Näkökulmat

Nuori polvi kääntää uutta historian sivua

Kun alamaisista tulee kansalaisia ja pelon muuri kaatuu, silloin kaikki on mahdollista. Juuri näin on tapahtumassa arabimaailmassa, toteaa Liisa Liimatainen.

Kun alamaisista tulee kansalaisia ja pelon muuri kaatuu, silloin kaikki on mahdollista. Juuri näin on tapahtumassa arabimaailmassa. Seuraamme nyt maailmanhistoriaan kirjattavia tapahtumia, siirtomaavallan päättymistä seuranneen kauden loppua.

Satelliittilähetysten ja uusien sosiaalisten medioiden ansiosta me voimme katsoa suorana lähetyksenä vallankumousdominoa, joka muistuttaa Euroopan vallankumousvuotta 1848. Historia on ryhtynyt kirimään, jotta arabimaat saisivat kiinni niitä edellä olevan maailman.

Aivan uusi sukupolvi on noussut esille Tunisiassa ja Egyptissä. Modernin yliopistokoulutuksen saaneiden määrä on kasvanut erityisesti Tunisiassa mutta myös Egyptissä. Uusien sosiaalisten medioiden käyttäjinä tämä polvi tietää joka hetki, mitä maailmassa tapahtuu. Sekä Tunisiassa että Egyptissä myös vähemmän koulutetut nuoret ovat osallistuneet määrätietoisesti, riskeistä tietoisena diktaattorien vastaiseen kapinaan.

"Arabimaiden kansannousut ovat olleet kapinoita, koska niitä ei ollut ohjelmoitu vaan yhteiskunta yhtäkkiä räjähti."

Uusi polvi on organisoinut kapinan, mutta se on löytänyt paljon liittolaisia. Tunisiassa ja Egyptissä mutta myös muissa arabimaissa väestön enemmistö ei enää sulata oman maansa ryöväri-diktaattoreita. Tunisia on kehittynyt enemmän kuin Egypti, mutta sen kehitys ei ole hyödyntänyt kaikkia. Sen lisäksi nälkä on palannut huonotuloisten elämään kansainvälisen talouskriisin ja elintarvikkeiden hintojen nousun mukana.

Myös hyvinvoiva keskiluokka ja sivistyneistö häpeävät sitä, että heidän maansa johto on laittanut vankilaan myös lievää arvostelua esittäneet kansalaiset. Niinpä arabimaissa ei taistella nyt vain leivästä, vaan myös ihmisarvon ja itsekunnioituksen puolesta.

Demokraattien kapina - tavoitteena vallankumous

Arabimaiden kansannousut ovat olleet kapinoita, koska niitä ei ollut ohjelmoitu vaan yhteiskunta yhtäkkiä räjähti, koska mitta oli täysi. Toiminta ei ole ollut ideologista. Sen takana ei ollut valmista organisaatiota, ei ohjelmaa eikä selviä johtajia. Tavoite on yksinkertainen mutta vaativa: demokratia.

Mutta menossa on myös vallankumous, sillä liike haluaa muuttaa yhteiskuntaa perusteellisesti. Sen päämäärät ovat tässä päivässä elävien henkilöiden, nuorten tavoitteita, jotka eivät perustu ideologiaan.

Firenzessä sijaitsevan EU:n yliopiston islamin asiantuntijan Olivier Royn mielestä, arabimaissa ovat nyt vastakkain kaksi polvea. Koulutettu, netti–sukupolveen kuuluva arabi-ikäluokka on tietoinen omasta arvostaan ja vaatii kunnioitusta. Toisella puolella on kenraalien johtama vanha polvi, joiden ajattelua hallitsee menneen maailman auktoriteetteihin perustuva ideologia.

Niinpä arabimaissa on vihdoin demokraatteja. Nyt esiin noussut, uusi demokraattinen polvi on löytänyt maanpakoon tai vankilaan joutuneet tai muuten hiljennetyt demokraatit. Aikaisemmin demokraatit olivat vähemmistössä, nyt heistä voi tulla enemmistö.

Siirtymäkauden pitää olla lyhyt

Diktaattorit ovat lähteneet, mutta siirtymäkauden pitää sujua järjestyksen vallitessa, kenraalit sanovat. Protestin organisoijat eivät kuitenkaan anna periksi: he haluavat demokratiaa, ja heti, ilman loputonta siirtymäkautta. Tästä johtuvat tuoreet yhteenotot. Uusi demokraattinen polvi on varsin tietoinen riskeistä ja haasteista, mutta ei anna periksi. Tunisiassa ja Egyptissä väestö on valmis palaamaan kadulle, jos tilanne sitä vaatii.

"Viimeisten kuukausien ansiosta miljoonilla arabeilla on omaa kokemusta siitä, miten yhteiskuntaa voi muuttaa vaativissa, vaarallisissa olosuhteissa."

Sekä Tunisiassa että Egyptissä ja myös Libyassa tavalliset kansalaiset ovat hoitaneet hätätilanteita vastuullisesti. Näin passiivisina pidetyt arabit ovat estäneet sen, että muutosprosessi olisi kaatunut provokaatioihin ja hukkunut väkivaltaan.

Suurelle yleisölle tuntemattomat henkilöt ovat osanneet hallita miljoonien ihmisten osallistumiseen perustuvia tapahtumia. Samalla he ovat olleet poliittisesti valppaita, tulevaisuudesta huolehtivia strategeja. Kaikki tämä on tapahtunut olosuhteissa, joissa entistä valtaa edustavat poliisivoimat ovat pyrkineet sabotoimaan vallankumousta.

