Näkökulmat Kuukauden kolumni

Afrikka on pandemian ja uuden velkakriisin puristuksessa – Huomaako kukaan?

Monien Afrikan maiden velka on kestämättömällä tasolla, ja monet niistä ovat viime vuosina käyttäneet enemmän rahaa velanhoitoon kuin omaan terveydenhuoltoonsa. Omaan napaansa tuijottavien, rokotteita haalivien rikkaiden maiden pitäisi perua velat, kirjoittaa Linus Atarah.
Mies puolilähikuvassa kiviseinää vasten.
Afrikassa muhii uusi velkakriisi, joka toistaiseksi on jäänyt huomiotta, kirjoittaa Linus Atarah. (Kuva: Teija Laakso)

Kenian hallitus on saamassa näillä hetkillä 2,3 miljardin dollarin (1,9 miljardia euroa) lainan Kansainväliseltä valuuttarahastolta (IMF). Tavalliset kansalaiset ja kansalaisjärjestöt ympäri maan ovat kuitenkin vastustaneet sitä.

On ironista, että ihmiset, joiden pitäisi hyötyä lainasta, vastustavat sitä, mutta kenialaisilla näyttää olevan siihen perusteita. Kenialla on julkista velkaa jo 70 miljardia dollaria, (58 miljardia euroa), eikä se kriitikoiden mukaan tarvitse enää lainaa lisätäkseen velkataakkaansa. Yleensä juuri tavalliset kansalaiset kun kantavat velkataakan lisääntyneinä veroina, säästötoimina ja sosiaalimenojen, kuten terveydenhuollon ja koulutuksen, leikkauksina.

Afrikan uusi velkakriisi on jäänyt pitkälti huomiotta, mutta viime aikoina se on alkanut herättää huolta kansainvälisissä piireissä. Maailmanpankki ja IMF asettivat viime vuoden kevättapaamisessaan maanosan kasvavan velkataakan tärkeyslistansa kärkeen.

Maailmanpankin tilastojen mukaan Afrikan ulkomaanvelka oli vuonna 2018 lähemmäs 500 miljardia dollaria, mikä tarkoittaa 36:ta prosenttia sen bruttokansantulosta. Velanhoitomaksut nostivat budjettivajeen 4,2 prosenttiin vuonna 2019.

Jubilee Debt Campaign -järjestön analyysi havainnollistaa asiaa. Sen mukaan 30 Afrikan maata käytti vuonna 2019 enemmän rahaa velkojen takaisinmaksuun kuin terveydenhuoltojärjestelmiinsä, ja tämä tapahtui jo ennen koronapandemiaa.

Maailmanpankin maiden velanhoitokykyä käsittelevän analyysin (pdf) mukaan yli tusina Afrikan maata on maksuvaikeuksissa tai korkeassa maksuvaikeuksien riskissä. Se tarkoittaa, että niiden velka on erittäin kestämättömällä tasolla, minkä seurauksena ne joutuvat todennäköisesti laiminlyömään maksujaan.

Koronaviruspandemian aikana Afrikan maat eivät ole pystyneet hankkimaan rokotteita väestölleen. Vain prosentti Saharan eteläpuolisen Afrikan väestöstä on saanut rokotuksen. Velkojen takaisinmaksun vuoksi niillä on vain vähän taloudellista liikkumavaraa eikä niillä ole ollut varaa rokotteisiin.

Terveydenhuolto ei ole kuitenkaan ainoa asia, joka on menettänyt merkitystään hallitusten sosiaalimenoissa. Myös koulutussektori on kärsinyt. Esimerkiksi Ghanassa joissakin alakouluissa koulua käydään yhä puiden alla, eikä kaikissa kouluissa ole edes kirjoja vaan lapset opettelevat kirjoittamaan maahan. Ghana käytti 20 prosenttia valtion tuloista velanhoitoon vuonna 2019.

Afrikan uuden velkakriisin juuret ovat Yhdysvaltain vuonna 2008 alkaneessa finanssikriisissä.

Afrikan uuden velkakriisin juuret ovat Yhdysvaltain vuonna 2008 alkaneessa finanssikriisissä. Muutamaa vuotta aiemmin IMF ja Maailmanpankki olivat antaneet anteeksi suurimman osan Afrikan maiden veloista köyhien maiden velkahelpotusohjelman, HIPC:n, turvin. Samaan aikaan Afrikan maat myös saivat hyödykkeidensä kysynnän kasvun vuoksi merkittäviä vientituloja Aasian markkinoilta, etenkin Kiinasta.

Kysyntä kuitenkin romahti yllättäen globaalin finanssikriisin takia. Siksi Afrikan maat joutuivat kääntymään kansainvälisten pääomamarkkinoiden puoleen saadakseen lainaa talouskasvunsa rahoittamiseksi.

Toisin kuin aiemmissa kriiseissä, joissa IMF:llä ja Maailmanpankilla oli tärkeä rooli, tällä kertaa lainanantajat ovatkin pääosin kaupallisia toimijoita tai valtioiden organisaatioita, kuten Kiina.

