Uutiset Tasa-arvo

Tarvitaanko Suomeen erillislakia tyttöjen silpomisen kieltämiseksi? – Keskustelu erillislaista jättää varjoonsa muut keinot, sanoo asiantuntija

Suomen rikoslaki kieltää jo nyt tyttöjen sukuelinten silpomisen, mutta eduskuntaan etenevässä kansalaisaloitteessa vaaditaan erillistä lakia. Ihmisoikeusliiton asiantuntija Johanna Latvala peräänkuuluttaa lisää asennemuutostyötä sekä ammattilaisten kouluttamista.
Kaksi Suomen lakikirjaa
Naisten sukuelinten silpominen on Suomessa laitonta rikoslain mukaan. Uusi aloite vaatii asiasta erillislakia. (Kuva: Teija Laakso / CC BY-NC 2.0)

Sosiaalinen media osoitti tehokkuutensa pari viikkoa sitten, kun tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltävää erillislakia vaativa kansalaisaloite sai kymmeniä tuhansia allekirjoituksia alle viikossa.

Huhtikuussa tekstiilifirma Finlaysonin liikkeelle panema aloite keräsi nihkeästi allekirjoituksia, kunnes se alkoi elokuussa saada lisää julkisuutta. Tarvittavat 50 000 allekirjoitusta saatiin kasaan pari viikkoa sitten, mikä tarkoittaa, että aloite etenee eduskuntaan.

Kaikki silpomisen vastaista työtä tekevien järjestöjen asiantuntijat eivät kuitenkaan pidä erillislakia tarpeellisena. Esimerkiksi Ihmisoikeusliiton sukupuolittuneen väkivallan vastaisen työn päällik Johanna Latvala muistuttaa, että toisin kuin osa some-kommentoijista on luullut, silpominen on jo kielletty Suomen rikoslaissa.

Sitä pidetään törkeänä pahoinpitelynä, josta voi saada kymmenen vuoden vankeustuomion. Lain piiriin kuuluvat myös yllyttäminen sekä kuljettaminen ulkomaille silvottavaksi.

Siksi erillistä
silpomisen vastaista lakia ei Ihmisoikeusliiton mukaan tarvita, muita toimia kylläkin. Latvalan mukaan kampanjointi erillislain puolesta on jättänyt huomiotta muut silpomisen estämiseen tarvittavat toimet.

Suomen lainsäädäntö on jo vahva, mutta muut kansalliset toimet ovat olleet aika heikkoja. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia ei ole koulutettu tarpeeksi. Poliisille ja lastensuojelulle ei tule ilmoituksia. Yhteisöt vaikenevat asiasta eikä viranomaistoiminta ole tarpeeksi tehokasta”, hän sanoo.

Latvalan mielestä silpomista kitket
ään parhaiten jatkamalla jo olemassa olevaa asennemuutos- ja tiedotustyötä sekä kouluttamalla ammattilaisia viemään tapauksia eteenpäin. Myös ympärileikkauksen läpikäyneiden hyvinvointia pitäisi parantaa.

Myös Solidaarisuus-järjestön tasa-arvoasiantuntija Maria Väkiparta suhtautuu erillislakiin varauksella. Erillislain hyödyistä ei juuri ole näyttöä muissakaan EU-maissa, hän muistuttaa. Esimerkiksi Ranskasta erillislaki puuttuu, mutta siellä tuomioita taas on tullut paljon, hän huomauttaa.

Jotkut suomalaiset oikeusoppineet sekä oikeusministeri Antti Häkkänen (kok) ovat aiemmin huomauttaneet, etteivät erillislait yleensä kuulu suomalaiseen lainsäädäntötapaan, vaan vakavimmista rikoksista säädetään nimenomaan rikoslailla. Sen sijaan esimerkiksi muissa Pohjoismaissa silpomisesta on säädetty erillislaki.

Laki selkiyttäisi

Suomessa elää todennäköisesti tuhansia silvottuja naisia, ja maahanmuuttajajärjestö Fenix Helsingin viime vuonna tekemän selvityksen mukaan Suomesta on jopa viety tyttöjä silvottavaksi ulkomaille. Tilastotietoa asiasta ei ole, eikä silpomisesta ole nostettu yhtään rikossyytettä. Siksi erillislaki saa myös kannatusta.