Viimeisten kuukausien ansiosta miljoonilla arabeilla on omaa kokemusta siitä, miten yhteiskuntaa voi muuttaa vaativissa, vaarallisissa olosuhteissa. Osallistujien pohja on laajentunut muutosliikkeen vyöryessä koska, uudet yhteiskuntakerrostumat tunnistivat, että tapahtumilla muokattiin heidän omaa tulevaisuuttaan.

Luottakaamme arabinuoriin

Kaikista näistä syistä lännen pitää suhtautua luottavaisemmin arabinuoriin ja havaita, kuinka arvokasta on se, että uusien liikkeiden aktivistien ajattelu on ideologioista vapaata. Epäluulo heitä kohtaan kuuluu siihen pelon politiikan maailman, joka on leimannut arabi- ja muslimimaailman ja lännen suhteita jo pitkään. Me leimaamme automaattisesti kaiken liikehdinnän äärinäkemyksiksi ja puhumme diktaattorien vastaisesta kansannoususta mellakointina.

Tähän saakka Lähi-idän vakaus on perustunut lännen ja juuri nyt vaakalaudalla olevien diktaattoreiden välisiin sopimuksiin. Tyrannien aika on nyt päättymässä, niin kuin se päättyi aikanaan Itä-Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Uusi poliittinen vakaus tulee, kun arabimaistakin tulee demokratioita, ja ne kehittyvät taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti niin, että väestön tarpeet otetaan huomioon.

Uusi vaihe on siis alkanut, mutta koska uusi ja tuntematon pelottaa, kaikki eivät iloitse siitä, että diktatuureissa eläneet arabit vaativat demokratiaa.

Islam-kauhu sai lännen tukemaan diktaattoreita

Uuden pelko johtuu myös siitä, että Yhdysvallat, Israel ja Eurooppa menettävät nyt pitkäaikaiset liittolaisensa eli ns. maltillisen islamin edustajat. Tunisian ja Egyptin tuntijoille on ollut käsittämätöntä, että Mubarakia ja Ben Alia on voitu pitää maltillisina. Molemmat esiintyivät hallitsijoina, jotka suojelivat yhteiskuntaa radikaalilta islamismilta.

Tunisian islamistit päätyivät maanpakoon heti Ben Alin noustua valtaan. Islamismin vaaran nimissä Ben Ali esti kaikenlaisen mielipiteen ilmaisun ja murskasi näin myös maallisesti ajattelevan opposition.

Egyptin Muslimiveljeskuntaa – vuonna 1928 syntynyttä islamistista järjestöä – länsi käytti pitkään kylmän sodan lyömäaseena arabinationalismia vastaan. Aikaisemmin Veljeskunnan sisällä oli myös terroristeja, mutta myöhemmin väkivaltaiset erottuivat omiksi järjestöikseen. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana Muslimiveljeskunta – Muslimiveljet – on ollut väkivallaton mutta edelleen hyvin konservatiivinen järjestö. Valtaosa Egyptin politiikkaa tutkivista asiantuntijoista on vakuuttunut, että Muslimiveljien – ja Tunisian islamistien - malli on Turkkia hallitseva islamistisen puolue, joka sovittelee yhteen islamismia ja demokratiaa.

Koska miljoonien ihmisten käyttämiä moskeijoita ei voitu sulkea, niistä tuli lähes ainoita, poliittisen keskustelun sallivia paikkoja, ja islamististen organisaatioiden juurtuneisuus selittyy myös näin. Viime vuosina uudet sosiaaliset mediat ovat lisänneet kommunikaatiopaikkoja ja näin laajentaneet poliittiseen keskusteluun osallistuvien piiriä.

Muslimiveljien kannatus on erityisen vahvaa ei-humanististen ammattien keskuudessa. Erilaisten teknisten alojen, insinöörien, hammaslääkärien ja asianajajien ammattiliitot ovat olleet Muslimiveljien vaikutuspiirissä. Joukkojärjestön monipuolisen sosiaalisen työn ansiosta Muslimiveljillä on laaja kannatus yhteiskunnan köyhien keskuudessa.

Egyptin muslimiveljien maltillinen ja järkevä käyttäytyminen on tehnyt vaikutuksen kaikkiin tarkkailijoihin. Poikkeuksena ovat ne, joiden poliittinen näkemys perustuu islamin vaaralla pelotteluun. Muslimiveljet tietävät, että jos he pyrkivät saamaan kansannousun omaan johtoonsa, armeijan maltillinen tasapainottelu päättyy heti.

Näkökulma nuoriso Lähi-ItäPohjois-Afrikka

Lue myös

Nuorten väkivaltainen radikalisoituminen Jordaniassa

Kun yhteiskunta ei tarjoa tukea ja vaihtoehtoehtoja, nuori saattaa kääntyä ääriliikkeiden puoleen.
Tietokoneen näppäimistö ja sormet

Näkökulma: Sananvapaus on tärkeimpiä ihmisoikeuksia – mutta sillä on rajansa

Sananvapaus on keskeinen ihmisoikeus, jota ei saa rajoittaa mielivaltaisesti, mutta se ei ole ainoa oikeus, muistuttaa Ihmisoikeusliiton asiantuntija Matti Jutila.

Näkökulma: Kiina nousemassa ilmastopolitiikan johtajaksi?

Yhdysvaltain ilmastopolitiikan täyskäännös tarjoaa Kiinalle mahdollisuuden nousta maailmanpolitiikan johtajaksi. Ilmastotavoitteiden toteuttamisessa on kuitenkin paljon haasteita, ja osa niistä johtuu länsimaisista kuluttajista, kirjoittaa Sanna Kopra.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.