Artikkeli on julkaistu alun perin Pelastakaa Lapset ry:n blogissa.

Lapsen oikeuksien rikkomukset pitävät mieleni hereillä. Pari viikkoa sitten olin Tukholmassa kansainvälisen Save the Children -järjestömme kokouksessa, jossa mietimme ympäri maailmaa työtä tekevien kollegoiden kanssa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien lasten asemaa. Ympärilläni oli maailman kokeneimpia lasten turvattoman maahanmuuton, kuten lapsikaupan, ilman huoltajaa liikkeellä olevien lasten ja pakolaisuuden asiantuntijoita. Tunsin oloni nöyräksi. Amatööriksi. Huomasin olevani hiljaa, vaikka sisälläni riehui tuli.

Jokainen edustaja vuorollaan esitteli, mitä kukin toimija omassa maassaan tekee. Italiassa kollegat ovat pelastuslaivoilla, jotka poimivat perheitä, yksin Eurooppaan matkaavia lapsia. Jordaniassa huolehditaan Syyriasta paenneista, Yhdysvalloissa ollaan rajoilla vastassa turvaamassa edes pientä hetkeä lasten maahan muuton taipaleella - nuorimmat järjestömme Meksikon ja Yhdysvaltain rajalle pystyttämän lapsiystävällisen tilan vuosittain tavoittamista 10 000 lapsesta ovat 1-vuotiaita. Tarinoita on yhtä paljon kuin on liikkeellä olevia lapsia. Suomessa elämme savuverhon sumuttamassa kuplassa. Uskottelemme, että eihän meillä mitään tällaista ole.

"Suomessa halutaan, että kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat lapset joutuvat vankilaan. "

Jään kesken kokouksen pohtimaan, mitä kertoisin maamme tilanteesta. Kertoisinko, että Suomessa turvapaikanhakijalapset otetaan ns. säilöön kuten vangit. Kertoisinko, että viime vuonna maassamme tehtiin perheenyhdistämisiä tasan yksi. En haluaisi paljastaa itseäni viisaammille, että meillä hyvinvointivaltiossa ilman huoltajaa maahan tulleet lapset jäävät yksin. Entä jos läväyttäisin lukeman, joka kertoisi, minkä verran maamme ottaa tällä hetkellä pakolaisia Syyriasta? Olisiko minulla selkeä vastaus siihen, miksi Suomen kunnat ovat haluttomia vastaanottamaan pakolaisia ja miksi valtio syyttää kuntia, kun kuitenkin valtio on yhtä kuin kunnat ja me?

Tunnen voimattomuutta. Kuuntelen vahvoja viestejä säästöpaineista, joilla jotkut tahot perustelevat valtion kehitysavun leikkaustarvetta. Juuri kehitysyhteistyöllä kun voimme estää merkittävän osan hallitsemattomasta, lapsille turvattomasta liikkeelle lähdöstä. Korvissani soi uutisointi siitä, miten eduskunta käsittelee parhaillaan Suomessa ulkomaalaisten säilöönottoon liittyvää lainsäädäntöä. Hallitusohjelmassa oli tavoitteena lopettaa yksin maahan tulevien, ilman huoltajaa saapuvien turvapaikanhakijalasten säilöönotto. Toisin näyttää käyvän.

Suomessa halutaan, että kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat lapset joutuvat vankilaan. Enkä voi olla tiedostamatta sitäkään, että Välimerestä on tulossa hyvää vauhtia lasten hautausmaa.

Niin. Mitä kerron meistä suomalaisista?

Kirjoittaja on Pelastakaa Lapset ry:n kansalaistoiminnan päällikkö.