Artikkeli on julkaistu alun perin Kepan verkkosivuilla.

Nykyisessä kelluvien valuuttakurssien järjestelmässä valtioiden talouspolitiikkaa rajoittaa tarve turvata valuuttakurssinsa vakaus. Valuuttakurssin voimakkaasta heikentymisestä koituu lähes kaikille valtioille huomattavia ongelmia, kun ulkomaisissa valuutoissa myytävien raaka-aineiden ja muiden hyödykkeiden hinnat nousevat rajusti.

Erityisesti kehitysmaille valuuttakurssin vakaudesta huolehtiminen on olennaista, sillä niiden valuuttojen vaihdettavuus rahoitusmarkkinoilla on yleisesti länsivaluuttoja heikompaa.

Tutkimuskirjallisuus on osoittanut, että valuuttamarkkinoilla seurataan erityisen tarkasti reaalikorkojen, kauppataseen sekä työttömyyden kehitystä. Korkeat reaalikorot, ylijäämäinen kauppatase ja vähentyvä työttömyys yleensä vaikuttavat valuuttakursseihin vahvistavasti.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että etenkin useimpien kehitysmaiden on vältettävä kotimaisen kysynnän kasvattamiseen nojaavaa talouspolitiikkaa. Tällainen politiikka vaikuttaa kielteisesti kauppataseeseen, edellyttää matalaa korkotasoa ja saattaa myös luoda jonkin verran inflaatiopaineita.

Näin ollen monet globaalin etelän valtiot on pakotettu nojaamaan vientivetoisen kasvun strategiaan. Käytännössä se tarkoittaa pyrkimystä pitää palkka- ja muu kustannustaso mahdollisimman matalana ja työvoiman neuvotteluasema mahdollisimman heikkona. Periaatteessa se voisi tarkoittaa myös isoja panostuksia koulutukseen sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen, mutta etenkin kaikkein köyhimmissä maissa näitä usein vältetään, koska niiden lyhyen aikavälin vaikutus kauppataseeseen olisi kielteinen.

"Koko maailmantalous ajautuu ongelmiin, mikäli kotimaisen kysynnän kasvu Yhdysvalloissa syystä tai toisesta sakkaa."

Vientivetoisen kasvustrategian ongelma on siinä, että se edellyttää toimiakseen kotimaisen kysynnän reipasta kasvua jossakin muualla maailmantaloudessa. Tällä hetkellä Yhdysvallat on käytännössä ainoa valtio, jolle kotimaisen kysynnän kasvattaminen on riskitön strategia. Yhdysvaltain erityisasema johtuu dollarin roolista kansainvälisenä kauppa- ja reservivaluuttana.

Koko maailmantalous ajautuu ongelmiin, mikäli kotimaisen kysynnän kasvu Yhdysvalloissa syystä tai toisesta sakkaa.

Näin on käynyt viime vuosina globaalin finanssikriisin seurauksena. Näyttää myös siltä, että jatkossakaan kotimaisen kysynnän kasvu ei Yhdysvalloissa yllä aiempien vuosien tasolle, sillä molemmat maan pääpuolueet ovat sitoutuneet ajamaan aiempaa kireämpää finanssipolitiikkaa ja tavoittelemaan budjettitasapainoa.

Etenkin kehittyville talouksille tämä on huono uutinen, sillä niillä on monesti kaikkein vähiten mahdollisuuksia muuttaa kasvustrategiaansa enemmän kotimaista kysyntää suosivaksi.

Tämänhetkinen tilanne kuvastaa hyvin maailmantalouden keskeisimpiä rakenteellisia ongelmia. Koska vientivetoisella kasvustrategialla tavoitellaan vaihtotaseen ylijäämiä, edellyttää se sitä, että jokin riittävän iso talousalue on valmis kerryttämään myös pitkäaikaisia vaihtotaseen alijäämiä. Ainoa maa, joka pystyy ylläpitämään jatkuvasti massiivisia vaihtotaseen alijäämiä, on Yhdysvallat.

Tämä ongelma voitaisiin päihittää toteuttamalla John Maynard Keynesin jo 1940-luvulla tekemä esitys globaalin kauppavaluutan käyttöönotosta ja vaihtotaseiden epätasapainojen tasaamisesta.

Jos maailmankauppa käytäisiin ylikansallisella valuutalla ja jos sillä selvitettäisiin muutkin kansainväliset valuuttatransaktiot, ei valtioilla olisi enää valuuttakurssiriskiä. Niiden olisi kyllä edelleen huolehdittava vaihtotaseensa tasapainosta, jotta ylikansallista valuuttaa olisi jatkuvasti riittävästi tarjolla. Tämä ei kuitenkaan pakottaisi valtioita vientivetoiseen talouspolitiikkaan, sillä samalla sekä vaihtotaseen liialliset yli- että alijäämät kiellettäisiin.

Tällaisessa tilanteessa yksikään valtio ei voisi keskittyä vain vientinsä edistämiseen, minkä vuoksi kotimainen kysyntä kasvaisi tasaisesti kaikkialla maailmantaloudessa. Tällainen järjestelmä olisi erityisen suotuisa useimmille kehitysmaille, sillä se mahdollistaisi siirtymisen monipuolisempaan kasvustrategiaan ja turvaisi niiden vientituotteille riittävän globaalin kysynnän.

Onkin vaikea kuvitella yhtäkään globaalin etelän kannalta tärkeämpää maailmantalouden reformia.

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella ja on toinen Raha ja talous -blogin kirjoittajista. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.