Kolumni: Globalisaation muistokirjoitus | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Kolumni: Globalisaation muistokirjoitus

Talouden globalisaatio on kipattu hautaan. Talousajattelun uudet tuulet puhaltavat nousevista talouksista, kirjoittaa Matti Ylönen.

Kuka muistaa vielä globalisaation? Berliinin muuri murtui, Neuvostoliitto hajosi, historia loppui, kansainvälisen kaupan ja rahoituksen palomuurit purettiin. Kaikki oli suurempaa, kauniimpaa ja vapaampaa kuin ennen.

Uusia kauppaneuvottelukierroksia käynnistettiin suurin fanfaarein ja vielä suuremmin toivein. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF halusi kirjata pääomaliikkeiden kontrollien purkamisen osaksi peruskirjaansa.

Tutkijat puhuivat talouden ja vallan verkostoista, joiden edessä yksittäisten valtioiden rajat rytisevät. Menneillä rakenteilla ei ollut uudessa maailmassa merkitystä.

Vuonna 2012 globalisaatio on ainakin edellä kuvatussa muodossa kuollut ja kuopattu. IMF puhuu nykyään pääomakontrollien puolesta. Kaupan yksipuolinen vapauttaminen kuoli BRICS-maiden kuten Kiinan ja Brasilian nousuun. Ne pakottivat yritykset hyödyttämään paikallisia yhteisöjä ja osaamista samalla, kun maat avasivat talouksiaan.

Ajatus säätelemättömien rahoitusmarkkinoiden tehokkuudesta sai pisteen vuoden 2008 kriisin myötä. Säätelyn purku ei johtanutkaan tuotantoa paremmin palveleviin keksintöihin rahoitusmarkkinoilla, vaan niiden irtautumiseen todellisesta taloudesta ja valtavien kuplien syntyyn.

Ymmärrys ei kuitenkaan ole tuonut mukanaan tarvittavia ratkaisuja. Tilanne muistuttaa AA-kerhon uusien jäsenten kokousta. Lähes kaikki tunnustavat, että mennyt elämäntapa ei ole kestävällä pohjalla. Harva on kuitenkaan uskaltanut laittaa korkkia kiinni.

Esimerkiksi IMF on ruoskinut sisäisissä raporteissaan monia menneitä politiikkasuosituksiaan. Käytännön muutokset lainaohjelmissa eivät kuitenkaan ole levinneet paljon Islantia laajemmalle.

Taloustieteen sisällä on syntynyt uudelleenoppimista, mutta se jää vielä aivan liian usein auditorioiden sijaan käytäväpuheiksi.

Joitain uusia säätelyaloitteita — kuten EU:n rahoitusmarkkinavero — on käynnistetty. Ne ovat kuitenkin jääneet hyvin vaatimattomiksi ongelmien todelliseen kokoon nähden. Osa lobbareista ja akatemiasta vastustaa niitäkin aivan kuin vuoden 2008 kriisiä ei olisi ikinä tapahtunutkaan.

Euroopan unionin laatiessa yhä absurdimpia vaatimuslistoja maanosan kriisimaille (Portugalin "tervehdyttämisohjelmassa" oli yli 200 ehtoa IMF:n alle 20 ehdon sijaan) voi olla, että todellinen talousajattelun muutos tulee kulkemaan BRICS-maiden kehityksen tahtiin.

Kiina, Brasilia ja Intia teollistuivat opeilla, jotka eivät noudattaneet Maailman kauppajärjestön tai IMF:n silloisia suosituksia. Nyt ne ovat saaneet jalansijaa IMF:n ja Maailmanpankin päätöksenteossa ja virkamieskunnassa. Muutos on ollut hidas, mutta se tulee jatkumaan.

Uudet tuulet ovat näkyneet esimerkiksi Maailmanpankin nykyisen pääekonomistin Justin Linin lausunnoissa, joissa hän on puolustanut valtioiden aktiivista teollisuuspolitiikkaa itsesäätelyn sijaan. Myös IMF:n pääjohtaja kehui äskettäin Kiinassa oppineensa uusia talousajatuksia kiinalaisilta kollegoiltaan IMF:ssä.

Maailmantalouden yhden totuuden oppien kumoamiselle BRICS-maiden vallan kasvu tulee todennäköisesti olemaan hyvä asia. Ihmisoikeuskysymykset ovat toki kokonaan toinen juttu.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka seuraa kehitysrahoitusta ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia. Tämä kolumni on julkaistu ensimmäisen kerran Kepan sivuilla.

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia