Uutiset Unohdetut kriisit

Nicolás Maduron johtama Venezuela on täydessä humanitaarisessa kriisissä – ”Taloudellisesti ja sosiaalisesti maa on jo romahtanut”

Unohdetut kriisit -sarjamme toinen osa kertoo Venezuelasta, jossa talousongelmat ja huono hallinto ovat johtaneet yhteen maailman pahimmista ruokakriiseistä. Diktaattorin ottein hallitsevan presidentti Maduron vallasta hyötyvät ainakin Venezuelan armeija, Venäjä, Kiina ja Kuuba, sanoo Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mikael Wigell.
Mies puolilähikuvassa.
Nicolás Maduro on toiminut Venezuelan presidenttinä vuodesta 2013. (Kuva: Cia Pak / UN Photo)

Uutiset Venezuelasta ovat toistaneet samaa vuodesta 2015 lähtien: lääkkeitä ei saa, sähkökatkot ovat arkipäivää, hyperinflaatio jyllää, vedestä on pulaa, yhä useampi näkee nälkää.

Nyt on loppumassa jo bensakin, maassa, joka on tunnettu maailman suurimmista öljyvaroistaan.

”Iso osa ihmisten ajasta menee perusasioiden, kuten ruuan ja lääkkeiden, hankintaan”, Helsingin yliopiston tutkija Virpi Salojärvi kertoo.

YK:n ruokaohjelman WFP:n raportin mukaan Venezuelassa on meneillään yksi maailman pahimmista ruokakriiseistä. Vuonna 2019 kolmasosa venezuelalaisista kärsi ruuan puutteesta ja 2,3 miljoonaa vakavasta ruokapulasta. Seitsemän miljoonaa on avun tarpeessa, heistä lähes puolet lapsia. Väestöstä arviolta 94 prosenttia on köyhiä.

”Taloudellisesti ja sosiaalisesti maa on jo romahtanut. Se on täysin humanitaarisessa kriisissä. Lapsia kuolee nälkään ja ihmisiä kuolee perussairauksiin, jotka on yleensä helppo hoitaa”, sanoo ohjelmajohtaja Mikael Wigell Ulkopoliittisesta instituutista.

”Samaan aikaan siellä on poliittinen pattitilanne, joka estää hallituksen vaihtumisen ja uudistukset, joilla maa saataisiin takaisin jaloilleen.”

Kriisillä on pitkät juuret

Venezuelan presidentti Nicolás Maduro on syyttänyt maan humanitaarisesta kriisistä Yhdysvaltojen Venezuelalle vuonna 2017 ja 2019 asettamia laajoja pakotteita, jotka kohdistuvat muun muassa maan öljyteollisuuteen. Todellisuudessa kriisi alkoi jo paljon aiemmin.

Maduro valittiin Venezuelan presidentiksi vuonna 2013. Kriisin siemenet kylvettiin jo edellisen presidentin Hugo Chávezin (1999–2013) sosialistis-populistisen hallinnon aikana, mutta öljyn hinnan lasku vuonna 2013, huono hallinto, korruptio ja hyperinflaatio syöksivät talouden nopeaan laskuun.

Vuonna 2017 Maduro vei parlamentilta päätösvallan, ja vuonna 2018 hän valitutti itsensä uudelleen presidentiksi.

Viime vuoden alussa toiveet Maduron kaatumisesta olivat korkealla. Haastajaksi nousi parlamentin puhemies Juan Guaidó, joka julisti itsensä väliaikaiseksi presidentiksi, yhdisti taakseen hajanaisen opposition ja sai laajaa tukea kansainväliseltä yhteisöltä. Guaidón hallinnon on tunnustanut yli 60 maata, Suomi mukaan lukien.

Maduroa Guaidó ei kuitenkaan ole onnistunut kaatamaan.

”Ihmiset ovat pettyneitä, mikä on heikentänyt Guaidón asemaa. Myös opposition leiri on alkanut rakoilla”, Wigell sanoo.

Kasvomaskilla suojautunut terveystyöntekijä pöydän ääressä asiakasta vastapäätä.
Kolumbialaisesta Cúcutan rajakaupungista on tullut Venezuelasta saapuvien pakolaisten määränpää. Avustusjärjestö MedGlobal toimitti keväällä terveyspalveluita venezuelalaisille sekä kolumbialaisille pakolaisille. (Kuva: MedGlobalOrg / CC BY-NC-ND 2.0)

Maduro on pyrkinyt aktiivisesti hajottamaan oppositiota vangitsemalla ja vainoamalla sen edustajia. Salojärven mukaan maan vankiloissa on tällä hetkellä yli 400 poliittista vankia ja ihmisoikeuksia rikotaan systemaattisesti.

YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Michelle Bachelet’n vuosi sitten julkaiseman raportin mukaan Venezuelan armeijan erikoisjoukot tappoivat vuonna 2018 yli 5 000 ihmistä. Vankiloissa on satoja mielivaltaisesti pidätettyjä ja ilman oikeudenkäyntiä vangittuja ihmisiä, pidätettyjä on kidutettu ja käytetty seksuaalista väkivaltaa.

Koronavirus on kysymysmerkki

Koronakriisin pelätään pahentavan Venezuelan tilannetta entisestään. Virus leviää nyt vauhdilla Latinalaisessa Amerikassa, etenkin Brasiliassa, Meksikossa ja Perussa. Global Health Security Indexin mukaan Venezuelan terveysjärjestelmä on yksi maailman heikoimmin pandemiaan valmistautuneista.

Venezuelan todellisesta tartuntatilanteesta ei ole tietoa, sillä virallisiin tilastoihin ei voi luottaa, Salojärvi sanoo. Testausmäärät ovat vähäisiä, ja lääkärit, toimittajat ja asiantuntijat, jotka yrittävät puhua tilanteesta julkisesti, vaiennetaan.

Venezuelasta on vuoden 2015 jälkeen lähtenyt pakoon yli viisi miljoonaa ihmistä, joukossa iso osa maan lääkäreistä.

”Monet jäljelle jääneistä lääkäreistä ovat vanhoja. Sairaaloiden henkilökunnalle ei ole suojavarusteita, usein ei edes vettä. Ilman bensaa lääkärit ja hoitajat eivät pääse työpaikalle”, Salojärvi sanoo.

Vallassa armeijan tuella

Venezuelan kriisi ei ole pelkästään maan sisäinen, vaan mukana on myös kansainvälisiä toimijoita, keskeisimpinä Venäjä, Kiina ja Kuuba.

Venäjä on saanut Madurolta edullisesti öljyä ja sillanpääaseman Etelä-Amerikkaan Yhdysvaltojen perinteiselle takapihalle. Kiina puolestaan on lainoittanut Maduroa avokätisesti. Jos oppositio pääsee valtaan, lainojen takaisin saamisesta ei ole takeita.

Tiukin ote Venezuelasta on Kuuballa. Salojärven mukaan maassa toimii joidenkin arvioiden mukaan jopa 20 000 kuubalaista. Heitä on keskeisissä asemissa Venezuelan armeijassa ja hallinnossa.

”Kuuba on tavallaan kolonisoinut Venezuelan valtion. Kuubalaiset hoitavat Venezuelassa sisäistä turvallisuutta ja vetävät nyörejä taustalla. Maduro on antanut sisäisen kontrollin kuubalaisille, koska luottaa näihin enemmän kuin venezuelalaisiin”, Wigell sanoo.

Viime kädessä Maduron vallan takeena on armeija.

”Sinä päivänä kun armeija hyppää opposition leiriin, Maduro kaatuu. Mutta se ei hyppää, koska sillä on liian paljon menetettävää”, Wigell sanoo.

Monet kenraaleista ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ja korruptioon. Vaikka syytesuoja opposition kanssa saataisiin neuvoteltua, armeijan Maduron alaisuudessa nauttimat etuudet eivät voi samassa laajuudessa säilyä.

Kenraalit pyörittävät muun muassa tuottoisaa huumebisnestä, jonka lonkerot ulottuvat Maduron lähipiiriin asti. Huumekaupan lisäksi armeijalla on hallussaan Amazonin alue, josta se louhii kultaa ja timantteja. Kaivosteollisuus on johtanut alueella laajamittaiseen ympäristökatastrofiin, Salojärvi sanoo.

Rivisotilailla sen sijaan menee yhtä huonosti kuin muillakin venezuelalaisilla. Yksi mahdollisuus Wigellin mukaan on, että kapina alkaa armeijan omista riveistä. Sitä vaikeuttaa kuitenkin kuubalaisten tehokas valvontakoneisto.

Maduro on lisäksi aseistanut tuekseen puolisotilaallisia joukkoja ja katujengejä.

”Pahimpia diktaattoreja”

Hallitsemista armeijan avulla, puolisotilaallisia joukkoja, parlamentin lakkauttaminen, huumekauppaa, vastustajien tappamista, poliittisia vankeja, korruptiota, ihmisoikeusloukkauksia – voiko Maduroa kutsua jo diktaattoriksi?

”Kyllä voi. Hän on pahimpia diktaattoreita, mitä nykyään on”, Wigell sanoo.

Wigellin mukaan ensimmäinen askel kriisin ratkaisemiseksi olisi yhteisrintamahallitus, johon kuuluisi sekä nykyisen hallituksen että opposition edustajia.