”Kukaan ei voi olla eri mieltä siitä, että nykylainsäädäntö ei toimi. Ennakkotapauksia ei ole eikä ilmoituksia tehdä niin paljon kuin pitäisi”, toteaa silpomisen vastaista työtä Keniassa tekevän Suomen World Visionin ohjelmajohtaja Annette Gotni.

World Vision on Finlaysonin kansalaisaloitteen virallinen tukija. Gothónin mukaan laki ei yksin riitä silpomisen ehkäisemiseksi, mutta se selkiyttäisi tilannetta.

”Silpomista tukevat ihmiset eivät näe sitä pahoinpitelynä. Jos laki kieltäisi sen selkeästi, asiaa ei voisi enää kyseenalaistaa. Laki ei kuitenkaan ole itseisarvo, vaan tarvitaan myös todella paljon koulutusta ja resursseja”, hän sanoo.

Silpominen koskettaa suomalaisia

Vaikka silpominen on Suomessa edelleen piilossa oleva ilmiö, järjestöjen mukaan asenteet ovat muuttuneet. Ihmisoikeusliitto on järjestänyt 17 vuoden ajan aiheesta ryhmäkeskusteluja erityisesti somalin- ja amharankielisille maahanmuuttajille, ja tulokset alkavat näkyä.

”Ihmiset, jotka asuneet täällä jo pidempään, tietävät yleensä, että silpominen on vahingollista ja rikollista. Muutos näkyy myös siinä, että asiasta puhutaan avoimemmin ainakin meidän ryhmissämme. Vielä 1990- ja 2000-lukujen alussa se oli tabu”, Latvala sanoo.

Annette Gothónin mukaan kansalaisaloitteen suosio kertoo myös suomalaisen keskusteluilmapiirin muutoksesta. Vielä joitakin vuosia sitten silpomisesta ei olisi puhuttu näin avoimesti.

”Huomion määrä oli positiivinen yllätys. Sain puheluja ja viestejä tuntemattomilta. Ehkä pikku hiljaa ihmiset Suomessakin ovat alkaneet kokea, että silpominen ei enää ole asia, joka on jossain kaukana, vaan se voi oikeasti koskea suomalaisiakin tyttöjä”, hän toteaa.

Asenteet muuttuvat kehitysmaissakin

Maailmanlaajuisesti yli 200 miljoonaa naista on kokenut sukuelinten silpomisen. Toimenpidettä harjoitetaan noin 30:ssä Lähi-idän, Afrikan ja Aasian maassa.

Asenteet ovat kuitenkin muuttumassa kehitysmaissakin. Solidaarisuus-järjestön tasa-arvoasiantuntija Maria Väkiparta seuraa silpomisen vastaista työtä Somalimaassa, joka on Somaliasta yksipuolisesti itsenäistynyt valtio. Lähes kaikki alueen naiset silvotaan.

Maan uskonnolliset johtajat antoivat helmikuussa kielteisen fatwan kaikkein vakavimmalle silpomisen muodolle, jossa kaikki ulkoiset sukuelimet poistetaan ja tyttö ommellaan kiinni.

Maa on suunnitellut myös silpomisen kriminalisointia lailla, mutta toistaiseksi kiistaa aiheuttaa se, mitkä muodot kriminalisoitaisiin. Väkiparran mukaan monet uskonnolliset johtajat tuomitsevat vakavimman muodon mutta kannattavat silpomisen lievempää sunna-muotoa, jossa klitoris leikataan pois. Se on Somalimaassa yhä yleisempi silpomisen muoto, mikä on toisaalta hyvä asia tyttöjen terveyden kannalta mutta vaikeuttaa Väkiparran mukaan ehkäisytyötä, jota muun muassa Solidaarisuus ja sen kumppanit tekevät.

Väkiparran mukaan asenteet Somalimaassa ovat muuttumassa. Silpominen ei ole enää yhtä suuri tabu kuin aiemmin.

”Muutos on ollut iso ennen kaikkea siinä, että asiasta voi puhua etenkin kaupungeissa. Jopa miehet ovat alkaneet puhua esimerkiksi silpomisen vaikutuksista seksielämään ja perheen talouteen”, hän kertoo.

Tabuja rikotaan myös Keniassa, jossa silpominen kiellettiin vuonna 2011. World Vision järjestää Kenian Sookin alueella vaihtoehtoisia aikuistumisriittejä, joihin ei sisälly silpomisrituaalia.

”Tyttöjen silpominen on lähes puolittunut 90 prosentista kahdeksan vuoden aikana”, kertoo järjestön ohjelmajohtaja Annette Gothóni.

Tasa-arvo gendersiirtolaisuuspolitiikkalakioikeus ja rikosterveys Suomi SolidaarisuusIhmisoikeusliitto

Lue myös

Tyttö hämärässä rakennuksessa sivuprofiilikuvassa

Naisten sukuelinten silpomien taustalla on sukupuolten epätasa-arvo, mutta edes vastustajat eivät aina ymmärrä sitä – Suomalainen väitöstutkimus peräänkuuluttaa juurisyihin puuttumista

Maria Väkiparta haastatteli Somalimaassa nuoria miehiä, jotka vastustivat sukuelinten silpomista, mutta näkivät miesten valta-aseman silti luonnollisena. Jotta ilmiöön voitaisiin puuttua, silpomisen vastaisessa työssä on edistettävä arvoja, jotka ovat yhteisiä sekä paikalliselle kulttuurille että ihmisoikeusperiaatteille, hän sanoo.
Käsi pitelee hiv-testipakkausta

Sukupuolisyrjintä lisää naisten ja tyttöjen hiv-riskiä – Uusi raportti vaatii muutoksia hiv-politiikkaan

Joka viikko yli 6 000 nuorta naista ja tyttöä saa hiv-tartunnan, muistuttaa YK:n aids-järjestö. Muun muassa koulunkäynnin on todettu vähentävän tartuntariskiä.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Fight racism -kyltti rakennuksen edustalla

Podcast: Rasistinen nimittely vahingoittaa mielenterveyttä – ”Kuulemme sitä niin paljon, että luulemme sen olevan normaalia”, sanoo Fiona Musangamfura

63 prosenttia Suomen tummaihoisista on kokenut rasistista syrjintää. Se on tuttua Fiona Musangamfuralle, joka vei nimittelyn lopulta oikeuteen. Maahanmuuttajien terveysongelmista väitelleen Shadia Raskin mukaan terveyspalveluissa ei vielä ymmärretä syrjinnän terveysvaikutuksia. Kuuntele podcast!
Puita kuvattuna alhaalta päin

Oikeus hyödyntää mangrovemetsiä teki Borneon kalastajista luonnonsuojelijoita

Sungai Nibungin kalastajat hakkasivat mangrovemetsiä aiemmin polttopuuksi, mutta toiminta muuttui, kun heille annettiin lupa hyödyntää metsiä, kunhan he eivät kaada sitä. ”Tuloni olivat ennen epävarmat, mutta nyt pystyin lähettämään toisen lapseni opiskelemaan yliopistoon ja nuorimmaiseni yläkouluun”, kertoo kalastaja Muhammad Tahir.
Mies puolilähikuvassa mikrofonien ympäröimänä

Syyriaan vaaditaan tulitaukoa – Maassa on havaittu ensimmäiset tartunnat, ja epidemiaa olisi vaikea hallita

Syyrian ensimmäinen koronavirustapaus havaittiin reilu viikko sitten. YK:n erityislähettiläs Geir Pedersen varoittaa, ettei maa pystyisi välttämättä hallitsemaan epidemiaa.
Mustatukkainen nainen vihreässä paidassa ikkunan edessä

Podcast: ”Olen suomalainen kirjailija, joka kirjoittaa espanjaksi” – Roxana Crisólogo on julkaissut neljä runokirjaa, mutta ei voi hakea Suomen kirjailijaliiton jäsenyyttä

Suomessa muiden kuin suomeksi tai ruotsiksi kirjoittavien kirjailijoiden on vaikea saada tukea tai näkyvyyttä. Perulaissyntyinen runoilija Roxana Crisólogo perusti Sivuvalo-projektin, joka edistää maahanmuuttajakirjailijoiden asemaa Suomessa. Kuuntele podcast!
Kasvokuvia maalattuna valkoiseen seinään

Jemen pelkää koronavirusepidemiaa – ”Näissä oloissa on mahdotonta alkeellisimmallakaan tavalla suojautua tartunnalta”

Koronaviruksen vaikutusta on verrattu sotaan. Jemeniläisestä näkökulmasta rikkaat maat saavat nyt pienen vilahduksen siitä todellisuudesta, jossa maa on elänyt viimeiset viisi vuotta, kirjoittaa avustusjärjestö Oxfamin humanitaarinen työntekijä Abdul Mohammed.