Näkökulmat Yritysvastuu

Sähköautot yleistyvät, mutta niiden akkujen tuotantoon liittyy suuria ongelmia

Sähköautobuumin ansiosta akut ovat yhä kuumempi puheenaihe. Kaikki haluavat päästä osingoille tulevasta akkukakusta, Suomi mukaan lukien. Akkujen tekeminen vaatii kuitenkin huimia määriä raaka-aineita, joiden kaivaminen ei ole ongelmatonta, kirjoittaa Eetti ry:n tutkija Anna Härri.
Sähköauton perä
Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan sähköautojen määrä teillä saattaa kasvaa nykyisestä kolmesta miljoonasta jopa 220 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä. (Kuva: Jakob Härter / CC BY-SA 2.0)

Artikkeli on julkaistu alun perin Fingon blogissa.

Yksi aikamme suurista trendeistä on liikenteen sähköistyminen. Sen avulla voidaan hillitä ilmastonmuutosta ja vähentää riippuvuuttamme fossiilista polttoaineista.

Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan sähköautojen määrä teillä saattaa kasvaa nykyisestä kolmesta miljoonasta jopa 220 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä.

Akkujen raaka-aineiden kysynnän on arveltu räjähtävän sähköautobuumin ansiosta. Litium-ion-akkuja käytetään sähköautojen lisäksi myös puhelimissa ja läppäreissä. Akkujen valmistamiseen tarvitaan monia metalleja ja mineraaleja. Yhtä sähköautoa varten tarvitaan muun muassa 12 kiloa kobolttia, seitsemän kiloa litiumia ja 36 kiloa nikkeliä.

Kasvavan kysynnän takia akut ovat tällä hetkellä kaikkien huulilla niin elinkeinoelämässä kuin politiikassakin. Ennen kuin akkukakkukesteissä vauhti menee liian kovaksi, on syytä tarkastella tuotantoa myös kriittisestä näkökulmasta.

Lähes 60 prosenttia koboltista tulee tällä hetkellä Kongon demokraattisesta tasavallasta. Kaivoksissa kaivetaan metalleja vaarallisissa oloissa ja lapsityövoiman hyväksikäyttö on yleistä. Koboltin kaivuu on myös yhdistetty korruptioon, aseellisiin ryhmiin ja verovälttelyyn.

Reilu puolet litiumtuotannosta tulee Etelä-Amerikasta, pääasiassa Argentiinasta ja Chilestä. Samaan aikaan kuin kaivosala tuo paikallisille työpaikkoja, litiumin tuotanto kuluttaa valtavia määriä vettä jo ennestään kuivilla alueilla. Lisäksi louhinta-alueilla asuvat alkuperäiskansat saattavat jäädä paitsi litiumin tuomista rikkauksista.

 Akkuihin tulee myös grafiittia, josta kaksi kolmasosaa tulee Kiinasta, missä kaivuu on saastuttanut juomavesiä ja peittänyt kyliä tummaan tomuun.

Suomessa on meneillään varsinainen akkubuumi, jonka kehitystä Suomen valtio tukee edistämällä kaivostoimintaa sekä akkutuotantoa ja -tutkimusta Suomessa. Meillä kaivetaan jo kobolttia ja nikkeliä, ja myös litiumin ja grafiitin louhiminen on suunnitteilla. Valtionyhtiö Terrafame aikoo rakentaa akkukemikaalitehtaan, jossa se muun muassa jalostaa Suomessa louhimaansa kobolttia.

Vaikka Suomessa onkin moniin maihin verrattuna tiukempi työ- ja ympäristölainsäädäntö, kaivostoimintaan liittyy kuitenkin aina riskejä, mistä Talvivaara meitä muistutti.

Suomen Kokkolassa jalostetaan jo 15 prosenttia kaikesta maailman koboltista. FreeportCobalt jalostamoon kobolttia tuodaan pääosin Kongosta.

Tällä hetkellä kaivostoimintaa tarvitaan, koska jo käytössä olevat raaka-aineet eivät kierrätettynäkään riitä nopeasti kasvaviin akkutarpeisiin.

Lisäksi kierrätys on toistaiseksi vielä lapsenkengissä. Esimerkiksi litiumista saadaan talteen vain noin prosentti. Monen metallin kierrätys ei ole taloudellisesti kannattavaa, vaikka teknisesti se olisikin mahdollista.

Suomen ja muiden maiden tulisikin panostaa enemmän siihen, että jo kaivetut metallit tulisivat uudestaan käyttöön. Suomessakin vain noin puolet elektroniikkaromusta päätyy viralliseen kierrätykseen, ja tämä on maailmanlaajuisesti korkea luku.

Raju kysynnän kasvu saattaa lisätä ihmisoikeusloukkauksia tai ympäristön tuhoa, kun yritykset rynnivät markkinoille ja unohtavat tehdä riskiarviointinsa. Samalla kun Suomen valtion tulee tehdä kaikkensa, jotta ei tule uutta Talvivaaraa, hallituksen tulisi myös velvoittaa suomalaisyritykset varmistamaan, että ne kunnioittavat ihmisoikeuksia koko tuotantoketjunsa osalta.

Entä voisimmeko kulutusta vähentämällä ja kiertotaloutta edistämällä pitkällä tähtäimellä päästä kaivoksettomaan yhteiskuntaan?

Kirjoittaja on Eettisen kaupan puolesta ry:n tutkija.

Eettisen kaupan puolesta ry selvittää parhaillaan, miten mahdollisimman eettinen läppäri voitaisiin tehdä. Tutkimustuloksista kerrotaan muun muassa lyhytdokumenttien muodossa. Ensimmäinen lyhytdokumentti julkaistiin tiistaina 27.11.

Yritysvastuu ihmisoikeudetliikennetalousverotusympäristö FingoEettisen kaupan puolesta ry

Lue myös

Kannettavan tietokoneen näpäimistö ja näyttö

Suomalaiset maksaisivat eettisestä läppäristä 125 euroa enemmän – Ongelmana on, että tietoa tuotanto-olosuhteista ei ole tarjolla

Eettisen kaupan puolesta ry selvittää, miten voitaisiin valmistaa kannettava tietokone mahdollisimman vastuullisesti. Järjestön kyselytutkimuksen mukaan se kiinnostaa myös useimpia suomalaisia.
New Yorkin pörssin julkisivu

Monet pörssiyhtiöt eivät noudata YK:n yrityksille asettamia ihmisoikeusvelvoitteita – Selvitys ehdottaa, että valtiot puuttuvat peliin

Brittiläisjärjestö CHRB selvitti, ovatko yritykset sitoutuneita YK:n ihmisoikeusperiaatteisiin. Parannuksia on sen mukaan tapahtunut mutta ei riittävästi. ”Jos yritykset eivät selvästi osoita kunnioitustaan ihmisoikeuksia kohtaan, hallitusten pitäisi puuttua asiaan”, sanoo CHRB:n johtaja Margaret Wachenfeld.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.