Näkökulmat Ympäristö

Öljy-yhtiöt Afrikan luonnonpuistojen kimpussa

Koska öljy-yhtiöiden on pakko turvautua yhä kalliimpiin etsintöihin erittäin syvällä meren pohjassa, ne hyökkäävät viimeiselle vedenpinnan yläpuolelle jäävälle rintamalle, missä kulut ovat viellä alhaisemmat: Afrikan luonnonpuistoihin ja makean veden varantoihin, kirjoittaa François Misser.
Puita vuoren edustalla.
Kongo sallii öljynetsinnän Virungan luonnonpuiston alueella. (Kuva: Johannes Zielcke / CC BY-NC-ND 2.0)

Artikkeli on julkaistu alun perin Le Monde diplomatique -lehden numerossa 3/2021.

Mikään ei pysäytä öljy-yhtiöitä. Afrikassa Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvista luonnonpuistoista 71 prosenttia on joutunut kaivostoiminnan tai öljynetsinnän kohteiksi.(1) Ranskalainen Total-yhtymä, joka kansainvälisen kampanjan jälkeen luopui öljynetsinnästä Kongon demokraattisen tasavallan itäosan Virungan kansallispuistossa, suunnittelee nyt kymmentä porausta muilla suojelualueilla.

Sen tähtäimessä on erityisesti Murchisonin putousten kansallispuisto Ugandassa. Alue on sademetsää ja savannia, ja siellä elää muun muassa norsuja, kirahveja, leijonia, sarvikuonoja, puhveleita, leopardeja ja virtahepoja.

Öljyjättiläinen on joutunut seitsemän ranskalaisen ja ugandalaisen kansalaisjärjestön maalitauluksi aikeistaan rakentaa öljyputki Albert-järven läheltä Hoiman pumppausasemalta, tunnin ajomatkan päästä Murchisonin putousten kansallispuiston eteläosasta, aina Intian valtamerelle saakka.(2) Järjestöjen mukaan suunnitelma on ihmisoikeuksien ja ympäristön oikeuksien vastainen, joten ne ovat nostaneet kanteen asiasta Ranskassa Nanterren piirituomioistuimeen.(3)

Ranskassa on voimassa ainutlaatuinen laki, joka vaatii alan suuryrityksiltä ”valvontavelvollisuutta” koko alihankintaketjulta. (4) Laki otettiin käyttöön sen jälkeen, kun Rana Plazan vaatetehtaan romahduksessa Bangladeshissa kuoli yli tuhat työntekijää, jotka työskentelivät suurten länsimaisten vaatemerkkien alihankkijoille.(5)

Laki pitää ylikansallisia yrityksiä vastuussa suoraan tai epäsuorasti liiketoimiensa sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista Ranskassa tai ulkomailla. Erityisesti laki velvoittaa tekemään ”valvontasuunnitelman”, mutta Total ei kuitenkaan ole tehnyt mitään sen kummempia ennakkosuunnitelmia.

Valkoisen Niilin vesivaranto vaarassa saastua

Kaikesta huolimatta Nanterren piirituomioistuin ja sitten Versaillesin vetoomustuomioistuin eivät ottaneetkaan kantaa itse asiaan vaan ilmoittivat, ettei niillä ole toimivaltaa, ja siirsivät kiistan kauppatuomioistuimille. Ranskan Maan ystävien Juliette Renaud’n mukaan päätökset perustuvat virheelliseen laintulkintaan: ”Koko lain keskeinen tavoite jää huomiotta, ihmis- ja ympäristöoikeuksien suojeleminen.”

Kansalaisjärjestöt hakevat muutosta päätökseen. Ne toivovat, että vielä ei ole liian myöhäistä, sillä monilta yhteisöiltä on riistetty Ugandassa ja Tansaniassa maanomistus ja elinkeino kokonaan tai osittain.

Itä-Afrikan öljyputken (Eacop) rakentamista hallinnoi konsortio, jonka muodostavat Total, China National Offshore Oil Corporation (Cnooc), Uganda National Oil Company ja Tanzania Petroleum Development Corporation.

Putken pitäisi olla valmis tämän vuoden heinäkuussa. 3,5 miljardia dollaria maksava Eacop kuljettaa raakaöljyä 1 443 kilometrin matkan Hoiman pumppuasemalta Ugandasta aina Tangan terminaaliin Tansaniaan Intian valtameren rannalle.

Oxfamin ja Kansainvälisen ihmisoikeuksien liiton (FIDH) mukaan hanke uhkaa kahdentoistatuhannen perheen tulevaisuutta. Albert-järven rantojen asukkaat valittavat jo näkö- ja kuulovaikeuksista sekä hengityselinsairauksista. Vaivat alkoivat koeporausten jälkeen. Kingfisherin ja Tilengan öljykenttien lähellä asuvien mukaan öljynetsintä on saastuttanut porakaivoja.

Myös Albert- ja Victoria-järvien vesi, Valkoisen-Niilin vesivaranto, on vaarassa saastua. Total aikoo pystyttää porausjärjestelmiä Murchisonin putousten kansallispuistoon ja Cnooc Albert-järvelle.

70 kalatieteen asiantuntijaa seitsemästätoista maasta ilmaisi vuonna 2016 huolensa öljynporauksesta Afrikan suurten järvien alueella.(6) He korostivat, että alueen ekosysteemit ovat melkein suljettuja. He olivat huolissaan Tanganjikajärven öljyhankkeista, sillä järven veden täydellinen uusiutuminen vaatii 7 000 vuotta. Kymmenen miljoonan järven rannoilla asuvan ihmisen ja heidän jälkeläistensä onnettomuudeksi mahdollisen öljysaasteen vaikutus lakkaisi vasta tuhansien vuosien päästä.

Dar es Salaamin yliopiston professorin Sixtus Kayombon ja tanskalaisen ekologin Sven Erik Jørgensenin mukaan Victoria-järven vesivarannon uusiutumisaika on 123 vuotta.(7)

Belgian, Saksan ja Euroopan parlamentit ovat vaatineet öljynetsinnän keskeyttämistä vuorigorilloistaan tunnetussa Virungan kansallispuistossa. Ne saivatkin brittiläisen öljy-yhtiön Soco Internationalin vetäytymään vuonna 2015. Kansainvälisestä paineesta ja tutkimustuloksista huolimatta Kongon demokraattinen tasavalta salli kesäkuussa 2018 uudestaan öljynetsinnän alueella, joka kattaa 21,5 prosenttia luonnonpuiston pinta-alasta.

Öljynetsintä avattiin myös Salongan kansallispuistossa. Porausalue kattaa 40 prosenttia puistosta, joka on Belgian kokoinen. Salongan öljyntuotanto jaetaan Kongon valtion ja Kongon kaivoskomppanian (Comico) välillä, ja presidentin määräyksellä hankkeen toteuttajaksi nimettiin helmikuussa 2018 liikemies Adonis Pouroulis. Sopimus koskee kolmea Kongon keskusaltaassa sijaitsevaa lohkoa (8), joista yksi ulottuu Salongan puiston alueelle.

Kanadalaiset poraavat Namibiassa ja Botswanassa

Luonnonsuojelun mallivaltioina pidetyt Namibia ja Botswana antoivat vuonna 2020 kanadalaisyhtiö ReconAfricalle luvan tutkia 35 000 neliökilometrin aluetta Okavangojoen varrella. Alue on Kavango-Zambezi-luonnonsuojelualueen (KAZA) sisällä. Ranskan kokoisella alueella on 36 suojelualuetta, joista kolme on kansallispuistoja (Khaudum, Mangetti ja Bwabwata).

Öljynetsintäluvat sijoittuvat ihmiskunnan maailmanperintöön kuuluvan Okavangon suistoalueelle ja osuvat mantereen suurimman norsupopulaation ja muiden villieläinten lukuisille muuttoreiteille. Kapkaupungin yliopiston tutkija Annette Hübschle pelkää, että san-kansa, joka on asunut alueella 40 000 vuotta, on vaarassa menettää viimeisen turvapaikkansa Kalaharissa.