”Se voisi hallitusti neuvotella siitä, miten Maduro luopuu vallasta, ja järjestää uudet presidentinvaalit. Kenraalien kanssa pitäisi neuvotella armeijan roolista uudessa järjestelmässä ja päästä neuvotteluyhteyteen myös kuubalaisten kanssa.”

Kansainvälisen yhteisön tulisi painostaa Maduroa neuvotteluihin sekä asettaa hallinnon edustajille sanktioita, kuten matkustuskieltoja ja syytteitä ja jäädyttää varoja.

Laajoista öljypakotteista, jotka entisestään hankaloittavat tavallisten ihmisten tilannetta ja humanitaarisen kriisin hoitoa, pitäisi Wigellin mielestä sen sijaan luopua.

Maailma.netin Unohdetut kriisit -juttusarjassa käsitellään vähemmälle huomiolle jääneiden konfliktien, humanitaaristen kriisien ja katastrofien taustoja.

Unohdetut kriisitVenezuelan kehitys ihmisoikeudetkatastrofiapupakolaisetkonflikti Venezuela

Lue myös

Kaupungin rakennuksia yläviistosta kuvattuna.

Kamerunin kieliryhmien välinen konflikti on mutkikas vyyhti kolonialismin perintöä ja eriarvoisuutta

Englanninkielistä vähemmistöä edustavan separatistiryhmän taistelut hallitusta vastaan ovat kestäneet jo viisi vuotta. ”Seuraava sukupolvi tuhotaan silmiemme edessä, ja se vain lisää halveksuntaa ja vieraantumista valtiota kohtaan heidän kasvaessaan”, varoittaa politiikan tutkija Christopher Fomunyoh.
Veneitä joen rannassa.

Mosambikin väkivaltaa selittää moni muukin tekijä kuin uskonto – ”Nuoret kohtaavat toivottomuutta, kehityksen puutetta ja syrjintää”

Mosambikin Cabo Delgadon väkivaltaisuuksissa ei ole kyse vain uskonnosta vaan muun muassa etnisten ryhmien välisestä kyräilystä, luonnonvarojen epätasa-arvoisesta jakautumisesta ja ylipäätään syvästä eriarvoisuuden kokemuksesta, sanovat tutkijat.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Joukko naisia ja muutama mies istuu maassa osoittamassa mieltään naisten oikeuksien puolesta..

Pakistanin naiset pelkäävät kaduilla ja kodeissa – Härintä on yltynyt, mutta myös vastarinta voimistuu

Pakistanissa naisiin kohdistuu yhä enemmän väkivaltaa ja ahdistelua julkisilla paikoilla. Aktivisti Sheema Kermanin mukaan maa on parissa vuodessa taantunut monta sataa vuotta. Pääministeri Imran Khan vähättelee ongelmaa ja sysää syyn häirinnästä naisten niskoille.
Polvillaan maassa istuvia lapsia, joilla on käsissään kulhoja.

Nälkä hellittää hitaasti

Maailman ravitsemustilanne on kohentunut selvästi 2000-luvun alkuun verrattuna, mutta viime vuosina positiivinen kehitys on hidastunut. Globaalin nälkäindeksin mukaan kymmenessä maassa ollaan ravitsemuksen suhteen hälyttävällä tai äärimmäisen hälyttävällä tasolla.
Keski-ikäinen mies puhuu mikrofoniin valkokankaan edessä.

Dokumentaristi kuvasi pandemiaa pakolaisleirillä – Ahtaissa oloissa kehotukset turvaväleistä olivat huono vitsi

Afganistanilainen dokumentaristi Reza Adib asui perheensä kanssa pakolaisleirillä Kreikassa, kun koronapandemian ensimmäinen aalto iski. Hän taltioi koronakriisin vaikutuksia leirin elämään. Tällä hetkellä Adib asuu Hämeenlinnassa ja työstää dokumenttia kotimaansa elämästä Talebanin valtaannousun jälkeen.
Aikuisen käsi pitelee stetoskooppia pienen lapsen rintakehällä.

Koronapandemia on lisännyt tuberkuloosikuolemia – tautiin sairastuu vuosittain jopa 10 miljoonaa ihmistä

Kun terveydenhuollon voimavarat on keskitetty koronapandemian hoitoon, moni tuberkuloosiin sairastunut ihminen on jäänyt vaille diagnoosia ja hoitoa.
Kolme nuorta miestä istuu maassa ja leikkaa kaakaopuun hedelmiä.

Kaakaotiloilla käytetään edelleen paljon lapsityövoimaa

Sertifiointijärjestelmistä huolimatta alle 18-vuotiaiden osuus kaakaotilojen työläisistä on kasvanut. Norsunluurannikon kaakaoviljelijät aliarvioivat käyttämänsä lapsityövoiman määrää sertifikaatin menettämisen pelossa.

Luetuimmat