Kiina on nyt Afrikan suurin yksittäinen kahdenvälinen lainanantaja: noin 21 prosenttia Afrikan velasta on velkaa Kiinalle. Vuonna 2020 lähes 30 prosenttia Afrikan velanhoitomaksuista maksettiin Kiinalle.

Kiina antaa Afrikalle myös taloudellista apua. Sitä pidetään nyt Afrikan suurimpana kahdenvälisenä infrastruktuurin rahoittajana. Sen kasvava rooli Afrikassa ei kuitenkaan perustu vain hyvään tahtoon. Länsimaissa kriittiset äänet ovat jo pitkään varoittaneet Afrikan maita pitkäaikaisesta velkaantumisesta Kiinalle. Jopa Maailmanpankin pääjohtaja David Malpass on nostanut esiin huolen siitä, että Kiina vaatii korkeampia korkoja eikä sen lainaehdoissa ole läpinäkyvyyttä.

Kiina ei myöskään anna lainoja anteeksi, ja sen on kerrottu ottaneen haltuunsa Sambian valtion omaisuutta vastineeksi maksamattomista lainoista.

Viime vuoden huhtikuussa maailman suurimmat taloudet, G20-maat, sopivat DSSI-aloitteen (Debt Service Suspension Initiative) turvin jäädyttävänsä kaikki kahdenväliset velanhoitomaksut matalan tulotason mailta, myös monilta Afrikan mailta. Se tarkoittaa, että niiden ei tilapäisesti tarvitse maksaa lainaansa takaisin eikä korkoa lainoistaan.

Vaikka aloite vapauttaa kipeästi kaivattuja rahoja koronatoimiin, se on vain hätäratkaisu ja se päättyy tämän vuoden kesäkuussa. Siihen mennessä Afrikan maat tuskin ovat vielä selvinneet pandemiasta.

Pandemian aikana rikkaat maat ovat osoittaneet huomattavaa kykyä tuijottaa omaa napaansa harjoittamalla rokotenationalismilla samalla, kun ne ovat jättäneet huomiotta köyhien maiden tarpeet.

Aloitteessa ei myöskään ole mukana yksityisiä kaupallisia velkojia. Ne ovat osoittaneet vain vähän kiinnostusta osallistua DSSI-aloitteeseen, vaikka ne ovat antaneet suurimman osan Afrikan velasta.

Toinen DSSI:n valuvika on, että köyhimmät maat, joista suurin osa on Afrikassa, saavat vain tilapäisiä velkahelpotuksia, vaikka monet niistä ovat jo maksuvaikeuksissa. Ne tarvitsevat velkojen perumista.

Pandemian aikana rikkaat maat ovat osoittaneet huomattavaa kykyä tuijottaa omaa napaansa harjoittamalla rokotenationalismilla samalla, kun ne ovat jättäneet huomiotta köyhien maiden tarpeet. On kuitenkin niidenkin intresseissä auttaa Afrikkaan selviämään sen valtavasta taakasta, jotta se voi taistella myös pandemiaa vastaan. Vain silloin Afrikasta voi tulla kannattava kauppa- ja liikekumppani, mikä taas auttaisi myös vauraiden maiden taloutta selviämään pandemiasta nopeasti.

Suomennos: Teija Laakso


Kirjoittaja on ghanalaistaustainen freelance-toimittaja, joka on erikoistunut kehityskysymyksiin.

Kuukauden kolumni politiikkatalousluotto/investointivelka Afrikka

Lue myös

Elina Nikulainen puolilähikuvassa keltaisella taustalla.

Naisvihassa on kyse väkivaltaisesta radikalisaatiosta, jonka uhriksi voi joutua kuka tahansa

Incel-kulttuuria värittää katkeruus, naisviha ja ajatus siitä, että naisen keho on miehen omaisuutta. Siksi sitä ei pitäisi ohittaa vähemmän vaarallisena tai yksityisenä ilmiönä vaan väkivaltaisen radikalisoitumisen muotona, jolla on poliittiset tavoitteet, kirjoittaa Elina Nikulainen.
Mies puolilähikuvassa kiviseinää vasten.

Ghanan poliitikot ajavat homouden kieltävää lakia – Se on helppo keino kääntää huomio pois todellisista ongelmista

Ghanassa käsitellään uutta lakia, joka voisi sulkea vankilaan sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt että heidän oikeuksistaan raportoivat journalistit. Köyhyys ei kuitenkaan katoa vähemmistöjä vainoamalla, kirjoittaa ghanalaistaustainen freelance-toimittaja Linus Atarah.
Nainen puolilähikuvassa ikkunan edessä, taustalla rakennuksia.

Nyt on aika aktivoitua uiguurinaisten tilanteen parantamiseksi

Kiinan toimet uiguureja kohtaan muistuttavat yhä enemmän etnistä puhdistusta. Ihmisoikeuksien puolustajana profiloituneen EU:n pitäisi tehdä konkreettisempia päätöksiä tuomitakseen Kiinan toimet, kirjoittaa Salaado Qasim.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.