Rauha häämöttää Kolumbiassa – edessä on vielä monta mutkaa | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Rauha häämöttää Kolumbiassa – edessä on vielä monta mutkaa

Kaksi viikkoa sitten aikaan saatu rauhansopimus on valtavan iso askel, mutta riippuu sen toteutuksesta, paraneeko ihmisten elämä todellisuudessa, sanoo rauhantyön asiantuntija Lea Pakkanen.

Kolumbialaisen Rosan kotikylän asukkaat pakenivat väkivaltaisuuksia, joissa hän itse menetti vanhempansa. (Kuva: Meeri Koutaniemi)

Yksi maailman pisimpään jatkuneista konflikteista saattaa tulla päätökseensä lokakuun alussa, kun kolumbialaiset äänestävät hallituksen sekä sissiliike Farcin välisen rauhansopimuksen hyväksymisestä. Pysyvään rauhaan on kuitenkin vielä matkaa, sillä valtiolla on ratkottavanaan väkivallan seuraukset, muun muassa maattomuuden syvään juurtunut ongelma.

Suomen Lähetysseuran rauhantyön asiantuntijan Lea Pakkasen mukaan kaksi viikkoa sitten aikaan saatu, vielä kansan hyväksyntää vailla oleva rauhansopimus, on Kolumbialle valtava askel, mutta ei ihmelääke.

"Rauhansopimus ei muuta kaikkea yhdessä päivässä, kun kyseessä on 52 vuotta jatkunut konflikti. Konfliktin ikeestä vapautuminen on kuitenkin iso psykologinen askel. Kolumbia on ollut Latinalaisen Amerikan maista se, jolla on kaikkein vaarallisimman paikan leima. Nyt se voi päästä siitä eroon ja positiiviseen kierteeseen", hän sanoo.

Kolumbia ei ole saanut väkivaltaista mainettaan syyttä. Sota sai kipinän aikoinaan epäoikeudenmukaisista maanomistusoloista, ja se riistäytyi monimutkaiseksi sissiryhmien, puolisotilaallisten joukkojen ja hallituksen väliseksi väkivallan kierteeksi, jossa myös huumekaupalla on ollut suuri rooli. Noin 260 000 ihmistä on kuollut ja yli kuusi miljoonaa, 13 prosenttia koko väestöstä, on paennut kodeistaan.

"Ihmisillä ei ole oikein mitään"

Väkivallan jatkuessa konfliktin perussyystä, maattomuudesta, on tullut myös sen seuraus. Noin kahdeksan miljoonaa hehtaaria maata on ryöstetty siviileiltä tai heidän on ollut pakko jättää maansa paetessaan väkivaltaisuuksia. Maansa menettäneet ovat usein olleet valmiiksi köyhiä pienviljelijöitä, afro-kolumbialaisia ja alkuperäiskansojen edustajia.

"Valtaosa maan sisäisistä pakolaisista on pienviljelijöitä, joiden elämä riippuu täysin maasta. Kun he ovat kerran lähteneet mailtaan, heidän on vaikea saada töitä. Elämä on epävarmaa ja turvatonta, jatkuvaa uudelleen aloittamista. Ihmisillä ei ole oikein mitään", Pakkanen kuvailee.

Hän vieraili keväällä 2015 Kolumbian luoteisosassa sijaitsevassa Chocón maakunnassa valokuvaaja Meeri Koutaniemen kanssa keräämässä alueen maattomien tarinoita Lähetysseuran globaalikasvatus- ja varainkeruukampanja Tasausta varten.

Järjestö tukee kumppaniensa kautta Chocóssa sekä toisessa, Araucan maakunnassa, muun muassa ihmisoikeuspuolustajia sekä uusien toimeentulomahdollisuuksien luomista maattomille pakolaisille.

Köyhässä Chocóssa pakolaisten asema on erityisen vaikea, sillä elämää on vaikea aloittaa alusta, kun valtion infrastruktuuria ja palveluita ei käytännössä ole.

"Tieverkkoa ei ole tai se on hyvin heikko, paikalliset liikkuvat kanooteilla jokia pitkin. Sähköverkko on huono heti pääkaupungin ulkopuolella. Lähimmät terveyspalvelut ovat viiden tunnin kanoottimatkan päässä ja lapsia kuolee yksinkertaisiin perussairauksiin", Pakkanen kertoo.

Monet ihmiset ovat paenneet ja palanneet takaisin maakunnan sisällä useita kertoja. Periaatteessa maitaan voisi lain nojalla hakea takaisin, mutta se on vaarallista, sillä oikeuksiaan vaativia on uhkailtu ja jopa tapettu. Lisäksi monella ei ole virallisia papereita maastaan, ja sen vuoksi maa on voinut päätyä välikäsien kautta esimerkiksi mineraalirikkauksien perässä oleville suuryrityksille.

Vuosikymmenten tie

Pakkasen mukaan Chocóssa rauha oli asia, jota ihmiset eniten toivoivat.

"Rauha on kuitenkin kaukainen asia, kun viereistä kylää pommitetaan", hän toteaa.

Nyt rauha on lähempänä kuin pitkään aikaan. Lähes neljä vuotta neuvoteltu rauhansopimus kattaa Farc-sissien aseistariisunnan, armahdusten ja tuomioiden lisäksi myös maaseudun kehittämisen. Tarkoituksena on muun muassa jakaa maattomille maata sekä kehittää maaseudun palveluita.

"Suunnitelma kuulostaa hyvältä, mutta se, parantaako se ihmisten asemaa, riippuu täysin toteutuksesta. Huolestuttavaa on esimerkiksi se, onko Kolumbian valtiolla siihen tällä hetkellä varaa", Pakkanen pohtii.

Lisäksi ratkottavia ongelmia riittää rauhansopimuksen ulkopuolellakin: maassa toimii yhä muita aseellisia ryhmiä, jotka eivät ole sopimuksessa mukana, suurmaanomistajat eivät välttämättä halua luopua eduistaan ja myös huumekaupan jatkamiseen on runsaasti intressejä.

"Rauhan rakentaminen on vuosikymmenten tie. Se vaatii kansallista panostusta ja myös kansainvälistä sitoutumista", Pakkanen muistuttaa.

Lähetysseuran Maattomat-valokuvanäyttely esillä Kampin kappelissa Helsingissä 5.9.–11.9.2016.

Lisää uusi kommentti