Uutiset Nepalin kehitys

Nepalin sisällissodan uhrien aika on pysähtynyt

Monet sisällissodan uhrit haluavat oikeutta ja suurempia korvauksia kokemistaan vääryyksistä. Poliitikot haluaisivat jo unohtaa sodan kauhut.
Budhhalaisen temppelin huippu Katmandussa
Poliitikothaluavat pitää sotineet osapuolet – armeijan ja maolaiset – rauhallisina, joten heille menneiden rikosten selvittäminen riittäisi jo. (Kuva: Ralph Combs / CC BY-NC-ND 2.0)

”Jälleenrakennus ja sovinnon tekeminen vaativat rahaa ja aineellisia puitteita, mutta konfliktin uhrien perheille tärkeintä on saada oikeutta”, kirjoitti Suman Adhikari vuonna 2006. Nepalin hallitus ja maolaiset olivat tuolloin juuri sopineet tulitauosta.

Sota loppui myöhemmin samana vuonna. Kymmenvuotisen kestonsa aikana se vaati 17 000 ihmisen hengen, heidän joukossaan oli Adhikarin isä, joka toimi rehtorina Lamjungin alueella toimivassa koulussa. Hän ja hänen opettajakollegansa olivat tammikuussa 2002 kieltäytyneet maksamasta maolaississeille neljännestä palkastaan.

Muutamaa päivää myöhemmin he maksoivat kieltäytymisestä hengellään. Adhikarin isä vietiin koululta kesken oppitunnin metsään, jossa hänet murhattiin. Ruumis löydettiin myöhemmin puuhun sidottuna.

Kertakorvaus ei korvaa elättäjää

Pian isänsä kuoleman jälkeen Suman Adhikari perusti Katmandussa yhdessä muiden konfliktin uhrien omaisten kanssa järjestön, joka toimitti poliittisille johtajille vaatimuksensa kattavan rauhansopimuksen laatimiseksi. Yksitoista vuotta myöhemmin hän toimii uhrien yhteisfoorumin puheenjohtajana ja huomaa edelleen toistavansa samoja vaatimuksia.

Yksi foorumin päävaatimuksista on, että hallituksen on taattava uhreille korvauksia tarveperustaisesti. Suurimmalle osalle heistä on maksettu puolen miljoonan Nepalin rupian, eli noin 4 200 euron, kertakorvaus. Adhikarin mukaan se ei riitä paikkaamaan perheen elättäjän menetystä.

”Monet uhreista eivät ole päässeet elämässään eteenpäin. He ovat turhautuneita ja kärsivät psyykkisistä traumoista”, hän toteaa. ”Heillä ei edelleenkään ole ollut mahdollisuutta puhua tuskastaan sydämensä pohjasta saakka.”

Siirtymäkausien oikeuskäytäntöihin paneutuneen kansainvälisen ICTJ-järjestön ja Martin Chautari -ajatushautomon hiljakkoin julkaisemassa raportissa kuvataan uhrien erilaisia tarpeita. Osa haastatelluista ihmisistä toivoi vain loppua turhalle odotukselle. ”He tulevat kotiin huomenna tai ylihuomenna. Me katselemme tielle”, kuvailee yksi raporttiin haastateltu nainen.

Moni uskoi yhteisöönsä kohdistuneen vainoa. He haluavat yhteiskunnan myöntävän, että heidän sukulaisensa olivat viattomia uhreja, jotka joutuivat ristituleen.

Poliitikot puolestaan haluavat pitää sotineet osapuolet – armeijan ja maolaiset – rauhallisina, joten heille menneiden rikosten selvittäminen riittäisi jo.

Totuuskomissio ei toimi

Poliitikkojen toiveista huolimatta Advocacy Forum -järjestö on jatkanut uhrien asian ajamista oikeudessa. Järjestön perustajiin kuuluvaa Mandira Sharma sanoo, että mikään aiemmin uhrien hyväksi tehty ei ole auttanut näitä.

”Asioiden käsittely olisi voitu lopettaa pakottamalla uhrit vaikenemaan korvauksen saatuaan. Se olisi kuitenkin ollut tilapäistä: syvä kokemus epäoikeudenmukaisesta kohtelusta olisi säilynyt.”

Vuonna 2014 Nepalin hallitus sääti lain totuus- ja katoamiskomissiosta. Lakia on moitittu monelta taholta. Sittemmin korkein oikeus kaatoi sovintoehdon, joka takasi armahduksen vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneille.

Hiljakkoin totuuskomissio avasi toimiston myös Pokharassa, yhdessä Nepalin seitsemästä aluekeskuksesta. Suman Adhikarin mielestä komissio ei edelleenkään tee yhteistyötä uhrien kanssa.

”Komissiot eivät toimi, nimitykset ovat poliittisia ja asiamiehet kokemattomia. Heidän pitäisi vähintäänkin olla halukkaita oppimaan ja tekemään yhteistyötä, mutta he eivät ota meitä kuuleviin korviinsa.”

Nepalin kehitys ihmisoikeudetoikeus ja rikossota ja rauhakonfliktinratkaisu Nepal Suomen IPS

Lue myös

Peltihökkeli Nepalissa asukkaineen

Nepalista virtaa työvoimaa ulkomaille – nuorenparin yhteiselämä voi koittaa vasta nelikymppisenä

Nepal on maailman maista riippuvaisin ulkomailla asuvien kansalaistensa rahalähetyksistä. Vuoden 2015 maanjäristyksen jälkeen yhä useampi tahtoo siirtotyöläiseksi.
Joukko naisia koulutuksessa Nepalissa

Nepal kriminalisoi naisten eristämisen kuukautisten ajaksi

Länsi-Nepalissa naisia on kielloista huolimatta pakotettu elämään huterissa majoissa kuukautisten ajan. Pian siitä voi saada vankeusrangaistuksen tai sakon.

Nepal köyhyyden kimpussa – jaossa "köyhän henkilökortti"

Juna Bhujel ja kymmenettuhannet muut Nepalin maanjäristyksen uhrit odottavat, että heidät määritellään virallisesti köyhiksi.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Punaisen Ristin avustustyöntekijä pukee ebolasuojavarusteita toiselle henkilölle Kongon demokraattisessa tasavallassa

Kuumeen mittausta ja käsienpesua – Kongossa torjuttiin ebolakatastrofi yksinkertaisin keinoin

Kongossa pelättiin alkukesästä yhtä tuhoisaa ebolaepidemiaa kuin Länsi-Afrikassa muutama vuosi sitten, mutta se onnistuttiin torjumaan. Avustustyöntekijä Leena Railimo-Saareksen mukaan yksi syy on se, että aiemmista epidemioista on otettu oppia. Silti ebola pysyy luonnossa aina, ja paras tapa torjua sitä on vahva terveysjärjestelmä.
YK:n siirtolaisuussopimuksen neuvottelijoita kädet ylhäällä

Ensimmäinen globaali siirtolaisuussopimus hyväksyttiin ilman Yhdysvaltoja

YK:n jäsenmaat ovat hyväksyneet ensimmäistä kertaa siirtolaisuuden hallintaan pyrkivän sopimuksen. Sopimus on kuitenkin ei-sitova, Yhdysvallat jättäytyi pois prosessista jo aiemmin ja nyt Unkari harkitsee, ettei se hyväksykään sopimusta.
YK:n turvallisuusneuvoston osallistujia

Pitkään odotettu päätös: YK:n turvallisuusneuvosto asetti Etelä-Sudanin asevientikieltoon

YK yrittää painostaa Etelä-Sudanin sotivia osapuolia rauhaan. Maan YK-edustajan mukaan asevientikielto on kuitenkin ”isku vasten kasvoja”.
St. Lucian saarivaltio, vuorimaisema

Karibianmeren saarilla yhdenkin ihmisen valinnoilla voi olla vaikutusta ilmastonmuutokseen

Monilla Karibianmeren saarilla on jo koettu, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa käytännössä. Pieni väkimäärä voi kuitenkin olla mahdollisuus ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta.