Näkökulma: Kehitysministeri ilman vaatteita | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Näkökulma: Kehitysministeri ilman vaatteita

Länsimaiden kehityspolitiikka muistuttaa monin paikoin taloudellista uudelleenkolonisaatiota, kirjoittaa Otto Bruun.

Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin Maan ystävien blogissa 22. elokuuta 2013.

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että elämme jälleen 1890- tai 1930-lukua? Itse tein tänään aikamatkan.

Maan ystävien mosambikilaisten kumppanit nimittäin törmäsivät erään pohjoismaisen kehitysministerin esittämään lupaukseen, joka muistutti menneistä ajoista. Ministeri kertoi aikovansa käyttää poliittista vaikutusvaltaansa Afrikassa "hankkiutuakseen eroon paikallisista kulttuureista ja perinteistä, jotka estävät afrikkalaisen maatalouden kehityksen".

Sitaatti on Tanskan kehitysministeri Christian Friis Bachilta tanskalaislehti Politikenin haastattelusta 9. elokuuta.

"Näitä keinoja on kokeiltu aikaisemmin. Ne ovat johtaneet pahenevaan nälkään."

Friis Bach kuvailee lehdelle, miten hänen ajamiensa reformien seurauksena nähdään "erittäin nopeita ja karuja muutoksia, joihin monet mantereella eivät ole varautuneet". Se vie aikamatkaajan hieman läheisemmälle aikakaudelle, 1980- ja 1990-luvun rakennesopeutusohjelmien pariin. Esitetyt näkemykset olisi helppo leimata ministerin yksityisajatteluksi, elleivät Friis Bachin puheet näyttäisi monin paikoin kehityksen ja kehityspolitiikan kasvoilta juuri nyt.

Näitä keinoja on kokeiltu aikaisemmin. Ne ovat johtaneet pahenevaan nälkään. Friis Bach haluaa esimerkiksi tehdä kylien yhteismaista yksityisomaisuutta Tanskan kahdessatoista kumppanuusmaassa. Näin siitä huolimatta että esimerkiksi YK:n ruokaturva-asiantuntija Olivier de Schutter on osoittanut tällaisten muutosten johtavan paikallisen ruokaturvan heikkenemiseen.

Afrikkalaiset kansalaisliikkeet ja -järjestöt reagoivat Pambazuka-nettilehdessä tanskalaisministerin kolonialistisiin näkemyksiin. Kansalaisyhteiskunnan ryhmittymien vastineen mukaan afrikkalaiset järjestöt "eivät aio sallia Afrikan taloudellista uudelleenkolonisaatiota. Ikinä." Tanskalaisministeri ei heidän mukaansa voi päättää, että Afrikasta tehdään maailman vilja-aitta.

Toisin kuin Friis Bach näyttää uskovan, viljelijöillä eri puolilla Afrikkaa on keinot ruokkia alueensa väestö. Sen sijaan on outoa, että Tanskan kaltaisten länsimaiden hallitusten tuki tälle viljelijöiden toiminnalle on heikentynyt yli ajan. Maailmanpankin mukaan vuonna 1979 virallisesta kehitysavusta 18,4 prosenttia suuntautui maatalouteen. Vuonna 2004 vastaava luku oli enää 3,5 prosenttia.

Tuki haavoittuvassa asemassa oleville viljelijöille on vähä vähältä vedetty pois. Ei siis ihme, että Afrikan ruokaturvan perustan muodostavat pienviljelijät ovat vaikeuksissa. Kehitysyhteistyön onkin osoitettu useammin pikemminkin pönkittävän valtaapitäviä kuin vahvistavan heikoimmassa asemassa olevien ääntä.

Viime vuosina esiin ovat nousseet myös maakaappajat, jotka pyrkivät haalimaan maata omistukseensa vientituotanto- tai keinottelutarkoituksessa. Kehitysyhteistyön palvelukeskus julkaisi viime vuonna raportin, jossa näytetään miten esimerkiksi sokeriruoko- ja palmuöljyinvestoinnit johtavat viljelijöiden ja kylien resurssien anastukseen.

G8-maat edistävät jo täyttä vauhtia kiistanalaista kaupallista murrosta. Bill ja Melinda Gatesin säätiö ja pahamaineinen siemenyhtiö Monsanto ovat perustaneet AGRA-nimisen liittouman, joka edistää afrikkalaisen maatalouden kaupallistamista. Tavoitteena on siirtää siemenviljan hallinta viljelijöiltäkasvuhakuisille monikansallisille yrityksille. Ruokaturva-asiantuntija de Schutter korostaa, miten tämä on afrikkalaisille viljelijöille pahin mahdollinen vaihtoehto. Kaupallisesta vientimaataloudesta hyötyvät eri ihmiset kuin he, joilta viedään maa, siemenet ja toimeentulo.

Nyt perinteisten siementen ja kasvilajien omistus yritetään siirtää yksityisiin käsiin, pois viljelijöiltä ja heidän siemenpankeiltaan. GMO-kasveja viedään Afrikkaan kiihtyvällä vauhdilla, vaikka väitteet niiden tuottavuudesta ovat ylimitoitettuja. GMO:n puolesta 1990-luvun alussa esitetyt argumentit näyttävät tätä nykyä naurettavilta. GMO:n piti vähentää kasvimyrkkyjen tarvetta. Tosiasiassa ne ovat johtaneet valtavaan kasvimyrkkyjen lisätarpeeseen, koska rikkakasvit sopeutuvat nopeasti. Syntyy uusia "superrikkakasveja", joiden leviämisen hallitseminen voi olla hankalaa. Paikallisen ruokaturvan tai kestävän kehityksen kanssa niillä on vähän tekemistä.

GMO-lajikkeet ovat suurelta osin vientihyödykkeiden tuotantoa. Lisäksi työvoimavaltainen pienviljely on todettu alaa kohden tehokkaammaksi viljelytavaksi kuin fossiilisia polttoaineita kuluttava agribisnes. Vaikka kiista GMO:n terveysvaikutuksista varmasti jatkuu, on vaikea ymmärtää mihin GMO-intoilijoiden optimismi perustuu, kun heidän 1990-luvun argumenteiltaan on viime vuosina empiirisesti pudonnut pohja alta.

Tanskan Christian Friis Bachin näkemykset ovat kolonialistisia. Afrikkalaisjärjestöt toteavat, että ne antavat kasvot surkealle kehityspolitiikalle, joka on suuntautunut afrikkalaisia perhe- ja pienviljelijöitä vastaan. Lisäksi paikalliset viljelijät vastustavat laajasti tätä kolonialismia. Juuri siksi on nyt tärkeä irtautua näistä pohjoismaisista näkemyksistä. Ne ovat myös sovittamattomassa ristiriidassa oikeusperustaisen näkemyksen kanssa, joka on toiminut Suomen ulkoministeriön majakkana vuodesta 2011.

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia