Uutiset

Kukaan ei tiedä, miten paljon viharikoksia Suomessa tapahtuu, sillä aina niitä eivät tunnista edes uhrit itse – Uusi sähköinen työkalu kerää tietoa

Vain pieni osa viharikoksista ilmoitetaan poliisille, ja siksi niistä tiedetään vain vähän. Anti-Racist Forum -järjestössä kehitetään nyt matalan kynnyksen raportointityökalua osana oikeusministeriön hanketta. ”Jotkut kokevat häirintää päivittäin. Silloin voi käydä niin, että siihen tottuu”, kertoo koordinaattori Akunna Onwen.
Ylös nostetussa kädessä oleva kyltti, jossa lukee Black Lives Matter.
Ympäri maailman on tänä vuonna osoitettu mieltä rasismia vastaan yhdysvaltalaisen poliisin murhattua mustan George Floydin. (Kuva: Anthony Quintano / CC BY 2.0)

Antisemitistisiä graffiteja synagogan seinällä. Rasistisia solvauksia julkisissa liikennevälineissä. Vihapuhetta internetissä. Ei pääsyä sisään ravintolaan, koska kuuluu johonkin tiettyyn etniseen ryhmään. Ei saa palvelua kaupassa koska on vammainen. Uhataan väkivallalla seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.

Nämä ovat esimerkkejä siitä, mitä kaikkea voi olla viharikos.

Sitä, miten paljon niitä Suomessa tapahtuu, keihin ne kohdistuvat ja miten niiden määrät kehittyvät, ei tiedetä, sillä vain pieni osa viharikoksista ilmoitetaan poliisille.

”Ilmoituksen tekeminen voi tuntua vaikealta, tai pelätään että poliisi ei ota tosissaan. Traumaattisia kokemuksia ei välttämättä haluta raportoida poliisille. Moni ei edes tunnista olleensa viharikoksen uhri”, sanoo koordinaattori Akunna Onwen Anti-Racist Forum -järjestöstä (ARF).

Sen vuoksi Suomessa ollaan nyt kehittämässä matalan kynnyksen sähköistä raportointityökalua viharikosten ilmoittamiseksi ja tiedon keräämiseksi niistä. Kehitystyötä koordinoi ARF, ja sitä tehdään yhteistyössä eri vähemmistöjen ja viharikosten uhrien kanssa tekemisissä olevien järjestöjen kanssa.

Viharikokset kohdistuvat vähemmistöihin

Viharikosten raportointityökalun kehittäminen on osa oikeusministeriön koordinoimaa Tiedolla vihaa vastaan -hanketta. Anti-Racist Forumin lisäksi hankkeessa ovat mukana myös sisäministeriö ja Poliisiammattikorkeakoulu sekä Centre for Peace Studies Kroatiassa ja irlantilainen Irish Network Against Racism.

ARF kehittää sähköistä työkalua Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin viharikosraportointityökalun pohjalta yhdessä kroatialaisten ja irlantilaisten kumppanien kanssa. Pilottivaiheen jälkeen työkalu voidaan ottaa käyttöön myös muualla Euroopassa.

Raportointityökalu eli sähköinen lomake, jolla viharikoksista voi ilmoittaa, tulee verkkoon, mutta sen jakelussa välikäsinä toimivat vähemmistöjen kanssa työskentelevät järjestöt.

”Järjestöjen kautta voimme tavoittaa myös niitä ryhmiä, joissa aliraportointia on eniten.”

Tutkimusten mukaan viharikoksia ja vihapuhetta kohtaavat hyvin monet vähemmistöt Suomessa, Onwen sanoo. Esimerkiksi vammaisiin kohdistuu paljon syrjintää ja transihmisiin väkivaltaa. Rasistinen motiivi on viharikoksissa yleinen.

”Jotkut kokevat häirintää päivittäin. Silloin voi käydä niin, että siihen tottuu. Jos saa vaikka vihapostia joka päivä, harva tekee joka kerta ilmoituksen poliisille, vaikka se tärkeää olisikin.”

Matalan kynnyksen raportointityökalulle on Onwenin mukaan tarvetta, jotta viharikosten määrästä, laadusta ja syistä saataisiin täsmällisempää tietoa.

Tarvitaan yhteiskunnallista keskustelua

Etyjin määritelmän mukaan viharikos on rikos, jossa motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta, elämänkatsomusta, seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua tai vammaisuutta kohtaan.

”Vihapuhe vaikuttaa meidän yhteiskuntaamme luultavasti paljon negatiivisemmin kuin osaamme ajatella. Tämä on laaja yhteiskunnallinen ongelma, jonka ratkomiseksi tarvitaan monien eri tahojen yhteistyötä”, Onwen sanoo.

