Kommunikointi Burman kanssa on parempi vaihtoehto kuin aiemmat sanktiot. Tätä mieltä on maan tilannetta seuraava Kaakkois-Aasian asiantuntija Marja-Leena Heikkilä-Horn.

"Viimeiset synkät 20 vuotta osoittavat, että boikotit ja sanktiot ja maan eristäminen eivät ainakaan toimi, eli nyt kannattaa ilman muuta yrittää kommunikoida Burman hallituksen ja johdon kanssa", Thaimaassa Mahidolin yliopistossa apulaisprofessorina toimiva Heikkilä-Horn sanoo.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ilmoitti viime viikolla, että Suomi on varannut 6,4 miljoonaa euroa kahdenväliseen kehitysyhteistyöhön Burman kanssa vuosille 2014–2016. Burman presidentti Thein Sein vieraili samaan aikaan ensimmäistä kertaa Suomessa ja Euroopassa.

Heikkilä-Horn pitää päätöstä hyvänä. Hänen mielestään Suomi voisi tukea esimerkiksi maan kansalaisyhteiskuntaa, mediaa ja koulutussektoria.

"Suomella olisi hyvän maineensa takia melkeinpä velvoitteita investoida burmalaisnuorten koulutukseen tukemalla esimerkiksi lukiotasoista opetusta tai yliopisto-opintoja. Burmalaisia opettajia voisi ottaa Suomeen kouluttautumaan", hän sanoo.

Onko Burma valmis?

Sotilasjuntta kaappasi vallan Burmassa vuonna 1988, minkä jälkeen maa on ollut hyvin suljettu ja eristynyt. Viimeisten parin vuoden aikana maassa on kuitenkin järjestetty vaalit ja siirrytty siviilihallintoon, vapautettu poliittisia vankeja ja höllennetty median kontrollia. 

Sen seurauksena teollisuusmaat ovat jäädyttäneet maalle asetettuja sanktioita, antaneet velkoja anteeksi ja luvanneet kehitysapua. Presidentti Martti Ahtisaaren mukaan maan hallinto voi saada jopa Nobelin rauhanpalkinnon.

Samaan aikaan sijoittajat tavoittelevat jo maan vauraita luonnonvaroja.

Kriitikoiden mukaan Burma ei kuitenkaan ole vielä valmis vastaanottamaan apua tai investointeja. Maa on köyhä, se kärsii etnisistä konflikteista, ja sen infrastruktuuri on surkeassa kunnossa.

Ja vaikka otteita on höllennetty, parlamenttipaikoista osa on edelleen varattu armeijalle, eikä presidentti ainakaan Suomen-vierailulla luvannut luopua kiintiöstä.

Heikkilä-Hornin mielestä Burmaan pitää suhtautua siviilihallintona ja kehitysapurahojen perillemenoon on vain luotettava. Hän on kuitenkin huolissaan siitä, miten maan ihmisiä, luontoa ja kulttuuria suojellaan ulkomaiden tuloa vastaan.

"Toisaalta monet fiksut koulutetut burmalaiset ovat palanneet Burmaan, eli siinä mielessä on toivoa", hän toteaa.