Paperittomuus ei vähene voimakeinoja lisäävillä toimenpiteillä | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Paperittomuus ei vähene voimakeinoja lisäävillä toimenpiteillä

Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä on kitkemässä paperittomuutta lisäämällä kontrollia ja valvontaa. Nämä keinot eivät toimi, sanovat Marja-Liisa Laihia ja Mervi Leppäkorpi.

Tämä kannanotto on alun perin ilmestynyt blogikirjoituksena Suomen Kuvalehden verkkosivuilla.

Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä hyväksyi 17. elokuuta uuden laittoman maahantulon torjuntaohjelman. Sen linja on edeltävän ohjelman kaltainen: paperittomuutta, eli oleskelua maassa ilman oleskelulupaa, halutaan kitkeä valvonnalla, sanktioilla ja arjen hankaloittamisella.

Useissa tutkimuksissa on virkamiestyöryhmän oletusten vastaisesti osoitettu, ettei repressiivinen ulkomaalaispolitiikka ja siihen kuuluva "tehokas maastapoistaminen" vähennä paperittomuutta. Tiukentuvien kontrollimekanismien seurauksena näemme omassa työssämme entistä enemmän ilman lupia maassa oleskelevia ihmisiä, jotka eivät käännytyksen pelossa uskalla hakea oleskelulupaa. Samaan aikaan ihmiset suostuvat yhä alistavampiin työ- ja ihmissuhteisiin luvan menettämisen pelossa.

Olemme erittäin huolissamme STT:n ja Sisäministeriön tiedotusyksikön positiivisessa valossa esittämistä muutoksista, kuten suunnitelmasta ulottaa ulkomaalaistarkastukset julkisrauhan piiriin kuuluviin tiloihin. Liiketilojen ja rakennustyömaiden lisäksi tämä koskee myös yhdistysten kokouksia ja avoimia tilaisuuksia. Paperittomien syrjäytyminen mainitaan raportissa uhkana, mutta tämän toimenpiteen syrjäyttävää vaikutusta ei ole mietitty loppuun asti.

Viranomaisten välistä tiedonvaihtoa halutaan tehostaa. Mukaan halutaan ottaa myös sosiaali- ja terveysministeriön alaisia laitoksia ja virkamiehiä, kuten Kela ja sosiaalityöntekijät.

Haavoittuvassa asemassa olevan ihmisen tulee voida luottaa sosiaali- ja terveysviranomaisiin. Sen vuoksi vastustamme ilmoitusvelvollisuutta tai ilmoittamiseen kannustamista. Nämä viranomaiset ovat ainoita, jotka edes teoriassa saattavat kohdata luottamuksellisesti paperittomia heidän omasta aloitteistaan.

Paperittomien oikeuksien puolustaminen on jo nyt ulkoistettu kansalaisjärjestöille ja muille toimijoille. Mikäli mahdollisuutemme kommunikoida luottamuksella viranomaisten kanssa vaarantuu, joudumme yhä useammin tarjoamaan perheväkivallassa, seksuaalisrikoksissa ja kiskonnan tapaisessa työsyrjinnässä uhriutuneille tueksi teetä ja sympatiaa. Sosiaali- ja terveysalalla vaitiolovelvollisuuden on oltava myös ulkomaalaisten kohdalla tärkeämpi prioriteetti kuin satunnaisten sosiaaliturvan väärinkäytösten torjunta.

Ohjelmassa käsitellään hallinnollista vapaudenriistoa, eli säilöönottamista. Kiinni jääneiden paperittomien lisäksi säilöönotto koskee maasta poistettavia ulkomaalaisia sekä niitä turvapaikanhakijoita, joiden matkareitissä tai henkilöllisyydessä on epäselvyyksiä.

Hallitusohjelmassa painotetaan säilöönoton korvaavien toimeenpiteiden lisäämistä ja säilöönoton käyttämistä vasta viimeisenä keinona. Toimenpideohjelmassa kuitenkin suositellaan säilöönottokapasiteetin lisäämistä. Ennen tätä toimenpidettä tulisi kuitenkin arvioida, onko hallitusohjelman mukaisesti esimerkiksi ilmoittautumisvelvollisuutta poliisille keinona lisätty riittävästi.

Tehokas maastapoistaminen on viranomaisten mielestä syy paperittomien vähäiseen määrään Suomessa. Me tapaamme kuitenkin paperittomia, jotka päätyvät maan alle nimenomaan tehokkaan maastapoistamismenettelyn vuoksi. Monissa tapauksissa kyse on pariskunnasta, joka odottaa lasta. Maasta ei voi käytännössä poistua vaikkapa Gambiaan. Luvan hakeminen lähimmästä Suomen edustustosta Nigeriasta henkilökohtaisesti on kallista, vaarallista ja syntyneen lapsen kanssa vaikeaa. Maahanmuuttovirasto voi todeta perhesiteen katkenneeksi puolisoiden päätyessä käännytyksen seurauksena eri maihin. Tämä ei rohkaise ihmisiä palaamaan toiselle mantereelle odottamaan mahdollista lupaa.

Käännytysten tehostaminen konfliktialueille ehdotetuilla erityisillä käännytyssopimuksilla on erittäin huolestuttavaa. Esimerkkiksi Afganistan, Irak ja Somalia ovat maita, joissa ihmisoikeuksien toteutuminen kriisiolosuhteissa on kyseenalaista. Palautussopimus ei näytä estävän huonojakaan palautuskäytäntöjä. Irakin kurdeja on käännytetty Bagdadiin, vaikka alueelle muuten ei käännytetä. Siellä he jäävät oman onnensa nojaan.

Vaikka toimintaohjelmassa mainitaan moneen kertaan ihmiskaupan vastainen toiminta ja "laittoman maahantulon" vähentäminen, eivät keinot tue päämäärää. Valvonnan ja voimakeinojen lisääminen ja viimeisten jäljellä olevien laillisten työntekomahdollisuuksien karsiminen päin vastoin ajaa ihmiset harmaan talouden piiriin ja altistaa riistosuhteille, kuten ihmiskaupalle.

Emme toivo paperittomuutta Suomeen. Hyvä keino torjua "luvatonta maahanmuuttoa" olisi kuitenkin mahdollisuus jättää lupahakemus ilman pelkoa säilöönotosta ja käännytyksestä. Lupaprosessien päättymistä pitäisi voida myös odottaa Suomessa. Ihmisen kokonaistilanteen paremmin huomioivat oleskelulupakäytännöt takaisivat sen, että esimerkiksi opiskelijat eivät jäisi ilman jatkolupaa. Turvaverkkoja on rakennettava ja anonyymeja palveluita mahdollistettava siten, että paperittomat eivät tule syrjäytetyiksi vaan voivat löytää väylän yhteiskuntaan.

Marja-Liisa Laihia on evankelisluterialaisen kirkon maahanmuuttajatyön sihteeri. Mervi Leppäkorpi on sosiologi ja aktivisti, joka vaikuttaa Vapaa liikkuvuus -verkostossa.

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia