Tämä kirjoitus on aikaisemmin julkaistu Turun Sanomissa.

Kun kritisoi Israelin toimia, saa helposti syytteen juutalaisvastaisuudesta. Olen hyvin ymmärtänyt, mistä nämä syytteet tulevat, sillä Euroopassa juutalaisia on vainottu tuhansia vuosia. On ollut pakkokäännytyksiä, ghettoja, karkotuksia sekä joukko- ja kansanmurhia. Suomessa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ei aluksi koskenut pientä juutalaisvähemmistöämme.

Israel esiintyy mielellään länsimaisena demokraattisena valtiona. Totuus on toinen. Israel on apartheid-valtio, jossa erityisesti palestiinalaisia vainotaan: Israelin armeija tuhoaa palestiinalaisten koteja jopa Jerusalemissa. Laittomat siirtokunnat ryöstävät pohjaveden palestiinalaisten kaupungeista ja maatiloilta. Monilla palestiinalaisilla ei ole äänioikeutta Israelin vaaleissa. Palestiinalaisjohtajia salamurhataan. Israel miehittää laittomasti suurta osaa palestiinalaisten asuinalueista.

Israelin ulkoministerin tai suurlähettilään puheessa Israelin politiikan kritisoiminen onkin juutalaisvaltion olemassaolon kritisoimista eli käytännön juutalaisvainoa. Jotkut suomalaisetkin tahot ovat nopeita väläyttelemään tätä korttia.

AJATUS POHJAUTUU oletukseen, että kaikki juutalaiset ovat yksi yhtenäinen blokki, joka ajattelee samalla tavalla. Todellisuudessa sekä Israelissa että sen ulkopuolella on juutalaisjärjestöjä, jotka vastustavat Israelin apartheid-politiikkaa. Ovatko näiden järjestöjen toiminta ja tukijat siis juutalaisvastaisia? Vastaavalla logiikalla Suomessa oppositiopuoluetta äänestävät olisivat suomalaisvastaisia.

On vaikea seurata palestiinalaisten kohtelua Israelissa ja olla näkemättä yhtäläisyyksiä juutalaisten kohteluun sadan vuoden takaisessa Euroopassa. Tällaisten ajatusten esittäminen on tietenkin punainen vaate Israelin propagandalle, joka syyttää huomioijaa juutalaisten historiallisten kärsimysten vähättelemisestä ja – tietenkin – antisemitismistä.

Juutalaisvastaisuuden käyttäminen propaganda-aseena vasta vähätteleekin todellisia juutalaisvainoja ja niiden uhreja. Tähän asti olen silti ainakin itse uskonut, että Israelissa valtaapitävät tahot uskovat itse toimivansa jonkin suuren yhteisen juutalaisuuden parhaaksi. Näin he oikeuttavat palestiinalaisten vainon.

VIIME SUNNUNTAINA – vainojen uhrien muistopäivänä – tuli kuitenkin Jerusalemista hälyttäviä uutisia. Israelin terveysministeri myönsi, että etiopianjuutalaisiin naisiin on ruiskutettu ehkäisylääkettä ilman naisten suostumusta. Ilmeisesti tarkoitus on ollut suojella Israelin rodullista – euroopanjuutalaista – puhtautta afrikkalaisilta vaikkutteilta.

Paljastui, että tämä ei suinkaan ollut ainutlaatuinen tapaus. Esimerkiksi useimmat arabimaista tulevat juutalaiset ovat Israelissa toisen luokan kansalaisia. He ovat sekä arabeja että juutalaisia, mutta valtionideologian mukaan nämä ovat toisensa poissulkevia kategorioita.

Kun juutalaisvaltio vainoaa palestiinalaisten lisäksi myös vääränlaisia juutalaisia, ei sen oikeutus voi pohjautua mihinkään juutalaisvastaisuuden torjumiseen.

Tyhjät puheet juutalaisvastaisuudesta onkin unohdettava ja keskityttävä ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puolustamiseen. Oikeus elämään, äänestämiseen, lapsiin, veteen, kotiin ja terveyteen pitää olla kaikilla juutalaisilla ja palestiinalaisilla, riippumatta siitä, missä he asuvat. Ja kaikilla muillakin.

Kirjoittaja on kirjailija, yrittäjä ja aktivisti.