Botswanassa porauksia suunnitellaan lähelle Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvaa Tsodilo Hillsin arkeologista löytöpaikkaa, jossa on 4 500 luolamaalausta. Kanadalaisille öljy-yhtiöille taloudellinen panos on kuitenkin huomattava: öljyä on yli sata miljardia barrelia, mikä vastaa kolmannesta yhden maailman suurimman öljyntuottajamaan Venezuelan öljyvaroista.(9) Hankkeen vetäjien mukaan osa öljyvarannoista sijaitsee kalkkikivikerrostumissa.

Tämän liuskeöljyn taskuihin päästään käsiksi vesisäröttällä eli pumppaamalla hiekkaa, vettä ja kemikaaleja suurella paineella kiven rikkomiseksi. Menetelmä tuottaa joskus radioaktiivista, usein myrkyllistä jätevettä, joka saattaa saastuttaa sekä pohja- että pintaveden.(10)

Kiinalaiset Nigerissä

China National Petroleum Corporationilla (CNPC) on nykyään kolme etsintälohkoa Nigerin alueen itäosassa (Bilma, Tenere ja Agadem). Kiinalaisten painostamana Nigerin hallitus vapautti kesäkuussa 2019 yli puolet Termitin ja Tin-Toumman kansallispuistosta (RNNTT) öljynetsintään. Juristi Mahamane Bacharin perustama Espérance-verkosto valitti, ettei paikallisten asukkaiden kanssa neuvoteltu.

Nigerin lokakuussa 2010 voimaan astuneessa perustuslaissa sanotaan, että ”jokaisella on oikeus terveelliseen ympäristöön. Valtiolla on velvollisuus suojella ympäristöä nykyisten ja tulevien sukupolvien edun mukaisesti”.

Elokuussa 2019 nigeriläiset keräsivät 40 000 allekirjoitusta adressiin, jossa vaadittiin, että RNNTT:stä amputoitu osa luokitellaan taas suojelualueeksi. Seuraavaksi Euroopan unioni ja Ranska keskeyttivät biodiversiteetin suojeluohjelman, jota toteutti ranskalainen kansalaisjärjestö Noé. Tarkoituksena ei ollut rankaista suojeluohjelmaa vaan nostaa esille vaarat, joita öljynetsintä sille aiheuttaa.

Euroopan komission mukaan RNNTT-suojelualueen rajoja on ”sovitettu”: öljynetsintälupien kompensoimiseksi ja puiston alkuperäisen pinta-alan säilyttämiseksi uusia alueita sen länsi- ja pohjoispuolelta on luokiteltu suojeltaviksi. Lisäksi on päätetty mendesinantiloopin suojeluohjelmasta.

Kansainvälinen taloudellinen tuki suojeluohjelmalle jatkui taas maaliskuussa 2020, minkä pitäisi ratkaista juridinen ristiriita, joka syntyi vuonna 2012, kun suojelualue perustettiin. Osa suojelualueesta nimittäin ulottui jo aiemmin myönnetyille öljynetsintälohkoille, jotka sijaitsivat ekologisesti merkittävillä alueilla, joita ei kuitenkaan ollut vielä luokiteltu suojeltaviksi.(11)

Uhkauksia, häirintää, pidätyksiä

Nigerin ja kiinalaisen CNPC:n vuonna 2008 solmimassa yhteistuotantoa koskevassa sopimuksessa mainitaan, ettei lupavyöhykkeeseen kuulu suojeltuja alueita ja että valtio pidättäytyy luomasta uusia suojelualueita sopimuksen voimassaoloaikana. Vuoden 2012 säännös RNNTT:n perustamisesta vaatii tutkimaan ympäristövaikutuksia. Toinen ehdotettu säädös sallisi suojelualueen ulottumisen viiden kilometrin päähän öljysopimusten kattamista alueista.

Noén mukaan ympäristönsuojelijoiden pelot eivät silti haihdu ilman esivallan, öljy-yhtiöiden edustajien ja puistonvartijoiden yhteistyötä, jotta alueen ulkopuolella liikkuvia mendesinantilooppeja suojeltaisiin salametsästäjiltä. Mitään ei ole voitettu. Vaikka Noé onkin solminut yhteydet Savannah Petroleumiin, joka toimii CNPC:n kanssa Agadem-lohkolla, kiinalaisyhtiö kieltäytyy kaikesta dialogista.

Ympäristönsuojelijoiden ja paikallisväestön kamppailusta on tulossa vaikea. Vaikka niiden mobilisoituminen heinäkuussa 2020 saikin eteläafrikkalaisen Sasol-yhtymän luopumaan kaasuporauksista Mosambikin edustalla sijaitsevan Bazaruton saaristo lähellä – alueella, jossa elää poikkeuksellista merieläimistöä kuten kilpikonnia ja kasveja syöviä merinisäkkäitä dugongej. Voitto on kuitenkin pikemminkin poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Albert-järven alueen journalistit, tutkijat, yhteisöjen edustajat ja ihmisoikeuksien puolustajat joutuvat sietämään uhkauksia, häirintää ja mielivaltaisia pidätyksiä. Huhtikuussa 2014 Virungan puiston johtaja Emmanuel de Merode joutui Kongon demokraattisessa tasavallassa sotilasasuisten asemiesten väijytykseen. Johtaja selvisi hengissä vaikka häneen osui kolme luotia. de Merode oli juuri luovuttanut Goman syyttäjälle todistusaineiston Soco Internationalia vastaan. Soco kiisti kaikki yhteydet rikokseen.

Kun Ugandan Kakumiron alueella organisoitiin kokous Totalin öljyputkihanketta vastaan elokuussa 2020, kymmenen ihmistä pidätettiin. Syyskuun puolivälissä 2020 Ugandan poliisi pidätti kolme journalistia ja kuusi ympäristönsuojelijaa ”ennaltaehkäisevästi”, jotta he eivät voisi osoittaa mieltään. Vuonna 2019 Ranskaan Totalin oikeudenkäyntiin saapuneet todistajat joutuivat myöhemmin painostuksen kohteeksi: Ugandaan palattuaan Jealousy Mugisha pidätettiin ja poliisi kuulusteli häntä, ja tuntemattomat henkilöt yrittivät tunkeutua toisen aktivistin, Fred Mwesigwan, kotiin. (12)

Marraskuussa Frack Free Namibia, Eden ja Fridays for Future -järjestöt puolestaan haastoivat oikeuteen Okavangon tilanteesta sekä Namibian että Botswanan hallituksen samoin kuin Unescon ja Kanadankin. Frack Free Namibia muistutti Windhoekin viranomaisia, että ympäristönsuojelu mainitaan maan perustuslaissa ja että maa on allekirjoittanut alkuperäiskansojen oikeusjulistuksen.

”On täysin järkyttävää nähdä, miten vähän kansa tietää tästä valtavasta hankkeesta ja sen seurauksista”, kansalaisjärjestö raivosi ja vahvisti, ettei san-kansan edustajia ollut kuultu.

Euroopan unioni, joka rahoittaa vesihuoltohankkeita alueella, on kehottanut Namibian ja Botswanan viranomaisia kunnioittamaan ”ympäristönormeja ja osallistumista demokraattiseen päätöksentekoon”, kuten kansainvälisistä kumppanuuksista vastuussa oleva komissaari Jutta Urpilainen kirjoitti – silläkin uhalla, että näyttäytyy näin afrikkalaisnationalistien silmissä uuskolonialistilta tai holhoavalta.

Saksalainen kehityspankki KfW rahoittaa suojeluhankkeita seudulla. Sen tiedottaja Charis Poethig vähätteli kansalaisjärjestöjen huolia ja vakuutti, että ”ei ole lainkaan varmaa, että alueelta edes löytyy öljyä tai kaasua”.

Kommentoimaan pyydetty Okavangossa toimiva Ranskan kehitysyhteistyöjärjestö AFD (Agence française de développement) pitää asiassa radiohiljaisuutta. AFD on hiljaa myös öljykenttien hyödyntämisen vaikutuksesta sen Nigerissä rahoittamaan suojeluhankkeeseen ja juomakelpoisen veden hankkeeseen Kisumun kylässä Keniassa Victoria-järven rannalla.

Kongon demokraattinen tasavalta antaa vapaat kädet

Presidentti Joseph Kabila antoi joulukuussa 2018 eteläafrikkalaiselle Dig Oil -yhtymälle luvan hankkia Kongon keskusaltaan alueelta kolme öljynetsintälohkoa, joista yksi kattaa myös osan Salongan puistosta – vaikka Maailman luonnonsäätiö (WWF) oli esittänyt vakavia varauksia kirjeessä, jonka Euroopan unionin, Yhdysvaltojen, Kanadan ja Sveitsin lähettiläät olivat lähettäneet jo kesäkuussa 2018 Kongon demokraattisen tasavallan silloiselle pääministerille Bruno Tshibalalle.

Kesä-heinäkuussa 2019 Bakussa Unescon maailmanperintökomitea pyysi Kongon demokraattista tasavaltaa luopumaan ”heti” öljyntuotannosta Salongassa. Uusi valtionpäämies Félix Tshisekedi ei kuitenkaan ole peruuttanut yhtään puiston alueelle myönnettyä lupaa.

Kongon tasavallan presidentti Denis Sassou Nguesso puolestaan hyväksyi vuonna 2019 lain, joka sallii SNCP:n (Société nationale des pétroles du Congon) ja Totalin yhteistä tuotantoa koskevan Mokelembembe-sopimuksen. Sopimusalue kattaa osan Kongon keskusaltaan turvemaasta.

WWF ei onnistunut vakuuttamaan paikallisväestöä vastustamaan hanketta. Asukkaat nimittäin toivovat, että öljy-yhtiöiden avaamat tiet lopettavat eristyneisyyden, joka johtuu nimenomaan WWF:n hoitaman luonnonsuojelualueen perustamisesta. Alueen asukkaat kärsivät aliravitsemuksesta kun metsästyksestä, kalastuksesta ja keräilystä Monkoton, Bokungun ja Ikelan alueilla eläneet ihmiset on siirretty pois asuinalueeltaan ja pidetään kaukana suojelualueelta.

Kivussa WWF:n Makala-hanke auttaa Virungan puiston vieressä asuvia ihmisiä tuottamaan kivihiiltä, jotta he eivät kaataisi puita hallitsemattomasti, mutta Salongassa suhteet ovat paljon kireämmät.

Toukokuussa 2019 Rainforest Foundation UK:n tutkimus paljasti WWF:n tukemien puistonvartijoiden rikoksia: kaksi joukkoraiskausta, kaksi laitonta teloitusta, useita todistuksia kidutuksesta ja muita julmuuksia. Huhtikuussa 2020 Euroopan unioni keskeytti osan WWF:n rahoituksesta Kongossa tasavallassa, kun se epäili Messok Djan suojelualueen hankkeessa esiintyneen ihmisoikeusrikkomuksia.

Myös aka-kansan metsästäjäkeräilijät, jotka ovat riippuvaisia metsästä, ovat saaneet kärsiä WWF:n valvomien puistonvartijoiden väkivallasta. WWF antoi YK:n entisen ihmisoikeuskomissaarin Navanethem Pillayn tehtäväksi tutkia asiaa. Tutkimuksessa ei löydetty todisteita siitä, että WWF olisi suoraan ostanut tai hankkinut aseita vartijoille, koska nämä olivat hallituksen eivätkä WWF:n työntekijöitä. Vaikka tutkimukselta ei voinut paljoa odottaakaan, se paljasti kuitenkin tietynlaisen piittaamattomuuden.(13)

Total puolestaan ilmoitti heinäkuussa 2019 perustavansa liiketoimintayksikön, jonka tarkoitus on investoida metsien säilyttämiseen. Yksiköllä on 100 miljoonan dollarin vuosibudjetti.

Ranskalainen kehitysmaiden maatalouden tutkimuskeskus Ciradin taloustieteilijä Alain Karsentyn mukaan tarkoituksena on ennen kaikkea saada suuren yleisön valppaus herpaantumaan. Vaikuttaa, että valtioilta, joita asia koskee, puuttuu poliittista tahtoa: niissä kun sijaitsee öljy-yhtiön päämaja tai ne solmivat sopimuksia öljy-yhtiöiden kanssa.

Suomentanut Sakari Kilpeläinen

(1) Maailman luonnonsäätiö (WWF) & Dalberg Global Development Advisors, ”Protéger les hommes en préservant la nature. Les sites natures du patrimoine mondial comme moteurs d’un développement soutenable”, Gland-Genève, 2016.

(2) Survie, Les Amis de la Terre/Maan ystävät, Africa Institute for Energy Governance (Aflego), Civic Response on Environment and Development (CRED), National Association of Professional Environmentalists (NAPE), Friends of the Earth Uganda ja Navigators of Development Association (Navoda).

(3) Ks. ”Pétrole en Afrique de l’Est: les communautés en danger”, Fédération Internatinale des droits de l’homme (FIDH) & Oxfam, syyskuu 2020, www.oxfamfrance.org.

(4) Laki no. 2017–399, 27.3.2017, joka koskee emoyhtiöiden ja määräyksiä antavien yritysten valvontavelvollisuutta, Journal officiel de la République française, no. 0074, Pariisi, 28.3.2017.

(5) Ks. Olivier Cyran, ”Au Bangladesh, les meurtriers du prêt-à-porter”, LMD 6/2013.

(6) Erik Verheyen et al., ”Oil extraction imperils Africa’s Great Lakes”, Science, vol. 354, no. 6312, Washington DC, 4.11.2016.

(7) Sixtus Kayombo & Sven Erik Jørgensen, ”Lake Victoria: Experience and lessons learned”, Royal Danish University of Pharmaceutical Sciences, Kööpenhamina, 2006.

(8) Öljy-yhtiölle etsintää tai toimintaa varten luovutettu vyöhyke.

(9) ”Newly discovered Kavango basin – Namibia and Botswana”, ReconAfrica, Frankfurt, joulukuu 2020, www.reconafrica.com.

(10) Ks. Maxime Robin, ”Au Dakota du Nord, les vaches perdent leur queue”, LMD 8/2013.

(11) ”Mission de l’UICN au Niger pour la conservation des derniers addax et gazelles dama sauvages et de la réserve nationale de Termit et Tin Toumma: compte rendu et recommandations”, Union internationale pour la conservation de la nature et de ses ressources, Gland, 2020.

(12) ”The Human Rights Impact of the East African Crude Oil Pipeline”, International Peace Information Service (IPIS), Antwerpen, 8.10.2020.

(13) ”Embedding human rights in nature conservation: From intent to action”, WWF, 17.11.2020.

(14) Alain Karsenty, ”Total et les forêts”, Telos, 2.9.2019, www.telos-eu.com.

Ympäristö energiaympäristöbiodiversiteettieläimetsaastuminen Afrikka Le Monde diplomatique

Lue myös

Poroja sulaneen lumen keskellä.

Tutkimus: Alkuperäiskansat tuottavat ruokaa kestävimmin, mutta ilmastonmuutos uhkaa viedä ikivanhat ruuantuotantojärjestelmät mennessään

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön tuore raportti tarkastelee muun muassa inarinsaamelaisia, jotka tuottavat itse noin 70 prosenttia ruuastaan. Alkuperäiskansojen ruokajärjestelmät saattavat kuitenkin kadota lähivuosina, raportti ennustaa.
Traktori pellolla, taustalla kylä.

Tutkijat: Euroopan voisi ruokkia luomuviljelyllä vuonna 2050

Tuoreen tutkimuksen mukaan ympäristön huomioiva viljely on mahdollista, mutta se vaatii monenlaisia muutoksia, muun muassa eläinperäisten tuotteiden käytön vähentämistä.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.