Onwenin mielestä viharikoksia ei Suomessa oteta tarpeeksi vakavasti. Siitä kertoo osaltaan se, että niitä ei usein tunnisteta.

Tosin Suomi ei ole viharikosten suhteen poikkeus, vaan ongelma on globaali. Esimerkiksi vihapuhe internetissä on yleistä kaikkialla.

Viharikosten taustalta löytyy usein monenlaista henkistä ja yhteiskunnallista pahoinvointia – rasismia, homofobiaa, islamofobiaa, transfobiaa, ksenofobiaa eli muukalaisvihaa ja ableismia eli vammaisiin kohdistuvaa syrjintää, Onwen luettelee – ja siksi niiden kitkemiseksi ei ole olemassa yksinkertaista reseptiä.

”Se että kerätään tietoa siitä mitä oikeasti tapahtuu, on tosi tärkeää. Mutta pitää myös tukea niitä, jotka vihapuhetta ja -rikoksia kokevat. Lisäksi tarvitaan paljon koulutusta ja aiheen nostamista esiin esimerkiksi kouluissa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa.”

Toisaalta ministeriöiden ja valtion tasolta koordinoidut hankkeet, kuten Tiedolla vihaa vastaan ja sitä edeltänyt Against Hate, osoittavat että ollaan menossa oikeaan suuntaan, Onwen sanoo.

ihmisoikeudetrasismieriarvoisuuskansalaisyhteiskunta Suomi

Kommentit

Lähettänyt Henkka (ei varmistettu) 13.8.2020 - 17:47

Miksi listalta puuttuu kristofobia? Nimittäin kristitty voi jopa menettää henkensä eikä vain koe syrjintää. Vai keskitytäänkö tässä vain länsimaihin, joissa todennäköisesti todellinen syrjintä on pienintä maapallolla.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

mies puolilähikuvassa puutarhakeinussa.

Eläkkeelle jäävä avustustyön veteraani Kalle Löövi on huolissaan avun politisoitumisesta – ”Retoriikka on menossa todella huonoon suuntaan”

Lähes 50 vuotta erilaisissa Punaisen Ristin tehtävissä toiminut kansainvälisen avun johtaja Kalle Löövi on nähnyt humanitaarisen avun sektorin ammattimaistumisen ja tehostumisen. Hänen mukaansa juuri nyt on tehtävä työtä sen eteen, että apu säilyy yhä puolueettomana eikä sitä hyödynnetä propagandavälineenä.
YK:n humanitaarisen avun koordinaattori Mark Lowcock

Jemen taas lähellä nälänhätää, varoittaa YK – ”Valitettavasti ne, jotka voisivat auttaa, pääosin valitsevat olla tekemättä niin”

Monet avunantajamaat eivät ole toteuttaneet lupauksiaan toimittaa Jemeniin lisää apua, ja samaan aikaan konfliktin osapuolet eivät päästä apua perille. Noin yhdeksän miljoonan ihmisen apua on jo jouduttu leikkaamaan.
Keltainen mielenosoituskyltti, jossa lukee I welcome refugees, il faut protéger les réfugiées

Järjestöt vaativat Suomea ottamaan lisää vastuuta Morian turvapaikanhakijoista

Suomi on ilmoittanut ottavansa vastaan tulipalon tuhoamasta Kreikan Moriasta 11 ilman huoltajaa olevaa alaikäistä turvapaikanhakijaa, mutta määrä sisältyy jo keväällä tehtyyn päätökseen. Nyt tarvitaan lisää tekoja, vaaditaan järjestöjen kannanotossa.
YK:n ydinaseet kieltävä sopimus kirjoituspöydällä

Ulkoministeri sanoi sen minkä voi, mutta vesittikö se rauhanliikkeen tavoitteet?

Niin vihreät, sdp kuin vasemmistoliittokin kannattivat muutama vuosi sitten liittymistä ydinaseet kieltävään sopimukseen. Sitten puolueet pääsivät hallitukseen ja tavoite ajettiin kauas horisonttiin. Rauhanliikkeen pitää vaatia päättäjiltä sanoja ja vahtia tekoja, kirjoitttaa rauhanjärjestö Sadankomitean hallitukseen kuuluva Jarmo Pykälä.
Hengityssuojaimella suojautunut nainen ompelukoneen ääressä.

”25 vuotta taaksepäin 25 viikossa” – Korona on pysäyttänyt edistyksen monissa kehitystavoitteissa, kertoo Gates-säätiön raportti

Maailman pitäisi poistaa äärimmäinen köyhyys vuoteen 2030 mennessä, mutta sen sijaan se on koronapandemian seurauksena kasvanut jo seitsemän prosenttia.