Tshetsheniassa katoamiset ja kidutus arkipäivää | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Tshetsheniassa katoamiset ja kidutus arkipäivää

Tshetshenian sota on jäänyt muiden maailman tapahtumien varjoon, mutta alueella on käynnissä edelleen laajamittainen sotilasoperaatio. Anna Politkovskajan mukaan ihmisten katoamiset, kidutus ja muut ihmisoikeusrikkomukset ovat Tshetsheniassa arkipäivää.

Suomen sosiaalifoorumissa lauantaina 12.4. puhunut Politkovskaja on venäläinen toimittaja, joka on seurannut Tshetshenian tapahtumia syksystä 1999 lähtien. Hän saanut työstään kansainvälistä tunnustusta, mutta myös joutunut pidätetyksi ja saanut tappouhkauksia.

“Sillä alueella ei ole ihmisoikeuksia. Niistä puhutaan vain myönnytyksenä kansainväliselle ihmisoikeusterminologialle. Kuka tahansa, riippumatta siitä mitä tekee tai on tehnyt, voidaan kaapata,” sanoo Politkovskaja.

Hänen mukaansa suuren osan kaappauksista tekevät Venäjän federaation sotilaat, vaikka ihmisiä katoaa myös aseistetun vastapuolen ja Moskovan asettaman hallintojohtajan joukkojen toimesta. Perustavanlaatuinen ongelma on sotilaiden rankaisemattomuus: he tietävät etteivät koskaan joudu vastuuseen teoistaan.

“Vain pieni osa kadonneista koskaan löytyy, ja heistäkin usein vain osia. Venäjän federaation armeija säännöllisesti räjäyttää ruumiit niiden tunnistamisen estämiseksi. Kylissä ihmiset eivät edes pidä uhreina niitä, jotka kuolevat normaaleissa sotatoimissa. Se, että kuolee pommiin, on onni, sillä silloin ainakin ruumis voidaan saattaa hautaan,” Politkovskaja toteaa.

Pimeät markkinat kukoistavat

Jonkinlainen elämä kuitenkin jatkuu Tshetshenian maaseudulla. Ruoan ihmiset kasvattavat itse ja avustuksia saadaan Ingushian puolella toimivilta järjestöiltä. Alueella ei edelleenkään ole yhtään toimivaa pankkia ja talous toimiikin pimeiden markkinoiden säännöillä.

“Venäjän federaatio olisi voinut perustaa alueelle tilintarkastuksen alaisia elimiä, mutta se ei ole näin tehnyt. Heille on edullista pitää Tshetshenian talous mustana aukkona. Myös jatkuva avustusten virta sopii heille hyvin,” arvelee Politkovskaja.

Koulut ja sairaalat ovat kärsineet sodassa eniten. Politkovskaja kertoo, että yhdessäkään alueen koulussa ei ole lämmitystä, ja useat rakennukset on joko otettu armeijan käyttöön tai ne ovat tuhoutuneet. Hänen mielestään sodan todellisia sankareita ovatkin opettajat ja lääkärit.

“Ilman palkkaa, pelkän innon voimalla, he työskentelevät olosuhteissa, joissa kenelläkään ei edes olisi oikeutta vaatia heitä työskentelemään. Kaikki riippuu sattumasta. Koulunkäynti keskeytyy jatkuvasti, sillä puhdistusten aikana ulkonaliikkumiskielto koskee myös opettajia ja koululaisia.”

Venäjällä on pitkään suljettu silmät Tshetshenia tapahtumilta, mutta nyt Politkovskajan mukaan on tapahtumassa ilmapiirin muutos. “Irakin sotaa vastustetaan yleisesti ja puheet irakilaisten lasten auttamisesta tuovat väistämättä ihmisten mieleen oman maan tilanteen.” Moskovassa osoitettiin mieltä Tshetshenian sotaa vastaan vaikutusvaltaisten venäläisten johdolla samana päivänä kun Politkovskaja puhui Helsingissä.

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia