut väliaikaishallinnon kanssa. Moreno-Ocampo on valmis mandaattinsa puitteissa tukemaan väliaikaishallintoa tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvien juttujen tutkinnassa ja syytetoimissa.

YK valmistautuu tukemaan Libyaa

Samansuuntaisen viestin kuin Amnestyn Smart ja ICC:n Moreno-Ocampo esitti myös YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon: "On ratkaisevaa, että nyt konfliktin päättyessä vältytään enemmiltä uhreilta ja kostolta." Moon oli myös ilahtunut Libyan väliaikaishallinnon puheenjohtajan Mustafa Abdul Jallilin lausunnosta, että erityistä huolta kannetaan ihmisten ja instituutioiden suojelemisesta sekä oikeusjärjestyksen ylläpitämisestä.

YK:n pääsihteeri ilmoitti olleensa yhteydessä Afrikan Unioniin, Arabiliitoon, Euroopan unioniin sekä turvallisuusneuvoston puheenjohtajaan valmistellessaan vielä tämän viikon aikana Libyan tilannetta käsittelevää kokousta. Lisäksi pääsihteerin erityisavustaja Ian Martin, joka vastaa konfliktien jälkeisestä suunnittelusta, matkustaa Qatarin Dohaan tapaamaan väliaikaishallinnon johtoa.

Ban Ki-moonin mukaan maailmanjärjestö valmistautuu avustamaan Libyaa turvallisuuteen, oikeusjärjestykseen, yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen jälleenrakennukseen, perustuslain laatimiseen, ihmisoikeuksiin ja siirtymäkauden oikeuslaitokseen liittyvissä kysymyksissä.

Suomi on myös ilmoittanut valmiudestaan YK:n rauhanturvajoukkojen lähettämiseen Libyaan, mikäli pyyntö joukkojen lähettämisestä tulee. Ulkoministeri Erkki Tuomioja vahvisti mahdollisuuden joukkojen lähettämiseen puhuessaan ministeriön suurlähettiläspäivillä maanantaina.

Jälleenrakennuksen vaikeudet

Samassa tilaisuudessa tiistaina puhunut tasavallan presidentti Tarja Halonen varoitti, että vallanvaihdoksen jälkeisestä tilanteesta voi tulla vaikea sekä muistutti paljon helpommiltakin näyttäneiden prosessien vaatineet hyvin sitkeää jälkihoitoa.

BBC:n julkaisemassa artikkelissa Royal United Services Institute (RUSI) puolustuspoliittisen ajatushautomon vieraileva tutkija Shashank Joshi muistuttaa, että vallankumouksen jälkitilassa on aina mahdollisuus pakon sanelemaan kostoon ja hyvityksen hakuun. "Olisi naivia jättää vakavien väkivaltaisuuksien mahdollisuus pois laskuista", Joshi lisää, mutta pitää puheita verilöylyn mahdollisuutta liioitteluna.

Guardianissa kirjoittava, parhaillaan Benghasissa oleva, toimittaja Steve Negus on Joshin kanssa samoilla linjoilla. Vaikka Negus listaa koko joukon ongelmia, kuten kapinallisryhmien keskinäiset yhteenotot vallanvaihdon jälkeen, yhteistyön vaikeuden Gaddafin oman heimon – Gaddafan – kanssa erityisesti Sirten kaupungissa ja libyalaisten tottumattomuuden puoluepolitiikkaan, hänen mukaansa on monia positiivisia seikkoja.

Negusin mukaan ajatus siirtymävaihetta tukevasta YK-operaatiosta on laajasti hyväksytty, minkä lisäksi väliaikaishallinto on selkeäsanaisesti vedonnut kostotoimista pidättäytymisen puolesta. Libyassa ei myöskään ole ollut samanlaista valtapuoluetta kuin Irakin Baath, johon suuri osa irakilaisista asiantuntijoista kuului. Tästä syystä Negusin mukaan Libyassa ei ole odotettavissa samankaltaista poliittisten puhdistusten aaltoa kuin Irakissa.

Joshi nimeää taistelujen aikana vaurioituneen öljy- ja kaasuinfrastruktuurin pikaisen korjaamisen yhdeksi tärkeimmistä jälleenrakennusprosessin tehtävistä. Hän kuitenkin huomauttaa, että tässäkin tehtävässä vaaditaan poliittista herkkyyttä.

Mikä tahansa vihje sitä, että väliaikainen ja vaaleilla valitsematon hallitus jakaisi epätasaisesti öljytuloja myrkyttäisi Joshin mukaan yhteiskunnallisen jälleenrakennuksen.