Yhdysvallat saa moitteita itsekkyydestä Afrikassa

Onko tähtäimessä avun tehostaminen Sudanin Darfurin kaltaisissa kriiseissä vai öljynsaannin turvaaminen, kun Yhdysvaltain johtamat 6 000 sotilaan Nato-joukot saapuvat kesäkuussa kahdeksi viikoksi Kap Verdeen harjoittelemaan?

Näin kiteytyy Yhdysvaltain Afrikan-politiikan avainkysymys tänä vuonna, arvioi Africa Action -järjestön tuore raportti.

Sen mukaan presidentti George W. Bushin hallituksen Afrikan-politiikka kulkee kahta hyvin erilaista polkua. Suuremman julkisen huomion kohteena ovat aids-ohjelma ja vain osin toteutetut lupaukset kehitysavun lisäämisestä ja velkahelpotuksista.

Toinen vaivihkaisempi tie pyrkii turvaamaan USA:n kaupalliset ja strategiset edut. Äskettäin ”pitkäksi sodaksi” nimetty taistelu terrorismia vastaan kitkee radikaalia islamismia Afrikastakin. Toisaalta luonnonvarojen - varsinkin öljyn ja maakaasun - saanti varmistetaan tarvittaessa asein.

Raportin mukaan hallitus painottaa strategista puolta, kun taas Yhdysvaltain kansalaisten päähuolet Afrikassa koskevat Darfurissa jatkuvaa kansanmurhaa sekä aidsin leviämistä ja lintuinfluenssan uhkaa.

Raportin kirjoittaneet Africa Actionin johtaja Salih Booker ja ohjelmajohtaja Ann-Louise Colgan näkevät jyrkän eron Afrikan polttavimpien tarpeiden ja Yhdysvaltain asennoitumisen välillä.

Räikeimmän esimerkin tarjoaa heidän mielestään Sudan. Yhtäältä Yhdysvallat syyttää Sudania kansanmurhasta ja vetoaa YK:hon vahvan joukon lähettämiseksi sinne lopettamaan väkivaltaa, joka on viime aikoina levinnyt myös Tšadiin.

Toisaalta Washington on kieltäytynyt lähettämästä omia sotilaitaan Darfuriin, jota Afrikan unionin 7 000 miehen joukko on yrittänyt turhaan rauhoittaa. Samaan aikaan USA puuhaa yhteistyötä Sudanin tiedustelupalvelujen kanssa ”pitkässä sodassa”. Rakenteilla on tiettävästi kuunteluasema lähelle Sudanin pääkaupunkia Khartumia tiedon keräämiseksi Afrikan sarvesta ja Arabian niemimaalta.

Raportoijien mielestä Yhdysvaltain mahdollisuudet lopettaa Darfurin konflikti heikkenevät, kun se tekee yhteistyötä yhden osapuolen kanssa.

Raportti näkee Yhdysvaltain Afrikan-politiikassa yhä enemmän kylmän sodan kaikuja, joita lisääntyvä – rauhanturvatoiminnan ulkopuolinen - sotilaallinen läsnäolo maanosassa vahvistaa.

Amerikkalaissotilaita on Djiboutissa päämajaansa pitävässä Afrikan sarven yhteisjoukossa (CJTF) ja nopeasti kasvavassa Saharan poikki ulottuvassa terrorismintorjuntaoperaatiossa (TSCTI).

Joukot ovat osallistuneet myös avustustyöhön hankkiakseen asukkaiden luottamuksen muslimivaltaisilla alueilla. Päätehtävät ovat kuitenkin ”terroristijoukkojen” jahtaaminen sekä paikallisten asevoimien kouluttaminen ja tukeminen.

”Yhdysvaltain sotilaallisten voimavarojen ja kiinnostuksen laajeneminen Afrikassa heijastavat kasvavia epäilyjä siitä, että afrikkalaiset asevoimat eivät kykene takaamaan alueen turvallisuutta”, raportti arvioi.

Ristiriitoja Yhdysvallat kohtaa myös öljykentillä, jotka kiinnostavat sitä erityisesti Länsi-Afrikassa ja Guineanlahdella.

Amerikkalaisyhtiöiden odotetaan sijoittavan alueelle vuosikymmenen aikana kymmenen miljardia dollaria vuodessa, mikä nostaa Afrikan osuuden Yhdysvaltain tuontiöljystä 15:stä 25 prosenttiin.

Raportti muistuttaa, että öljyntuotantolaitosten valtauksista ja työntekijöiden sieppauksista on tullut arkipäivää Nigerjoen suistossa. Asukkaat vaativat oikeutta ja korvauksia ympäristötuhoista ulkomaisilta yhtiöiltä ja omalta valtioltaan.

Raportoijat pelkäävät selkkauksen venyvän ja militarisoituvan entisestään, kun Yhdysvallat suunnittelee lisää investointeja alueelle ja turvallisuusyhteistyötä Nigerian kanssa.

Africa Action kehottaa USA:ta keskittymään afrikkalaisten inhimilliseen turvallisuuteen toteuttamalla aiemmat lupauksensa kehitysavun lisäämisestä sekä velkahelpotuksista.

Edelleen USA:n tulisi auttaa Afrikkaa varautumaan lintuinfluenssaan ja muihin terveysuhkiin ja tukea – myös joukkoja lähettämällä – rauhanturva- ja rauhaanpakottamisoperaatioita.