(IPS) -- Tunnelma etiopialaisessa Gambellan kaupungissa on pitkästä aikaa varovaisen toiveikas. Etelä-Sudanin sodan vaikutukset löivät vuosikausia rajan yli: Gambellaan saapui paljon pakolaisia, ja alue eristäytyi normaalista kanssakäymisestä.

Ruskeavetinen Barojoki virtaa Gambellan läpi ja tekee kaupungista oivallisen jokisataman, mutta veneliikenne on ollut pitkään poikki. 50 kilometrin päässä sijaitsevassa Etelä-Sudanissa puhkesi 2013 sisällissota, joka lopetti vilkkaan kaupan Gambellan ja Etelä-Sudanin pääkaupungin Juban välillä.

Joella on keskeinen rooli Gambellan historiassa. Britit havaitsivat 1800-luvun lopulla, että Barojoelta pääsee vesitse Sudanin Khartumiin asti, mikä tarjoaa väylän kahvin ja muiden tuotteiden kuljettamiseksi Sudaniin ja Egyptiin.

Etiopian keisari myönsi briteille luvan rakentaa Gambellaan sataman, joka valmistui 1907. Brittien saarekkeesta tuli kukoistava kauppapaikka, jonne seilasi sadekaudella laivoja Khartumista. Italialaiset valtasivat Gambellan 1936, mutta se palautettiin verisessä taistelussa Britannialle 1941. Gambella liitettiin Sudaniin 1951 mutta palautettiin Etiopialle viisi vuotta myöhemmin.

Erilaista Etiopiaa

Gambellan alue poikkeaa selvästi muusta Etiopiasta, ja sillä on vahvat siteet Etelä-Sudaniin historiansa, väestönsä ja ilmastonsa puolesta,

”Tämä ei ollut viileiden ylänköjen ja pitkien valkoisten perinneasujen Etiopiaa, vaan niililäistä Afrikkaa, kuumuudessa paistuvia alankoja Sudanin rajan tuntumassa”, alueella yhdysvaltalaisessa Peace Corps -järjestössä työskennellyt Steve Buff muistelee ensikokemuksiaan.

Gambellan seudun suurimmat väestöryhmät ovat nuerit (45 prosenttia) ja anuakit (26 prosenttia), joita on perinteisesti elänyt Etelä-Sudanin ja Etiopian nykyisen rajan molemmin puolin. Rinnakkaiselo ei ole aina sujunut sopuisasti.

YK:n mukaan Gambellan alueella on yhä 485 000 pakolaista Etelä-Sudanista. Osa nuereista tuli rajan yli aseiden kanssa, mikä lisäsi jännitteitä.

Jännitteitä ja ylenkatsetta

”Kun nuereja ja anuakeja elää rajan molemmin puolin, liikkuminen edestakaisin on ollut helppoa. Mukana ovat kulkeneet kansojen keskinäiset, mutta myös valtakunnan politiikkaan liittyvät kaunat”, alueella 30 vuotta avustustyötä tehnyt John Ashworth sanoo.

Ensimmäinen sisällissota puhkesi naapurimaassa Sudanissa jo 1962, mistä alkoi Etelä-Sudanin 50-vuotinen kamppailu itsenäisyyden puolesta. Vaikutukset tuntuivat Gambellassa, jota sekä etiopialaiset että ulkomaalaiset ovat kartelleet vuosikymmeniä.

Etiopian pääkaupungissa toimivan International Law and Policy Instituten vanhempi tutkija Dereje Feyissa sanoo, että Gambellan huonoa mainetta on vahvistanut Etiopian johdon ylenkatse. Sen taustalla on ajatus, että ”mitä mustempi iho, sitä vähemmän etiopialainen”.

”Etiopian keskus on aina suhtautunut nurjasti syrjäseutuihin. Syynä ovat maantieteellisten seikkojen ohella historialliset, sosiaaliset ja kulttuuriset erot, joita asenne ihonväriin heijastaa”, hän selittää.

Varovaista toiveikkuutta

Etelä-Sudanin sodan osapuolten viime vuoden lopulla tekemä rauhansopimus näytti aluksi toimivan aiempia yrityksiä paremmin. YK arvioi jo joulukuussa turvallisuustilanteen kohentuneen.

YK:n Etelä-Sudanin operaation johtaja David Shearer sanoi helmikuussa, että poliittinen väkivalta on vähentynyt merkittävästi. Hänen mukaansa rauhan onnistumisen mittareihin kuuluu se, palaavatko ihmiset kotiseudulleen.

”Tilanne eroaa nyt aiemmista rauhansopimuksista, koska kansainvälinen yhteisö on mukana”, eräs eteläsudanilainen pakolainen arvioi Gambellassa.

Etelä-Sudanin presidentti Salva Kiir ilmoitti kuitenkin 9. toukokuuta, että sovittua yhtenäisyyden hallitusta ei saada muodostettua aiotusti toukokuussa vaan tarvitaan jopa vuosi lisäaikaa.

Rauhan vahvistuminen ja ennakkoluulojen hälveneminen etenevät vitkaan, joten Gambellan pakolaiset eivät ole ryhtyneet vielä pakkaamaan.